Rakkautta peltipurkissa

(Pakinaperjantai 27.4.2012)

Haluan huomauttaa, että olen arvostettu henkilö. Kaikki, minkä kerron, jääköön meidän keskeiseksi. Lehdistö on pidettävä loitolla. Teille, herra pastori, vain teille uskallan kertoa, pyytää apuanne. Pyydän,  avatkaa alin yöpöydän laatikko.

Juuri se, juuri se. Siellä on pikkuinen peltirasia. Juuri se. Purkin kyljessä hedelmiä. Muistan kyllä, että omenaa, päärynää, kirsikkaa, mansikkaa. Muistan  viinirypäleiden, ananaksen ja appelsiinin eksotiikan. Voi sitä elämää! Lievä karamellin haju vieläkin. Haistakaapa! Kovia,  hampaille varallisia hedelmäkaramelleja. Hammaslääkärin poran ilkeä ääni. Kipu.  Ehkä ette hajua enää tunne, niin paljon on vuosia kulunut, karamellit on syöty, maku on poissa. Pyydän teitä, avatkaa rasia,  näissä letkuissa sänkyyn sidottuna en pysty itse..

Näettehän, karamellirasiassa on pieni sydän. Älkää säikähtäkö! Mutta olkaa varovainen herra pastori,  sydän on hauras. Haluan  katsoa sitä.  En  pysty liikahtamaankaan, en  nostamaan edes kättäni, siksi pyydän apuanne, avatkaa hiukan tätä sairaalan paitaani. Noin. Ottakaa sydän, varovasti, noin, laittakaa se siihen missä sydämeni kuuluu olla.

Näin on hyvä. Heittäkää ruosteinen rasia

Ω

Advertisements

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, ihmiset, mynämäki, novellit Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Rakkautta peltipurkissa

  1. isopeikko sanoo:

    Peikko on kuullut, että vaikka kuinka olisi sokeritauti ja joutuisi piikittämään insuliinia, niin silti voi syödä joskus karkkia. Eikä se paljoa kohota verenpainettakaan. Mutta miksi kummassa sydäntä pitää säilyttää peltipurkissa? Näkeekö tai kuuleeko tai tunteeko se siellä mitään? Ehtiköhän sydän paikalleen, ennen kuin se pakahtui?

    • Ei toki pidäkään säilyttää peltipurkissa, ei. Vain tunteettomat ihmiset kuten muutamat poliitikot ja rosvot tekevät niin, Niillä sitten vasta kurjaa onkin, kun joutuvat kuitenkin ennemmin tai myöhemmin vastaamaan lahjustenotostaan tai muusta törttöilystään. Eivät hoksaa, että joka päivä ei voi olla karkkipäivä. Mika Waltari sen sijaan säilytti sydäntään piironginlaatikossa mikäli on uskomista hänen kertomukseensa asiasta kirjassa Neljä päivänlaskua.

      Ehkä sydän piilopaikassaan vain nukkuu, ehkä joskus herätessään hiukan itkeskelee. Kyllä tämä sydän ehti paikalleen ja teki omistajansa lopulta onnelliseksi, ensimmäista ja viimeistä kertaa elävässä elämäsä.

  2. Deme sanoo:

    WordPress tuntuu kovin hylkivän kommenttejani mutta yritän vielä.

    Tämä pamfletti pysäytti pohtimaan tosissaan. Kun hammaslääkärin pora sattuu liikaa ja liian monetta kertaa, laitanko silloin sydämeni turvaan peltipurkkiin siksi kunnes karkin makeus ja kirpeys lopullisesti laimenee?

    • WordPressin koneissa ja laitteissa tuntuu olevan jotain häikkää. Tuntuu joskus täälläkin päässä.

      Moni tekee juuri noin, että kun pora sattuu oikein kovaa ja ties monettako kertaa, panee sydämensä peltipurkkiin ja kannen vielä kiinni. Sinne unohtuu. Mutta unohtuu samalla miltä tuntuu hyvä, miltä tuntuu kun teke oikein. Milta tuntuu rakkaus. Sydän kuuluu sykkivänä rintaan!!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s