Näkymä ikkunastani: perinteinen tapa heittää käytetyt joulukuuset pois omalta tontilta rumentamasta maisemaa antaa myös linnuille kotoisan tunteen, että eletään kuin pellossa.
*
Kävin 80-luvun loppupuolella naapurimaassamme, jonka nimi oli silloin vielä Neuvostoliitto. Siellä tutustuin vanhaan perinnetapaan kaikenlaisten rojujen sijoittelussa eli kaatopaikka on juuri siinä, mihin kalun tai väkkärän kädestäsi lasket. Teiden varsilla karjalaisessa käenkukuntamaisemassa saattoi panna merkille kätevän käytännön: mikä kolhoosin kuormasta putoaa, sen voi jättää niille sijoilleen, kulahtaa ja saa ajan patinaa. Ja jos aitaa kaatuu, antaa kaatua. Tämä kätevä ja aikaa säästävä suhtautuminen ympäristöön on saanut vahvan jalansijan Suomessakin.
Venäläistä kulttuuriperinteen jatkaja lienee nykyään perisuomalaiseksi laskettava maaseudun kaatopaikkakulttuurimme. Rojut raijataan tontin rajalle niin, etteivät ne näy omalle puolelle. Naapurista ei niin väliä. Ja ymmärtäähän pikkulapsikin, että raijatkoon naapuri sitten kuusen ja muut romut siitä jonnekin, missä eivät naapurin silmää häiritse, jos kovin pikkutarkka niuhottaja sattuu tämä naapuri olemaan..
Monet omakotitalojen asukkaat kyllä nykyään joulun jälkeen karsivat joulupuunsa kirveellä ja polttavat rungon saunan pesässä. Ja oksat hiukan pienittyinä mahtuvat muovipussiin ja roskalaatikkoon.
Jospa maa tuossa, missä naapurin joulupuu vetelee viimeisiään, onkin jotain ei-kenenkään-maata? Niinpä kuusen poiskuljetus siitä ei kuulu kenellekään. Näin sen täytyy olla! Entäs jos minä vien kuusen pois? Sittenpä vasta kusessa olen. Tulee syyte kuusivarkaudesta? Viisainta on siis rauhassa tarkkailla, tuleeko muuta tarvekalua sen seuraksi. Vanhanaikainen rottinkituoli olisi soma …
Hymyilevä eläkeläinen 
Tämä on kaiketi yleinen vakka-suomalainen perinne… Aikoinaan kun muutimme tähän Penskalan taloon, veimme 5 peräkärryllistä JÄTETTÄ kaatopaikalle ihan vaan tästä kotinurkista. Erittäin kätevä tapa oli edellisellä asukkaalla ollut heittää tyhjät maito-, viili- yms. tölkit ns. kissaluukuista talon alle. Sieltä niitä sitten maaten konttaamalla poistettiin.
Varsin kekseliästä, luovaa! Jotkut keräävät kyllä romua kotiinsakin. Ja jotkut sisustustaiteilijat tekevät vanhoista heinäseipäistä kattovalaisimia ja vanhoista lahonneista lankuista keittiön pöytiä. Että kaikesta roinasta näyttää olevan jotain hyötyö kekseliäille. Kyllä luova ihminen olisi niistä maitopurkeistakin luonut taideteoksia, niisähän oli varmaan erikoinen hajukin mukana – ja sinä menit ja hävitit koko roskan! Mutta varsinainen performanssi varmasti syntyi siitä maitopurkkien poistamisesta sieltä talon alta. Sen olisin halunnut nähdä!
Tuota on kyllä pidetty maljakossa! Miten se nyt noin vihreä voipi vielä olla muuten? Järisyttävän ärsyttävä tapa!
Niistä maitopurkeista muistin postanneeni tämän muinoin :D
http://lepis.wordpress.com/2009/12/09/valokuvatorstai-151-sininen-ja-valkoinen/
Tuota vihreyttä minäkin olen ihmetellyt. Jos se onkin tontilta poistettu kuusi? Muovikuusi se ei kutenkaan ole.
Niin, jos se olisi muovikuusi, sen voisi vaikka myydä!
Mutta syyte tulisi kuuseen ryhtymisestä, jos sitä yrittäisi vielä kaupitella.
Siteeraan suurta runoilijaa, en minkään erityisen syyn takia vaan muuten vain:
Pöllö istuu kuuseen,
katsoo ihmislasta
joka porstuasta
tähyy suuntaan puuceen.
Siinä miettiessään
miete täyttää pallon:
Oksentaisko pallon
kun ei pääse vessaan?
-J. Leskinen-
Loistavaa: siinäpä on ihmisen oksennuspallo, melkein ikkunani alla. Kauniimpi tuo on kuin sellainen lehmän lanataläjä.