Kivipedin kolhimat (Pakinaperjantai 4.5.2012)

Åboa Vetus &  Ars Nova

Taide  vapautuu kivipaaden sisältä!

*

Pullea ja onnellinen kivinen elefantti nukkui suuren-suuren kivipaaden sisällä. Oli nukkunut alkuräjähdyksestä alkaen,  13,7 miljardia vuotta. Aluksi äärimmäisen kuumassa ja tiheässä tilassa. Joskus hetkeksi herätessään  pullea  elefantti ryskytteli  vuoren seinää ja maa järisi. Ihmiset juoksivat kauhuissaan. Kivisade tappoi ja kolhi monia. Kovin oli ilotonta elämä.

Eräänä päivänä kivitietä pitkin asteli kaupunkiin hymyilevä kivenhakkaaja.
– Se on taiteilija kuiskailivat kaupungin naiset, jotka olivat herkkätunteisia.
– No, näyttäköön nyt taitonsa, naureskelivat kivimiehet ympäripäissään ja kaatuilivat.

Eräänä aamuna kaupungin väki  hämmästyi perin pohjin. Vastapäisen vuoren kiviseinälle oli tapahtunut kummia. Siinä oli nyt ikään kuin suuren-suuri elefantti, mutta ei sittenkään ollut, oli vain tyhjää tilaa siinä missä oli elefantin pää, tyhjää tilaa siinä missä oli paksu ruumis ja siinä missä jalat. Kärsäkin oli tyhjää tilaa.

– Missä itse elefantti on, kyselivät asukkaat, tässähän on vain tyhjää tilaa?
–  Taiteilijan kolttosia, elukka on otettava kiinni, ties mitä pahaa se saa aikaan!
–  Mutta tuossahan se on, kiviseinässä, sanoi joku räkänenäinen lapsi.
Kivikansa vaikeni ja katsoi uudemman kerran, ihmetteli. Toden totta: tuossahan se elefantti ikään kuin oli mutta ei ollut.  Taiteilija oli kuin vapauttanut vuoren  seinämästä elefantin, oli jättänyt tyhjää elefantin muotoista tilaa  kaupunkilaisten ihmeteltäväksi.

– Taiteilija on päästänyt taiteen vapauteen  kiven sisästä, jättänyt tuhon sormenjälkensä, huusi  paikallinen shamaani. Kansa hiljeni ja lankesi maahan polvilleen.
Jotkut eivät ymmärtäneet ollenkaan vaan sanoivat, että elefantti olisi tuotava takaisin ja laitettava jättämäänsä tyhjään tilaan, niin että kiviseinä näyttäisi taas sileältä.
– Taidetta ei täällä ole ennenkään ollut, mutisivat tädit nitro kielen alla.

Taidetta ei saatu silloin eikä sen jälkeen koskaan vangittua. Se juoksentelee  iloisesti kärsäänsä töräytellen ja joskus siitä voi nähdä vilauksen. Kiviseinässäkin, jossa se on näkyvänä ja  kuitenkin näkymättömänä. Elefantti töräyttelee siinä kärsäänsä taiteena, vapaana juoksemaan pois.

Advertisements

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläimet, eläkeläiset, ihmiset, mynämäki, taide, yhteiskunta Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin: Kivipedin kolhimat (Pakinaperjantai 4.5.2012)

  1. Aili Nupponen sanoo:

    Hieno kivikuva norsusta;)))
    Taide on sydäntäsi lähellä, Tuula, ja sen kyllä huomaa;DD
    Hauska tarina, sinulla on näitä taskut täynnä.<333

  2. mm sanoo:

    Täytyy käydä ihailemassa tuota norsua paikallaan. Fanitan kaikenkokoisia norsuja kaikissa muodoissa kaikissa materiaaleissa.
    Hauska ajatella tuota Turussa vapaana kirmaavaa norsua :)

    • Et muuten usko, että tuo norsu ei ole korkokova, vaikka se valokuvassa siltä näyttää, siinä tosiaan on kivestä otettu pois norsun verran kiveä. Työ on hurmaava!. En muistanut kysyä kenen kivenhakkaajataiteilijan se on, täytyy huomenna soittaa sinne ja kysyä. Ja jos tapaat Turussa sen vapaana kirmaavan norssun, niin sano terveisiä.

  3. Deme sanoo:

    Voiko mikään olla sen vähempää elefantti kuin elefantin kokoinen tila ei mitään… ja voiko sellainen edes olla kaunis mitä ei ole olemassakaan? Höh, meitä on huijattu kyllä nyt jotenkin.

    • Elefantti ei olekaan taidetta vaan elefantti on eläin. Elefantin kokoinen tyhjä tila on taas taidetta silloin, jos katsojan päässsä tapahtuu joku oivallus.Jos runo alkaa soida lukijan mielessä tai jokin soittokappale herättää mielikuvia tai jokin kuva pysähdyttää, on kysymys varmastikin taiteesta ja ennen kaikkea katsojan kyvystä ottaa vastaan se näkymätön taide.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s