Mustikkaperformanssi

Mynämäkeläinen performanssitaitelija Leena Kela on itse kerännyt mustikat, itse leiponut piirakan. – Tässäpä herkullinen performanssi!

*

Mynämäessä alkaa olla elävääkin kulttuuria, ei vain kuolleita ja kuopattuja piispoja ja pappismiehiä. Kun kirkkokulttuurin kuuluvat naakatkin ajettiin pois kakkimasta kivikirkon ullakolta, tuntui jotenkin kulttuurin suhteen olemattomalta. Putosimmeko kokonaan kelkasta? Nykyaikana ovat viisaat  tajunneet kulttuurin merkitys ihmiselle, ihmisten viihtyvyydelle, olemassaololle.  Puhutaan  yhteisötaiteesta, yhteisötaiteilijoista. Ei hätää: Mynämäessä on jo jonkin aikaa asunut ainakin yksi sellainen, performanssitaiteilija Leena Kela.

Mynämäki ei olekaan luutunut ja kuollut kulttuurin suhteen. Uutta syntyy.  Ansio siitä kuuluu suurelta osin Saaren kartanon taiteilijaresidenssille, jossa on työskennellyt  jo muutamia vuosia eri taiteenalojen ihmisiä.  Tänä syksynä tulemme taas tutuiksi monen ammattitaiteilijan samoin kuin harrastajien  kanssa, ehkä joku alkaa itsekin tehdä taidetta, osallistua kulttuurihakkeisiin, toimintaa on: Aseman Taidepolkua on valmisteltu jo pitkään asemanseudun Kylät ry toimesta.  Oikein kansainvälisyyttä on luvassa:  Bonjour! Siis: 8.9.

Leena Kela, joka  on   Vakka-Suomen taidetoimikunnan palkkaama  läänintaiteilija vuoden 2010 alusta, valmistelee omaa performanssiaan tähän tapahtumaan.
Työskennellessään Saaren kartanon residenssissä hän  siinä sivussa tutustui ja ihastui Mynämäkeen. Nyt hän asuu perheineen aivan keskustassa, vanhassa kunnostetussa talossa kirkon vieressä.

– Performanssi on kuin ameba, sanoo Leena Kela, se pakenee ja muuttaa  muotoaan. Se on 1960-luvusta kehittynyt aluksi  kuvataiteilijoiden keskuudessa. Toiminnalla haluttiin  vaikuttaa välittömästi katsojiin. Siinä kokeellisuus oli ja on avainasemassa. Usein performanssin tapahtumat herättävät hämmästystä katsojissa, sen juonettomuus herättää kysymyksiä ja ihmetystä. Ja se on vain hyvä.

– Hilla-tyttäreni kanssa teemme hiekkalaatikolla useinkin pieniä performansseja, nauraa Leena Kela, mutta vakuuttaa, että jokainen katsojille luotu performanssi vaatii pitkää harkintaa ja kypsyttelyä. Ja lapsellista luovuutta. Performanssi on kuitenkin ajatusrakennelma, jonka jokainen katsoja tulkitsee omalla tavallaan.

– Nyt aseman tapahtumaan tulee ainakin lintuja, ehkä rakennan lintujen päitä, siis jotain pesimisestä, äitiydestä, poikasista huolehtimisesta…
Sitten Leena Kela kaivaa kourallisen höyheniä  vanhasta tyynystä ja menemme ulos katsomaan, miten höyhenet lentävät kuin kevyet linnut , kun niille antaa pienellä tuulettimella vauhtia.

Kevyitä lintuja, mitä lie unelmia tai lentäviä ajatuksia, pientä ja pehmeää rakkautta, suloista kaipuuta…

Mainokset

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, ihmiset, mynämäki, taide, yhteiskunta Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Mustikkaperformanssi

  1. lepis sanoo:

    Maukasta performanssia!

  2. Taatusti tulee sitä maukkautta siellä Asemanseudun Taidepolulla 8.9. , kun on mukana paikkakunnan oma performanssitaiteilija. Ennakkoon maisteltu mustikkapiirakka alkupaloikisi oli ainakin maukasta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s