Esa-Pekka Salonen, eliittikulttuurin soihdunkantaja

Esa-Pekka Salonen, huippumies, yrittää saada niskalenkin anti-intellektuaalisesta kulttuuriministeristämme Paavo Arhinmäestä.

*

Esa-Pekka Salonen on hyvä ja kuuluisa kapellimestari. Ammattimies, eliittikulttuurin hohdokas edustaja. Tosin suurmiesten ja entisen suutarin tavoin ei  aina oikein tahdo pysyä lestissään. Me tavalliset pulliaiset olemme salaa hymyilleet tällaisellekin eliittiviisaudelle:  kulttuuriministerimme Paavo Arhinmäen anti-intellektuaalinen  anti-korkeakultturaalinen  asenne perustuu tietämättömyyteen työväenliikkeen historiasta! Tähän tulokseen huippukapellimestari tuli  kantaessaan olympiasoihtua Lontoossa 300 metriä.

Jopas pomppasi, ajattelee anti-intellektuaalinen työtön työläinen jo kolmannessa polvessa. Vähän on tosin itse laulanut työn orjista, jotka nousevat sorron yöstä, mutta isoisän muistaa juovuspäissään monestikin anti-intellektuaalisesti puhuneen nälkäkuoleman partaalla hoippumisestaan jossain vankileirillä. Kovin oli anti-intellektuaalista elämä tuolloin ja kovin on kyllä anti-intellektuaalista elämä tänäkin päivänä. Ikävä tosiasia on, että kaikista ponnisteluista huolimatta  anti-intellektuaalinen työtön pyyhkii  eliittikulttuurilla peräpeilinsä.

Tämä huippuintellektuaalinen  kapellimestarimme kertoi näkymän yllättäen auenneen hänelle hänen tutkiessaan  työväenliikkeen partituuria, josta hänen tarkka korvansa hahmotti oitis työväenliikkeen yhden suuren aksiooman. Perusajatushan oli se, että työläisille pitää saada oikeus samaan korkeakulttuuriin kuin yläluokalla oli.

Totta, tämä ajatus on ollut koko ajan mukana ja sen varmasti tietää anti-intellektuaalinen kulttuuriministerimme Paavo Arhinmäkikin.  Intellektuaaliselta kapellimestarilta jäi näkemättä työväenliikkeen johtoteema: ensin pitää saada leipää ja sitten vasta sirkushuveja.

Mainokset

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, ihmiset, mynämäki, taide, yhteiskunta Avainsana(t): , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

17 vastausta artikkeliin: Esa-Pekka Salonen, eliittikulttuurin soihdunkantaja

  1. Aili Nupponen sanoo:

    Ymmärrän kyllä, että leipä on tärkeää, mutta minulle ne ’sirkushuvit’ ovat olleet yhtä tärkeitä!<333

    • Nähdäkseni Salonen puhuu sen korkeakulttuurin eli oopperan ja guggenheim-museoiden yms. puolesta, ei niinkään kulttuurista yleensä kuten ympäristökulttuurista tai kansankulttuurista tai nuorisokulttuurista. Arhinmäkihän herätti korkeakulttuuripiireissä melkoista paheksuntaa ollessaan menemättä Savonlinnan musiikkijuhlien avajaisiin.
      Kyllä tosiaankin niitä sirkushuveja tarvitan olivatpa ne eliittikulttuuria tai lastenkulttuuria. Kaikkea pitäisi tukea. Sen melko pienen eliitin korkeakulttuuri tulee vain usein kohtuuttoman kalliiksi veronmaksajalle.

    • Anna Amnell sanoo:

      Jäi kirjoittamatta silloin 2012 kommentteihin, että jo 1900-luvun alussa laulettiin sosialistien kulkueissa Pohjois-Amerikassa: ”Ei leipää vaan myös ruusuja”.
      http://blogisisko.blogspot.fi/2014/02/kommentteja-kansasta-ja-eliitista.html

  2. nils-åke toivonen sanoo:

    Huijarit tekivät keisarille puvun. Se oli tietenkin hyvin kallis ja siinä oli se ominaisuus, että tyhmät eivät sitä nähneet. Niinpä kaikki kehuivat puvun kauneutta maasta taivaaseen, kunnes eräs pieni poika sanoi, että eihän keisarilla ole vaatteita lainkaan. Tämä on satua, vai onko. Savonlinnan oopperajuhlilla menee nyt ooppera, jonka päähenkilöt ovat morfiinikoukkuun jäänyt juoruakka ja
    puolivillainen apteekkari-puoskari. Oi miten hienoa, todellista korkeakulttuuria. Valtio avusti juhlia 9 miljoonalla eurolla ja liput maksavat satasen kappaleelta. Raha siis ainakin liikkuu ja sehän tässäkin on kaiken a ja o. Eräs kapelimestari sanoi kerran, ettei ole käynyt Savonlinnan oopperajuhlilla eikä aijo sinne mennäkään. Ettei vaan ollut tämä Esa-Pekka.
    Oopperoiden juoni on yleensä kolmiodraama ja niin lapsellien, ettei sitä kirjana kukaan edes haluaisi lukea. Mutta musiikki on usein hyvin kaunista.
    Arhinmäki kävi muuten Turun Ruisrokissa, se oli hienoa.

    • Sitäpaitsi se eliitti saisi itse maksaa ne oopperalippunsa. Ei oopperassa tietysti mitään sen kummempaa haukuttvaa ole kuin se, että se tulee ylettömän kalliiksi. Ja se naurattaa, että 85 prosenttia yleisöstä on saanut lipun lahjaksi ja istuu siellä vain sen takia, kun ooppera on sitä eliitin korkeakulttuuria. Väliajalla näkee hienoa väkeä. Tulee mieleen Hyachsint Bucket. Ei silti, itse olen katsonut montakin oopperaan televisiosta.

      Arhinmäen valinta oli ihan oikea.

  3. iines sanoo:

    Voisiko ajatella, että tarkasteltaisiin kulttuuria mieluummin holistisesti, kokonaisvaltaisesti, kuin jyrkästi jaettuna eliittikulttuuriin ja populaarikulttuuriin?

    Esimerkiksi Italiassa tavallinen rahvas rakastaa oopperaa ja klassista musiikkia, samoin vaikkapa Puolassa ja Unkarissa ja monessa muussakin Euroopan maassa, jossa kulttuuri on vanhaa. Kansallisooopperaan pääsee syksyyllä katsomaan Taikahuilua jo 14 eurolla ja Romeota ja Juliaa 18 eurolla. Elokuvaliputkin ovat kalliimpia.

    • Näinhän sitä kulttuuria pitäisi käsitellä ja paljoltihan jo näin tehdäänki. Monet lehtien kulttuuritoimituksetkin ovat tämän ymmärtäneet ja niissä käsitellään mahdollisimman monia ja erilaisia kulttuuri-ilmiöitä klassisesta musiikista lähtien kaikenlaiseen nykytaiteeseen. Juuri tätäkin taustaa vasten Salosen höpinät tuntuvat lapsellisilta. Paljon parjattu televisiokin on tehnyt hyvää työtä esimerkiksi juuri oopperan hyväksi: Missäpä muualla monikaan kuulisi maailmankuuluja huippuartisteja. Ja kevyt klassinen on noissa uudenvuoden konserteissa saanut taatusti uusia ystäviä. Mutta silti olen sitä mieltä, että esim. Guggenhein-hanke saikin kaatua. Ei taide saa olla pelkää suuren rahan leikkiä.

  4. Anna Amnell sanoo:

    Iines kirjoittikin sen, mitä ajattelin aluksi.

    Tuli mieleen myös Yhdysvaltojen mustan väestön asema. Ennen piti puhua mustaa slangia, jotta oli kunnon mustan kulttuurin edustaja. Nyt musta amerikkalainen saa olla ihan niin sivistynyt kuin haluaa. Miksi ei tavallinen suomalainen saisi osallistua taiteen ja kulttuurin parhaaseen antiin? Salonen on oikeassa: työväenliikkeen alkuperäinen tarkoitus oli avata kulttuuri koko kansalle.

    Miksi laahata historian kaunoja mukaan oopperaankin? Arhinmäki joko mielisteli nuoria äänestäjiä tai on sivistymätön juppi, joka ostelee kalliita design-vaatteita ja lentelee ympäri maailmaa jalkapallo-otteluihin. Sekö muka on malli meille köyhemmille?

    • tammikuu44 sanoo:

      Eihän kukaan toki kiellä tavallisia ja vieläkin tavallisempia ihmisiä osallistumasta kulttuurin parhaaseen antiin. Toinen asia sitten on miten se paras anti määritellään, kuka mitäkin arvostaa. Salonen puhuu työväenliikkeestä kuin siitä jotakin ymmärtäisi. Kyllä työväenliikkeen alkuperäinen tarkoitus oli ennen kaikkea työväestön elintaso parantaminen ja kaikinpuolinen ihmisten tasa-arvon edistäminen, äänioikeus ja koulutuskysymykset jne.Työväenyhdstykset tekivät arvokasta työtä myös ihmisten tiedollisen tason kohottamiseksi ja antoivat mahdollisuuksia erilaisille kulttuuriharrastuksille. Viralliseksi kulttuuriksi tuolloin käsitettiin vain eliittikulttuuri eli ns. paremman väen harrastama taide. Tietenkin kulttuuri kuuluisi koko kansalle, se eliittikulttuurikin. Mutta oli toki tärkeämpiäkin asioita kuin esim. ooppera eli ensin piti saada leipää ja sitten vasta näitä sirkushuveja.

      Mainitsemiasi historian kaunoja kannattaa kyllä muistaa, sillä ne antavat vertailukohtaa ja todellista mietittävää tänä nykyaikana, jolloin taas kerran rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät, tuloerot kasvavat ja ihmisiä irtisanotaan työpaikoistaan. Taiteen pitäisi syntyä oman aikamme ongelmista ja käsitellä oman aikamme ilmiöitä. Ooppera saattaa tässä jäädä kovin kaavoihin kangistuneeksi taidemuodoksi, jäädä eliittitaiteen erämaaksi, ja esimerkiksi Ruisrock olla jotain sellaista, joka kertoo omasta ajastamme oman aikamme nuorille. Vain luutunut täti-ihminen näkee Arhinmäessä juppityyppisen ääntenkalastelijan. Meille köyhemmille hän sopii malliksi varsin hyvin, tosin ei Salosessakaan elitisti-intelligenttiä kummempaa vikaa ole, kunhan mies tyytyisi johtamaan vain orkesteria, sillä sen taidon hän kyllä osaa.

  5. Anna Amnell sanoo:

    Arhinmäki vaikuttaa ihan mukavalta nuorelta ihmiseltä, mutta hänellä ei ole sen kummempaa kokemusta köyhyydestä kuin meillä luutuneilla tädeilläkään, päinvastoin me saatamme tietää, miltä tuntuu olla todella köyhä.

    Ehkäpä olet kuitenkin oikeassa ja asia on niin, että nykyajan köyhä voi ostaa kalliita design-vaatteita, joita Arhinmäki haastattelujen mukana käyttää ja köyhällä on varaa matkustaa lentoneella eri puolille maailmaa jalkapallo-otteluihin sen sijaan että hän kävisi Savonlinnassa tai Töölössä Oopperassa. Siinäkö se Arhinmäen malli on? Olen noudattanut porvarillista mallia ja käynyt muutaman kerran Oopperassa, ensin Bulevardilla opiskelijana ja sitten Töölössä. Jos se tekee minusta rikkaan elitistin, niin vähälläpä se tuli. Arhinmäen linjaan ei minulla oel varaa. No, voisin ostaa spray-maalia ja tehdä muutaman graffitin, olihan minulla koulussa piirustuksessa kymppi.

    • Ei se oopperassa käynti ole kovin pahasti sinua muuttanut tavallista suomalaistätiä kummemmaksi, mutta porvarillinen kateus sinuun on kuitenkin hiukan tarttunut. Tosin minäkin katselisin mielelläni Arhinmäkeä ilman design-vaatteita ja oikeastaan ilman tavallisiakin vaatteita..

  6. Anna Amnell sanoo:

    En kadehdi Arhinmäen elämäntapaa, se ei todellakaan minua houkuta. Haluan muistuttaa vain Sinulle, että Arhinmäen kaltaisia ylellisiä elämäntapoja harjoittavia vasemmistolaisia sanotaan sampanjasosialisteiksi – kuten tiedät.:)

  7. nils-åke toivonen sanoo:

    Sampanjasosialisti on minulle täysin uusi ja vieras sana. Arhinmäen kenties salainen toive täyttyy
    tänään kun Kiasmassa esitetään futisooppera. Sen esittää belgialainen nelihenkinen ryhmä ja ainakin kotimaassaan se on hyvin suosittu ja tunnelma katsomossa on riehakkaan iloinen. Olut virtaa ja katsojat saavat aivotärähdyksiä. Saa nähdä miten tämä futisooppera otetaan meillä vastaan.

    • Loistavaa, oopperahan ei siis olekaan eliittitaidetta. Kunnon sikailua on yleensä nähty vain ooperanautinnon jälkeen jossan ooperanystävien illanistujaispaikassa tai väliajalla. Nyt siis jo ihan lavalla! Kai yleisö saa tuoda katsomoon omat juomansa? Näin se maailma muuttuu. Eliittitaidekin hakee potkua rahvaan iloista!

  8. Anna Amnell sanoo:

    On hakenut jo kauan. Jo antiikin ja Shakespearen ajoista. :) Siksi Arhinmäen kiukuttelu vaikuttaa enemmänkin laiskuudelta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s