(Pakinaperjantain aihe 10.8.2012 Kirjavan kissan näköalat)
Katusoittaja Rauman Festivo-viikolla, alttoviulisti Teemu Kupiainen. Hän on soittanut viulua kaduilla ja toreilla sekä esiintynyt kamarimuusikkona 28 maassa, viidellä mantereella, yli tuhannessa konsertissa. Hän myös opettaa Sibelius-Akatemiassa.
*
Kirjava kissa , sellainen sinisen soiton sielu. Muistuttaa mitä milloinkin , ketä kulloinkin, haistaa taiteen ja osaamisen yhtä varmasti kuin tuoreen nieriän Rauman torilla. (Taiteilija Kerttu Horilan savityö.)
*
Kirjava taidekissa kertoo:
– Heräsin soitantoon kissaunestani perjantaiaamuna Vanhan Rauman Kiturkrännissä. Mozart soi ja soi. Tämän täytyy olla Teemu Kupianen. Hyvässä vireessä selvästikin koko Mozart-kvartetti, mietin viiksiäni nuollen.
Kipaisin siitä heti torin kautta Kuninkaankadulle. Näin viulukotelossa muutaman lantin. Ei taida lyödä leiville tämä Mozart? Samassa vaaleapunaiseen kolttuun puettu pikku prinsessa tuo soittajille muutaman lantin lisää. Soittajat hymyilevät. Yleisö hymyilee seisoskellessaan toisella puolen katua, taputtaa. Ohikulkijat kiirehtivät askeleitaan. Autoilijat vilkuilevat ajoneuvoistaan vihaisena. Aurinko porottaa. Soittajille tulee hiki.
Tässä sitä saa nyt Mozartia ihan ilmaiseksi, jos haluaa. Saattaisi välillä Bachkin maistua. Sitä Kupiainen soitti paljon muutama vuosi sitten pitkillä katusoittomatkoillaan Kiinaan, Intiaan, Marokkoon ja Ranskaan. Aika erikoista puuhaa huippumieheltä. Mies hymyilee selitykseksi: selvisipä jotain olennaista elämästä, musiikin ja elämän yhteydestä. Niin sanoisin nyt minäkin, sillä selviää tässä katsellessa, että joillakin on kiire, joillakin on aikaa, aikaan hymyyn, aikaa tutkia omaa sisintään. Sinistä soittoa. Kissanpäivät.
Katusoittajana Kupiainen on soittanut ihmisten lisäksi apinoille ja lehmille. Pienet lapset kuuntelivat ihastuneina, tulivat lähemmäksi, kun mies soitti hiljaa ja syöksyivät kauemmaksi, kun mies soitti kovaa. Kuulijoina esimerkiksi kerran Delhissä oli kolmen ihmisen lisäksi kaksi oravaa, kymmenkunta kookasta vihreää papukaijaa ja parvi isoja haukkoja.
Kupiainen on soittanut 40 prostituoidun keskellä asiakkaiden hermostuneesti odottaessa, hän on soittanut lentokentillä ja soittanut koululaisille, soittanut Bachia buddhalaisessa temppelissä, soittanut vanhoille mummoille ja rakastuneille, soittanut hiekkarannoilla ja uuden kuun valossa, soittanut Himalajan vuorille, pyhälle Gagnesille, soittanut yökahvilan edustalla, aamuyöstä Delhin basaarikadulla…
Kupiainen sanoo, että hän aistii konsertissa yleisön intensiteetin, yhteisen hengityksen. Kadulla hän soittaa usein yhdelle tai muutamalle pysähtyneelle kerralla. Häntä viehättää tapahtuman intiimiys.
– Luotan ihmisten kykyyn kuulla hetki.
Mozart-kvartetti Raumalla ( Eriikka Maalismaa,viulu, Teemu Kupiainen, viulu, Johanna Tuikka, alttoviulu ja Riikka Pesola sello.)
Teemu Kupiaisen matkoihin liittyviä äänitteitä voi ladata hänen verkkosivultaan http://www.teemukupiainen.com
Lisäksi kannattaa tutustua Teemu Kupiaisin matkoistaan kirjoittamaan ja Stefan Bremerin kuvittamaan kirjaan Viulunsoittaja kadulla. Siinäpä vasta hauska kirja elävästä elämästä, kokonaan uusi näkökulma ihmisenä olemiseen.
Hymyilevä eläkeläinen 
Kiitos.
Voi Sinun tekstejäsi, Töpsykkä. Satuin juuri tänään keski-suomalaisten vieraitteni kanssa kävelemään pari tuntia gamla Raumos gatuja ja pysähdyimme ent Feren kulmalla kirkkosillalle vievän kadun varteen kuuntelemaan heleää barokkimusiikkia.
Missä olivat kadun muut kulkijat?
Missä on elämä, missä sielu raumalaisista – onkohan se jo kokonaan paennut kun ei oppinut viihtymään noissa ahdasmielisissä mielen ahtaissa sopukoissa, ken tietää – eikä kerro.
Nyt ystävieni vieraana Villa Grandellissa Ruukinpuistossa, Kauttualla. Vatsa täynnänsä Lumon lihaisia herkkuja ja raikkaita salaattiaineksia. Punaviinikin jo puhunut kuohuviinin (Amaliaa- isoisoäni äidin nimikaimauden kunniaksi; edullista – 6,79e/plo- ja hyvää kuivaa espanjalaista skumppaa!!) jälkeen. Sauna lämpiää ja sen jälkeen erinomaiset juustot. Ja parempi rödvin med pimpinella, kuten Bellman sanaili.
Hyvää viikonloppua Sinullekin. Toivottavasti jossain – oudossako – yhteydessä tavattaisiin vuosien jälkeen?
Pekka
Ettet vaan kuunnellut samaa Mozart-kvartettia? Siinä yhden maissa. Väkeä oli tosi vähän, enemmän oli perjantaina Kuninkaankadulla. — Mä muuten yritin kamalasti tykätä siitä sun sivustasi mutta en oikein tiennyt mitä tehdä. Tulen vielä kyllä omalla puolellani kehumaan sitä sivuasi, sitä Ruukinpuisto-sivua siis. Kun sais jonkun kuvan. Laita vaikka sellainen sivullesi ja jotain pientä juttua siihen, niin otan sen sivulleni ja jaan tutuilleni Facebookissa. — Kyllä tässä vielä tavataan jossakin ihan sattumaltakin.
Juuri viikon taatusti verskiä rautua syöneenä jäin pohtimaan tuota tuoreen nieriä hajua (siis eihän sitä ole), tuossa täytyy nyt olla joku niin monimutkainen porilainen pottuilu takana ettei se karjalaispojalle aukea.
Auta armias, eikö se tosiaankaan haise miltään?! Tuo nieriä ei ole mitään erityistä pottuilua tai takoitusta varten otettu mukaan. Mutta kun ihan oikeasti näin siellä Rauman torilla mainostettavan tuotetta nieriää, niin se nimi jäi mieleen sellaisena mukavasointuisena ja tälläsin sen siksi tuohoin juttuun mukaan! Miltä se sitten maistuu se nieriä? Ei se ainakaan mauton voi olla? Kaikki kunnia nieriälle, ostan heti, jos K-kaupassa näen.
Nieriää kannatta ostaa ilman muuta. Tarpeeksi tuore (siis pannulla vielä sätkivä) kala harvoin tuoksuu juuri millekään. Toin hajutonta silakkaa en ole vielä tavannut mutta ehken tuorettakaan, täällä muikkujen maakunnissa.
Joka tapauksessa Haisee kuin tuore nieriä Rauman torilla on minusta laittamaton ilmaus, saanko ryhtyä käyttämään sitä? Luonnollisesti valikoiden ettei se kulu loppuun.
Aina sitä viisastuu: tuore nieriä ei siis haise millekään muulle kuin tuoreelle. Kyllä minusta silakka haisee oli se kuinka tuore tahansa. – Kaikin mokomin käytä ilmaisua nieriästä: siinä saa Rauma samalla mainosta. ( Vaikka jos tietää ettei tuore nieriä haise, niin raumalaiset kalakauppiaat joutuvat vähän epäilyttävään valoon, että mätääkö myyvät. Mutta ovatpahan sitten tarkkoja kalojensa kanssa!)
Kyl Raum o ain Raum.Mutta mukavia paikkoja on täällä meilläkin päin (olen tosin kesäasukas)
Eilen Askaisten kurkkumarkkinoilla oli vanhanajan kesäjuhla tunnelmaa ja Mynämäen kivikellarissa
kävin kahvilla ulko-Mynämäkeläisille oli kai kohtauspaikka siinä ulkona????Mie vaa laske itsei Mietoislaiseks ainakii melkei vaik oonkii Kannaksel syntynt.
Mukavuia paikkoja on, totta. Taisi olla eilen täällä Mynämäella Laurin markkinatkin. Se on syksyn merkki.
Aitoja vinguttajia on vaikea löytää.
Se on totta. Mutta nämä olivat tosi aitoja ja luonnikkaista.