Virolainen luolamies, äänirunouden erikoisosaaja Jan ”Luulur” Malin aloittaa äännähdykset keltaisen lujatekoisen rautalehmän alla.
*
Taiteiden yössä torstaina Turussa nykyruno sai ansaitun osansa pääkirjaston pihalla heti alkuillasta. Runojaan lukivat ja mukana olivat ainakin Esa Hirvonen (juontaja), Juha Kulmala, Ann-Charlotte Palmgren, Markku Into ja Henry Lehtonen. Mutta ennen kaikkea virolainen ihmemies Jan “Luulur” Malin. Huippu! Äänirunoutta, aitoja äännähdyksiä. Luolamiehen voimaa.
Tässä nyt runoilijan lausuntaa esitettynä ilman ääniä. Ilmeistä voi päätellä lähes kaiken. Mikä runollinen sointu! Mikä into! Mikä palava tunne! Ymmärrys hoi, äly älä jätä! Kuulijat nauroivat ja hurmaantuivat. Liian kireä pipo heitettiin roskikseen. Olisi siis sinunkin pitänyt olla mukana. Olisi sittenkin pitänyt! Aplodeja virolaismiehelle, äänettömästi näin jälkikäteen.
Höö..
*
(Nauroiko joku?)
*
(Mitä, pornoa, öööh!)
*
(Iik, irti ämmä!)
*
Kas, kas, kus !
*
Runoilija kiittää yleisöään esityksen jälkeen.
(Runoilija saattoi äännähdellä vallan muuta kuin mitä kuviin on kirjattu.)
Se lausuja taisikin olla tuo romulyyti!;DDD
Aika erikoinen tyyppi kyllä. Ensimmäistä kertaa kuulin ns. äänirunoa,
Minä muuten olin runojunassa kuuntelemassa myös tämän virolaisen virkistävän erilaista runoutta. Hän ei pelännyt pistää itseään peliin, sen voin sanoa! Runojuna oli muutenkin aika hauska juttu, tsuk-tsuk halki kauniin kaupunkimaiseman. ;)
Voi jee, siihen olisi pitänyt ehtiä! En minäkään ole koskaan aikaisemmin nähnyt kenenkään panevan itseään niin kokonaan likoon. Mies oli kuin runokone, siksi laitoin tuon romupatsaan kuvan mukaan.