Ei missikisoja lapsille!
*
Lasta voi rääkätä vuosikausia, eikä kukaan muka huomaa mitään. Ja jos huomaakin, sosiaaliviranomaiset eivät lotkauta korvaansakaan. Työntekijöitä on liian vähän, ilmoituksia tulee tuhka tiheään, puolustautuvat viranomaiset. 8-vuotiaan Eerika-tytön kohtalo järkyttää näinä päivinä. Mutta hyväksikäyttäjiä riittää jatkossakin.
Uusin villitys Suomessa ovat lasten kauneuskilpailut. Näyttää ensikuulemalla viattomalta. Mutta selvästä lapsia riistävästä bisneksestähän tässä on kyse!
Amerikassa lasten missikisat ovat tuttuja ja Venäjälläkin on lasten kauneuskilpailuja pidetty. Nyt sitten yritetään meillä. Yrittäjä Marjo Niittyviita on saanut kyseenalaista kuuluisuutta ideallaan tyttöjen kauneuspäivästä. Ilmiselvästi kyse olisi ollut lasten missikisoista. Turussa on suunnitteilla järjestää lapsille tarkoitettu Little Miss & Mister Beutiful World -kilpailu, kerrotaan Turun Sanomissa 2.9. Missikisoja vastaan on noussut onneksi järkensä säilyttäneiden aikuisten keskuudessa vastustuskampanja.
Väestöliiton asiantuntijalääkäri ja lastenpsykiatri Raisa Cacciatore on ottanut tämänkaltaiseen kilpailuun tiukan linja. Hän luonnehtii lasten kilpailuja televisiossa viihdemaailman ääri-ilmiöksi; halutaan yhä nuorempaa, yhä rankempaa ja seksikkäämpää (TS 2.9.).
Lasten on saatava olla lapsia ja kisata leikillisesti kavereidensa kanssa, ei julkisuudessa. Ulkonäöllä kilpaileminen on täysin vääristynyttä, todeksi muuttunutta leikkiä eikä kuulu lasten maailmaan.
Lasten olisi siis jokaisen vastuullisen ihmisen mielestä kilpailtava ilman julkisuutta. Televisiossa kilpaileminen tuo mukanaan kaupallisen hyödyntämisen ja yksityisyyden suojan menettämisen. Jopa Amerikassa, kaupallisuuden emämaassa, lasten kauneus- tai kykykilpailut koetaan ongelmallisiksi ja lasten hyvinvointia haittaaviksi.
Cacciatore vertaakin lasten missikilpailuja koiranäyttelyyn, jossa kilpailija ei edes ymmärrä mistä on kyse. Ei taida kilpailuun lapsensa tuovan äidinkään päätä järki erityisemmin pakottaa.
Hymyilevä eläkeläinen 
Se on tuo järjenvalo ihan ihmeellinen lamppu. Valaisee pitkälle ja kauan. Eikä kuluta sähköä lainkaan. Ne jotka sen hukkaavat voisi laittaa vaikka lampputehtaalle töihin, ja niin pitkäksi aikaa, että se valo alkaisi palaa, edes vaikka vähän tuikkia, siellä jossain.
Näitä järjenvalonsa menettäneitä aikuisia vaikuttaa joskus olevan enemmän kuin heitä joilla vintti ei ole pimeenä eikä kamaritkaan kylminä. Lasken toivoni siihen, että järjen lohdullinen valo on lujempi juttu.
Semmoinenkin hauska sanonta on olemassa, että kun on lusikalla annettu ei voi kauhalla ottaa. Heh!
Treenaaminenkin vastaa varmasti pitkälle koiranäyttelyyn valmentautumista ja parit agilityhypyt päälle! Karseeta!
Eikä haukkua saa, ei murista eikä purra ketään nilkkaan.
Lapsi ansaitsee elää oman lapsuutensa ilman hölmöjä missikisoja tai muita kaupallisia kilpailuja!
Ilmankos pikkulapsia on puettu seksikkäisiin, aikuismaisiin vaatteisiin, joita kuvia löytää varmaan netistä. Pedofiilit ovat mielissään kun saavat aineistoa ja kauniita kuvia likaisiiin puuhiinsa!
Lapsi on arvokkaampi kuin lemmikkieläin, toivottavasti hänellä on vielä elämä edessään..;)))
Ei tämmöinen lasten missikisatouhu voi saada Suomessa kovinkaan suurta suosiota. JO nyt näyttää vastustajia niin paljon. Kai tässä järki voittaa lopulta.
Kirjoitus lasten missikilpailusta käsittelee hyvin vakavaa asiaa, hullun maailman ilmiötä.Pastori Kai Sadinmaa käsitteli tätä kysymystä aamuhartaudessaan 2.8.ja siteeraan siitä pari kohtaa. Näin siis Sadinmaa: Kun saan lapsen, valmennan häntä kohdusta saakka, jotta hän selviäisi tässä susienm maailmassa.Teroitan hänen kyynärpäänsä ja käsken lyödä takaisin ja vähän lujempaa ja mieluummin ennen toista. Tapa tai tule tapetuksi. Vaadin lastani tavoittelemaan kaikkia niitä unelmia, jota omassa elämässäni ovat murskaantuneet. Jos nelivuotias lapseni ei ole vielä löytänyt omaa juttuaan, viulun soittoa, tanssia, telinevoimistelua niin peli on pelattu. Tiedossa on loppuelämä jossakin kurjassa toimistossa. Siksi laitan lapseni huippupäiväkotiin, huippukouluun, huippulukioon, huippuyliopistoon, huippuharrastuksiin. Ohjelmoin hänen päivänsä, vien häntä askel kerrallaan kohti loistavaa tulevaisuutta.. Pienistä tytöistä muokataan itsetietoisia vahvoja ja seksikkäitä naisia myymällä heille rinnoista topattuja uimapukuja ja ruskettavaa Barbie-hormonia.
Näin siis pastori Sadinmaa. Miten hyvin hän osaakaan kuvata tätä yhteiskunnassa käytävää taistelua vallasta.
Tuota Sadinmaata olisi kuunneltava ja otettava onkeensa jokaisen. Kirkon papeillekin riittäisi kuulijoita, jos saarnaisivat Sadinmaan tapaan. Ehkä tämä kohkaus lasten missikisoista kuitenkin avaa muutamien äiien silmät ja pane oikein ajattelemaan. Lapsen on saatava olla lapsi ja parasta luovuuskasvatusta on ihan tavallinen ja rauhallinen kotielämä.
Leikeillään lapsi heijastaa aikuisten maailmaa, myös sen typerimpiä puolia kuten missikisoja. Jos nyt aikuiset sitten lähtevät ohjailemaan ja muuttamaaan näitä leikkejä alkuperäisen mallin suuntaan, ollaan kyllä oudoilla jäljillä. Kiinnostaisikohan näitä järjestäjiä mennä leikkimään hiekkalaatikolle hiekkakakkujen tekoa lasten kanssa? Olisi ainakin paljon terveellisempi harrastus.
Tuossa lasten missikisojen järjestämisessä joku on nahnyt mainion tavan alkaa markkinoida kaikenlaista krääsää ja lapsille suunnattua muotia ja meikkejlä ja ties mitä. Ja ilmeisesti pikkupojilekin on olemassa jotain vastaavanlaisia kisoja.Tästä touhusta on paljon puhuttu luovuus kyllä niin kaukana kuin itä on lännestä!