Klovnioopperassa etsit onneasi nauraen – eikä itkukaan ole kaukana

Tässä syksyn ihastuttava teatteriherkku!

*

“Meissä jokaisessa asuu sisällä klovni; naiivi, inhimillinen hahmo, joka rakastaa leikkiä ja huomiota  ja ennen kaikkea nauttii rehellisesti siitä  kuka on, tässä ja nyt. Usein se paikka, jossa klovnimme piileksii on se herkin kohtamme, jota emme mielellämme paljasta.” – Näin kirjoittaa  turkulaisen Tehdasteatterin ohjelmistossa olevan Klovnioopperan käsiohjelmassa klovnerian maisteri Janna Haavisto.

Tehdasteatterilaiset ovatkin löytäneet oman klovnieriansa. Ja mikä parasta: myös yleisö löytää omansa. Klovniooppera valloittaa, naurattaa ja hiukan itkettääkin.  Tekijät ovat onnistuneet tekemään esityksen, joka pystyy koskettamaan lähes sanoitta. Nauru tekee tehtävänsä, katsoja rakastuu punanenäisiin näyttämöllä onneaan etsiviin, ja esitys tekee sen mitä käsiohjelmassa luvataan: ooppera kutkuttaa katsojan sielua, nauru on hyväksi, katsoja pysähtyy miettimään, missä ihmisen onni oikein on.
Klovniooppera alkaa jo kahvilan puolella, jossa punanenäiset klovnit tapaavat ilman nenää kulkevat.

*
Klovniooppera on hauskan pinnan alla raju, vaikka pysyykin koko ajan tyylikkäänä. Tekijät ovat jo koulunsa käyneitä melkoisia ammattilaisia. Raja näyttämön ja katsomon väliltä murtuu täysin, eikä siihen tarvita mitään väkinäisiä temppuja.  Katsojat ovat samoja klovneja kuin näyttämöllä  onneaan etsivät. He tuntevat kulkurin tunteita, ehkä häpeävät pyrkyriä itsessään, haluavat kiihkeästi vapautua oravanpyörästään ja samaistuvat onneaan etsivään tyttöön.

Upeita hetkiä on paljon.  Masennuksen ja pelon mustat voimat tuntuvat luissa ja ytimissä, suorituspaineet työssä tuovat hien katsojankin otsalle, oikean rakkauden etsiminenkin käy joskus työstä. Esityksen upea loppu jättää katsojalle toivon.

Orkesteri tunnelmoi väliajalla. Pianisti Aino Laine, laulajat Eija Talo-Oksala ja Susa Mariut Klami  sekä pimennossa bassoa soittava Arttu Aarnio.

Hyvään esitykseen tarvitaan siis ennen kaikkea paneutumista, osaamista ja sydäntä, ei niinkään mahtavia puitteita. Klovnioopperassa musiikista huolehtii suhteellisen pieni orkesteri: pianisti Aino Laine, basisti Arttu Aarnio, laulusta Eija Talo-Oksala, Susa Mariut Klami (Ninni Heiniö). Ooppera perustuu ennen kaikkea ikivanhaan klovneriaan.  Esitys on ennen kaikkea fyysinen. Se on tarina, jonka esikuvana on mykkä elokuva.

Klovnioopperan takana on kokonainen työryhmä. Käsikirjoitus on Kati Keskihannun ja Toni Kandelinin. Ohjaus on myös Kati Keskiharjun, koreografina ja tuottajana Erika Halonen, klovnimentorina Janna Haavisto, musiikin sävellys ym. Aino Laine, lavastus  Arttu A arnion, puvustus ja tarpeisto on ollut koko työryhmän harteilla.

Punaneninä lavalla: Toni Kandelin, Mika Formunen, Janna Haavisto, Elina Väänänen, Seija-Leena Salo, Miitu Makkonen, Nina Ervasti, Akseli Hannula, Miku Toivola, Aino Laine, Arttu Aarnio/Jura Sivonen.

Viimeinen esitys 29.9. 2012

Advertisements

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, ihmiset, ihmissuhteet, mynämäki, ooppera, sano suoraan, taide, yhteiskunta Avainsana(t): , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

14 vastausta artikkeliin: Klovnioopperassa etsit onneasi nauraen – eikä itkukaan ole kaukana

  1. Aili Nupponen sanoo:

    Tuula, sinä löydät aina uutta kulttuuriaiheista juttua!<3
    Hieno löytö tämäkin; jos olisi lähempänä, kävisin mieluusti katsomassa..;)))
    Mukavaa sunnuntai-iltaa sinulle, Hymyilevä Tuula!<3333

    • Tässä on tämä Turku lähellä ja sieltä toki löytää aina jotain uutta. Nimittäin oli minullekin tämä Tehdateatteri uusi kokemus, vaikka se on jo 12 vuotta ollut toiminnassa. Erittäin mielenkiintoinen paikka se vanha rakennus, jossa se toimii. Siitä Mannillasta on tullut varsinainen pieni kulttuurikeskus: Siellä toimii ainakin Aurinkobaletti teatterin lisäksi sekä muita taiteen tekijöitä. Nuoria kaikki. Aivan Aurajoen rannalla lähellä Turun linnaa ja satamaa.

  2. Turkulaine sanoo:

    Rida paljatso !

  3. Hirlii sanoo:

    Hei, kiitos vinkistä. Tämä pitää nähdä. :o)

    • Tosi sympaattisia nämä nuoret näyttelijät. Vihje: mene eturiviin ja kun tulee kohtaius, jossa tyttö tuo tarjolle laatikossa omenoita, ota yksi ja syö. Näet kuinka hienosti tyttö suhtautuu yllättävään tapahtumaan, pitää tekoa täysin luonnollisena. Sitäpaitsi omenat ovat hyviä, ei mitää muovia tai puusta pudonneita.

    • Hurmaavaa!Tätä oopperaa voisi näyttää Arhinmäellekin!

  4. Turkulaine sanoo:

    Kun olen lukenut Hymyilevän hyvän ja seikkaperäisen kirjoituksen tästä Tehdasteatterin esityksestä, niin voi vain iloita siitä, että on nuoria ja innostuneita ihmisiä, jotka ovat luoneet tällaisen esityksen. Se on kulttuuria jos mikään. Ja sen luomiseen ei tarvita mitään suuria puitteita. Vanha tehdasrakennus on aivan kyvä ja kelvollinen paikka.. Vanha, keltainen rakennus siinä joen rannassa elää uutta kukoistuskauttaan. Todellista kulttuuria voi luoda pienilläkin kustannuksilla. Tärkeintä on innostus ja rakkaus kulttuuriin. Onni ei ole oravanpyörässä.

    • Noin minäkin ajattelen, että kulttuuria ja taidetta voi vaalia ja luodan vähälläkin rahalla, kun kannustimena on rakkaus taiteeseen sekä into tehdä. luoda. Näkisitpä sen miljöön nykyään: sitä ei ole vielä pilatti purkamalla ja rakentamalla uutta, esimerkiksi ikivanhat kiviportaat rautakaiteineen sekä rakennukset kuiskivat monista , monista eletyista vuosista ennen tätä päivää. Onni ei tosiaankaan löydy oravanpyörästä.

  5. Kiitos hienosta tekstistä! Kiva, että viihdyit katsomossamme. Tällainen palaute on meille työryhmäläisille erittäin arvokasta! Kuten kirjoitatte, kulttuuria ja taidetta voi tehdä myös pienellä rahalla, kun kannustimena on rakkaus taiteeseen, se ei kuitenkaan tarkoita, että kulttuuribudjetteja tulisi tai edes voisi leikata enään nykyisestään. Tässäkin projektissa on ammattilaisia työtään tekemässä ja he ansaitsisivat työstään palkkaa. Myös tämä on tärkeä muistaa. Taidetta ei voi tehdä ilman sydäntä, mutta myös taiteilijalla on vuokra maksettavana ;-)

    Viisi esitystä on vielä jäljellä, toivon, että saamme kaikki kävijät viihtymään yhtä hyvin kuin sinä olet viihtynyt!

    • Kiitos kommentista. – Olen aina ollut sitä mieltä, että kaikkien alojen taiteilijat tarvitsevat työstään kunnollisen korvauksen. Ja erityisesti tällaiset pienet ja nuoret ammattilaisryhmät, joiden esityksissä ihastuttaa osaaminen, kokeilevuus, tuoreus, nuoruuden into, rakkaus taiteen tekemiseen ja rakkaus myös katsojia kohtaan. Kulttuuribudjetteja ei saa leikata. Päinvastoin.

      Terveisiä sekä menestystä jatkossakin koko työryhmälle ynnä kiitokset vielä kerran Janna Haavistolle omenasta!

  6. silver price sanoo:

    “Meissä jokaisessa asuu sisällä klovni; naiivi, inhimillinen hahmo, joka rakastaa leikkiä ja huomiota ja ennen kaikkea nauttii rehellisesti siitä kuka on, tässä ja nyt. Usein se paikka, jossa klovnimme piileksii on se herkin kohtamme, jota emme mielellämme paljasta.” – Näin kirjoittaa turkulaisen Tehdasteatterin ohjelmistossa olevan Klovnioopperan käsiohjelmassa klovnerian maisteri Janna Haavisto.

    • tammikuu44 sanoo:

      Hyvin ja oikein kirjoittaa. Näinhän se on, meissä jokaisessa asuu pikkuinen klovni. Sille klovnille pitäisi antaa vai enemmän tilaa.- Tulipa nyt sanottua sama asia jo kolmannen kerran!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s