Kantosiipisorsa (Pakinaperjantai 26.10.2012)

Kantosiipisorsia on jo tavattu Aurajoessa Turussa.

*

Kotimaisen kielemme tutkimus- ja kehittämisinstituutti on jatkuvasti kielemme aikajanan hermolla. Kantauralilaisen ja muun  takapajuisen kieliaineksen vähittäinen karsiutuminen  kielestämme  on vallan murheellista.

Viimeisimpänä villityksenä on sanojen alkuperäisen merkityksen unohtaminen ja niiden ottaminen uusiokäyttöön jossain toisessa merkityksessä.  Nato ei nykyään ole suinkaan tajuttavissa aviomiehen sisareksi,  uuniluudankin käsittäminen tekee tiukkaa. Nyt on perinteisen risuaidan vuoro joko painua unohduksiin tai saada uutta ilmettä.

Risuaita ei ole muodikas ilmaisu ollenkaan. Nykyään puhutaankin hashtagista, vaikka suurin osa suomalaisista ei tiedä, mitä sillä tarkoitetaan. Tarkoitamme siis sitä risuaidan näköistä härpäkettä tietokoneen näppäimistössä (#). Onko se risuaita vai hashtag tai jotain sinne päin?

Ehkä suomalainen perinteinen risuaita saa kunniakkaan lopun, jos se otetaan uusiokäyttöön  tietokonekielessä. Jotain omasta kielestämme on säilytettävä tulevaisuudenkin  kommunikaatiossa, jotta edes itse ymmärtäisimme mitä puhumme.

Yhdyssanoja muodostamalla saamme kieleemme jatkuvasti uutta ilmettä. Ajatellaan vaikka sanaa siipiveikko.  Siinä  hauska veikko on päässyt siipien suojaan.  Tai kantosiipialus: siis merellä kulkeva siivillä lentävä alus, sellainen josta kukaan ei tiedä onko se lintu vai kala.

Millainen sitten mahtaa olla kantosiipisorsa? Ehkä se on elävä, geenimuunneltu jättiläissorsa, joka lentää omilla siivillä ja kantaa vielä matkustajia mukanaan ilmojen halki lämpimiin maihin. Sellainen tarvitaan nyt heti. Ulkona on satanut ensilumen ja nurkan takana vaanii flunssa.

Mainokset

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, EU, ihmiset, Mediamaailma, muoti, mynämäki, yhteiskunta Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Kantosiipisorsa (Pakinaperjantai 26.10.2012)

  1. Aili Nupponen sanoo:

    Muutaman parikymmentä uudissanaa olen minäkin keksinyt, ne tulevat esiin runoissani!
    Ja uusia sanoja keksitään koko ajan..;)))

    • Sellainen kieli on elävää kieltä, johon keksitään uusia sanoja uudelle asialle tai ilmiölle ja ihmiset alkavat niitä käyttää. Jäykkää virastokieltäkin syntyy koko ajan. Pakinoitsija Olli oli aikoinaan varsinainen uusien sanojen tuottaja, monet sanat alkoivat elää ja elävät vieläkin. Vieraskielisten sanojen lainaaminen sellaisenaan ei oikein istu mihinkään kieleen. Ja taitava runoilija se vasta sanaseppo onkin!

  2. mm sanoo:

    Noista kantosiivistä ja paosta parempiin lämpimiin maihin tuli ehdottomasti mieleeni vanha runoni sieltä kaukaa. Ei kohden koskaan:

    AUTOLLA TULVASSA
    On kuin Vääksyn kanava, sanoi ystävä.
    Aallot vain loiskuivat rantoihin,
    kun kantosiipiautollamme
    kadulle uskalsimme.
    Laineet sulosti liplattivat.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s