Vanhat naiset luostarin sensuaalisissa pidoissa

Carl Orffin ooppera Carmina Burana kertoo elämästä ja sen kokemisesta välittömästi aistein erilaisina nautintoina.

*

Ruotsalaiset ovat hupsuja. Mutta rohkeita. Vanhat naisetkin otetaan siellä tosissaan.  Ruotsin puolella esitetään  parastaikaa  Carl  Orffin oopperaa Carmina Burana,  keskeisissä tehtävissä 80 ikävuoden ylittäneitä naisia. Ennen kuulumatonta! Maallisia jopa riettaita lauluja 1300-luvulta  kuullaan nyt yhtä jos toista, ennen kaikkea elämää kokeneiden vanhojen naisten energialla.

Televisiouutisten eilinen pieni katkelma oopperasta hätkähdytti ja sykähdytti. Ooppera sai iäkkäistä naisista uutta eloa ja väriä. Perinteiset mummot menkööt kyöpelivuoren taa, oikea naisihminen iästä riippumatta iloitsee elämästä!  Kukkaseppel sopii yhtä hyvin vanhan kuin nuoren naisen kutreille, ryppyinenkin nainen  iloitsee ja nauraa Baccuksen  houkutellessa. Nainen osaa arvostaa elämää viimeiseen hengenvetoon saakka.

Tällaisesta luovasta, rohkeasta, elämää kokeneiden naisten hulluudesta ja itsensä kokonaan likoon panemisesta on toki  esimerkkejä omasta maastammekin. Jos joku on nähnyt joskus raumalaisen Häplänperän valittajat vauhdissa, hän ymmärtää, mitä on kypsä naisenergia!

Vaikka Suomi harmaantuu,  miksi sen pitäisi tulla ikäväksi hautausmaaksi, jossa puhutaan vain vanhusten lonkkavioista ja vaipoista? On olemassa kymmeniätuhansia vanhuksia, erityisesti naisia, jotka säilyttävät elämänilonsa ja pysyvät innostamaan muitakin. Yksi sellainen, 83-vuotias Jenny, asuu muuten naapurissani.

Hyvin moni vanhus säilyttää järkensäkin, vaikka muisti heikkenee. Luovuus  ei lähde naisesta kulumallakaan ja vanhana tätä luovuutta ja elämänkokemusta voi huoletta käyttää kaikkeen turhuuksien turhuuteen,  mikä ei tullut mieleenkään työiässä äijän ja lasten marinan keskellä.

Kirjallisuus ja kirjoittaminen ovat   perinteisesti iäkkäiden naisten suosiossa. Nykyään on tosin tapahtunut suuri muutos: kirjoittamien ei olekaan enää pelkkää kevyttä harrastelua,  ikäihminen voi ottaa kirjoittamisen ihan vakavasti ja kehittää omia lahjojaan luovan kirjoittamisen piireissä kansalaisopistoissa  tai avoimessa yliopistossa. Vanhoilla naisilla on kokemuksia ja siis sanottavaa! Siitä todistavat sadat eläkeläisblokit. Yhä useampi hakeutuu ryhmään, jossa voi kehittää itseään runoilijana tai proosan kirjoittajana,  oman suvun vaiheetkin etsivät kirjoittajaa jne.

Mutta kuinka vähän näitä luovia tuotoksia arvostetaankaan! On täysin kohtuutonta, että iäkäs kirjoittaja ei saa oikeastaan  koskaan tuotoksiaan julki, ei ainakaan perinteisillä kustantajilla. Näiden tuhansien kirjoittajien joukossa on kuitenkin melkoisia tekijöitä.  Jonkun pitäisi vain uskoa heihin.

Entäs jos joku innostuisi  perustamaan oikein ikäihmisten oman kustantamon? Mutta tässä tullaankin asian ytimeen: kirjan kustantaminen on nykyisellään  pelkkää himokasta bisnestä eikä ikäihminen muka kuulu siihen ryhmään, jonka teokset voisivat olla kustantamolle rahaa tuovia myyntimenestyksiä. Miksiköhän?  Lukijat kuitenkin ovat suurimmaksi osaksi juuri noita ikäihmisiä.

Mainokset

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, mynämäki, sano suoraan, taide, vanhukset, yhteiskunta Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

18 vastausta artikkeliin: Vanhat naiset luostarin sensuaalisissa pidoissa

  1. Aili Nupponen sanoo:

    Kuuleppas Tuula, mie tiijjän yhen ikäimmeisen joka sai runokirjasa julukissuuteen viime kesänä ja seuraava kirja ilimestyy jo enskuussa (maarraskuu 2012). Ja ovattii melkosen paksuja kirjoja kumpikkii..;))) Nimi on Saimi Sairanen, ja ikkee par-kolome vuotta piäle kaheksankymmenen..;)))
    Jotta silleen. Kustantamo tais olla Nordbooks…Siitä vuan kokkeilemmaan onnee!<333

  2. Karjalaispoika sanoo:

    Ruotsalaiset ovat ihania (tiedän kokemuksesta)n vanhoillakin on oikeus eroottisuuteen ja seksualisuuteen.Ja juuri vanhemmat naiset kirjoittavat asiaa he ovat kärsineet rakastaneet ja voittaneet.

    • Mutta vasta nykyisellään vanhemmat naiset uskaltavat. Se sellainen kiltti, vanha, puolihöperö mummo on vieläkin yleinen käsitys vanhasta naisesta. Onneksi se ei pidä paikkaansa.

  3. eevamaria sanoo:

    Jo vain, Hymyilevä! Puolisolla, sillä ruotsalaisella mutta Suomessa syntyneellä, on mittava levyvalikoima ja nimi Carmina Burana on tuttu, samoin musiikki. Puoliso on niin tyypillinen ruotsalainen mies, että arvostaa kaikkia naisia ja erityisesti vanhoja naisia ja pitää naisia maailmaa kehittävänä ja pystyssäpitävänä sukupuolena. Hän on maskuliinis-feministinen ihminen eli uskoo sukupuolten täydelliseen tasa-arvoon. Samoin kuin vaimonsa… -Meillä melkein vanhoilla naisilla järki juoksee ja asiat sujuvat, vaikka joskus vähän hitaammin kuin näillä nuorilla maisterisihmisillä (jollainen muuten on omakin tyttäreni). Käytetään siis sitä luovaa energiaa, jota meiltä löytyy, vaikkapa juuri siihen Hymyilevän hallitsemaan ja käyttämään luovaan kirjoittamiseen. Käytetään sanan säilää ja kuunnellaan ja katsellaan hyvää opperaa!

    • Hyvän miehen olet löytänyt – tai sitten hyväksi kasvattanut. Oikeastaan kaikissa miehissä on hyvät puolensa, samoin kuin meissä naisissa. Olosuhteet usein ovat niin hankalia, että ne synnyttävät niitä riitoja. Ja vanhemmiten osaa aina paremmin ja paremmin suhtautua paitsi miehiin niin kaikiin ihmisiin. Selvästi olen minäkin homannut, että kun näin eläkkeellä jää aikaa ja voi itse päättää sen käytöstä, on myös tasapainoisempi olo ja hyväksyy ihmiset sellaisena kuin ne ovat. Voi ajoittain jopa rakastaa kaikkia ihmisiä – ja itseäänkin. Mutta sellainen oma aika on mahdottoman tärkeää. Kirjoittaminenkin tuntuu joskus tärkeältä, olomassaolo on tärkeää…

      • eevamaria sanoo:

        ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” vanha hyvä neuvo vuosituhansien takaa, mutta niin vaikea toteuttaa! Välillä itsekin pystyn rakastamaan ja pyrin rakastamaan kanssaihmisiäni noin yleisellä tasollakin. Aina en niin hyvin onnistu…ja sallin senkin itselleni. Oma maailma omine ajatuksineen on oiva pakopaikka kaikilta energiasyöpöiltä lahimmäisiltä. Siellä voi lämmitellä unelmiensa kanssa ja kärvistellä pettymyksiään.

      • Niin, eihän se lähimmäisen rakastaminen yleensä onnistu kuin hetkittäin.

  4. Paulina sanoo:

    Bravo! Suomi tosiaankin vanhenee, mutta sen ei tarvitse tarkoittaa happamoitumista.. :) Aina tästä asiasta kirjoitetaan mediassa kuin se olisi PELKÄSTÄÄN negatiivinen juttu, tragedia suorastaan.. Ihmiset pysyvät nykyisin terveinä pitempään kuin ennen. Nykyajan 6-kymppistä ei ihan täysin voi verrata sata vuotta sitten eläneeseen, saman ikäiseen ihmiseen. Tulevaisuudessa tahtoisin nähdä paljon seniorienergiaa!

    • Veikkaanpa, että totta totisesti näemmekin tulevaisuudessa paljon enemmän seniorienergiaa, ihan sellaista vanhusenergiaakin! Jo nyt näkee iloisia vanhoja ihmisiä kiitävän pyöräkelkoillaan takinhelmat lipattaen. Vanhat ihmiset lukevat lehtiä ja katsovat uutisia, ovat tietoisia siitä, mitä ympärillä tapahtuu. – Hiukan vain epäilyttää esimerkiksi nämä seurakunnan kultaisen iän kerhot, joissa annetaan pappien puhua suu vaahdossa taivasten valtakunnasta ikään kuin vanhukset jo olisivat siirtyneet ajasta ikuisuuteen.

      • eevamaria sanoo:

        Oi joi, muistan kun terveyskeskuksen keskusradio välitti pappien liturgioita vanhuksille, kyllä masensi kuunnella. Yleensä suljin radion. Kuinka monta eläkeläiskerhoa Mynämäeltäkin löytyy? Varmaan ihan mukavia kohtaamispaikkoja useimmille eläkeläisille, mutta entäs me nilkkasukka-rock-eläkeläiset!

      • Toidentotta: sellaista nykyajassa kiinni olevaa kerhoa tarvittaisiin. Esimerkiksi Mynämäen kirjaston kirjalisuuspiiri on hyvä esimerkki, siellä on keski-ikäisten lisäksi tämmöisiä oikeita eläkeläisiäkin. Eikä se ole mikään juorukerho vaan ihan oikea kirjallisuuspiiri, jossa keskustellaan. Kaikilla on mielipiteitä! Entäs mistä löytyisi vaikka teatterikerho?

  5. Karjalaispoika sanoo:

    Ongelma vanhenemisessa on että me miehet ”ukkoudumme”ja 70+ naiset iskevät nuorempia miehiä ja meille jää vain ”kaljatuoppi”seuraksi joka on paljon kylmempi kuin lämpimän pehmeä
    kypsä nainen joka säteilee eroottisuutta.

    • Tuossa saattaa olla hivenen perää. Mutta onhan niitä sellaisia tosi viehättäviä ja tyylikkäitä, harmaantuneita tai vaikka kaljuuntuneita miehiäkin. Iällä ei ole mitään merkitystä, jos järki on osittainkin tallella.

      • Karjalaispoika sanoo:

        Mutta se seksi ei meiltä vanhoilta herroilta suju niinkuin nuoremmilta ja vanhemmat naiset
        on niin eroottisia ja seksikkäitä.Niin se vaan on.

      • Vanhemmat naiset arvostavat ennen kaikkea yläpäätä!

  6. eevamaria sanoo:

    Herrojen yläpää on kyllä hyvin tärkeä, mutta ei siitä alapäästäkään haittaa olisi;)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s