Sataa kevyttä lunta (Pakinaperjantai 4.1.2013)

lumi, pakinaperjantai 003Pakinaperjantain kirjoittajille innoitteeksi on ojennettu oheinen kuva.

*

SATAA KEVYTTÄ LUNTA
Aamulla  satoi lunta. Äiti katseli keveiden lumihiutaleiden tanssia ilmassa, silmään pyrki kyynel. Se vierähti äidin poskelle ja  teki siihen suttuisen jäljen.

Samaan aikaan huoltoyhtiön huoltomies ajeli aurauskoneellaan pihalla, kokosi lunta kasoihin jotka kasvoivat päivä päivältä, viikko viikolta. Taloyhtiön alle kouluikäiset lapset katsoivat toimitusta ihastuksesta mykkänä lumilapiot käsissään.
– Pennut, pois, pois, jäätte vielä alle! huusi kiireinen  lumenajaja lumilapioihinsa nojaileville lapsille.

Kun huoltomies hetken kuluttu huristeli pois, ryntäsi lapiomiesten armeija suurien lumikasojen kimppuun. Pian  kaikilla oli oma kolo lumikasan sisällä,. Siellä oli hyvä istua ja kuunnella hiljaisuutta, olla piilossa maailmalta. Kunnes yksi toisensa perään huudettiin parvekkeelta syömään. Sitten olikin jo pimeää.

Aamulla moni lumikolo oli jo sortunut,  lapset pomppivat lumikasoissa ja nauroivat.
He löysivät Matin.

Kun äiti yöllä katsoi ulos ikkunasta, hän näki kuinka pihan lumikasoista yksi aukeni kuin tulppaani. Sen sisältä kiipesi pieni poika, joka vilkutti. Poika kaivoi taskustaan  sädehtivän tähden, jonka heitti  äidilleen. Sitten poika lennähti ilmaan, häipyi jonnekin tähtien sekaan.

Aamulla satoi  kevyttä lunta. Äiti pyyhki pois poskeltaan kyyneleen tekemän suttuisen jäljen.

Mainokset

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, mynämäki Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

14 vastausta artikkeliin: Sataa kevyttä lunta (Pakinaperjantai 4.1.2013)

  1. Aili Nupponen sanoo:

    Niin kaunis satu, taisi olla todellisuudesta kirjoitettu—.
    Lapsille pitäisi opettaa, mitä tuo lumiluolien tekeminen saattaa pahimmillaan merkitä!

  2. Savu sanoo:

    Kevyen lumen kuskaaminen autolla maksaa paljon. Lumessa on vettä vain reilu 10%, joten miksi sitä ei sulateta ja viedä pois tankkiautolla?

    • Niin, ainakin jollain konstin sellaiset valtavat lumikasat olisi saatava pois ihmisten ilmoilta. Onhan niitä ainakin ennen ollut sellaisi lumenkaatopaikkoja jssain syrjässä asutuksesta.

  3. Deme sanoo:

    Kaipa huoltofirmat toivorikkaasti (ja dollarinkuvat silmissä) odottavat että kevät sulattaisi kinokset eikä tarvitsisi niitä kuskata minnekään. Mutta kumpi on parempi, tehdä lumitunneleista aina lapsen mielessä oleva houkutteleva seikkailu kieltämällä se vai olla hiljaa toivoa ettei moinen koskaan pälkähdä lapsen päähän, siinäpä pulma.

    • Olet täysin oikeassa. Tätä lumikasojen syntymistä mihin tahansa ihmisten ilmoille olen itsekin ihmetellyt täällä Mynämäessä. Sitäpaitsi niistä on sellaista pienempääkin harmia kuten se, että ne tukkivat ihmisten mukavat oikopolu. Yhtään ei katsota mihin sitä lunta kootaan. Ja tosi houkuttelevihan ne kasat ovat, ei ajatella ollenkaan niiden vaarallisuutta.

  4. Uuna sanoo:

    Aina lapset ovat tunneleitaan tehneet, mutta kotipihalla itse tehty kökö ja tunneli on niin kevyttä lunta, että sieltä kömpii lapsikin lumen sortuessa pois. Nämä aurojen tekemät kököt ovat niin kovaa lunta, että lapsi ei kykene tekemään mitään, jos rakennelma sortuu. Olen ihmetellyt äitinikin luona sitä, että miksi lumi täytyy koota yhteen paikkaan, eikö sitä voisi työntää tasaisesti joka puolelle aukion reunoja.

    Hyvä ja ajankohtainen kirjoitus. Taitavasti kirjoitettu henkilökohtaiseen, koskettavaan, muotoon, eikä yleiseen pohdintaan.

    • NIinpä, miksei tosiaankin lunta voisi niillä koneilla koota tasaisesti sen aukion reunoille, jota aurataan? Pitäisi nyt ainakin tuon äskettäisen pikkupojan kuoleman jälkeen ruveta miettimään, missä on vika. Lumihan aina houkuttelee ja on ollut ja tulee olemaan pikkulasten leikeissä ihana rakennusmateriaali, lumikasat houkttelevia ja ovat kohtuullisen kokoisina turvallisiakin. Ei ole näkynyt kirjoituksiakaan tästä nykytekniikan tuomasta lumiongelmasta.

      Kiitos sinulle Uuna!

  5. aimarii sanoo:

    Ikävä tapahtuma oli lapsen leikki lumikasassa, kyllä siitä oli puhetta omienkin lastenlasten kanssa, jotka leikkivät vastaavanlaisissa. Ne on pelottavia.
    Kirjoitit hyvin koskettavan tarinan.

  6. marjattah sanoo:

    Viehättävä, hienotunteinen tarinasi liikuttaa.
    Muistan äitini pelon 60-luvulla Kontulassa. Hän huolehti kolmivuotiaastamme kun kävin työssä. Naapurinpojat kaivelivat tunneleita korkeisiin kinoksiin , ja pikkutaaperotkin niitä tutkivat innoissaan kuin ketunpennut. — Ajattele nyt miten vaarallista! Yks kaks joku tunneli sortuu, eikä kukaan tiedä minne lapsi katosi! — Kaikkea kanssa. Ainahan lapset lumessa leikkivät, tuumasin…

    • Elämä on täynnä pieniä mutta äärettömän liikuttavia tarinoita. Moni asia tai leikki näyttää ensin ihanalta, täysin vaarattomalta ja viattomlta. Ja siinä se on: elämän loppupiste.

      Kiitos kommentistasi!

  7. Johanna sanoo:

    Minustakin tämä satu oli hienosti kirjoitettu ja koskettava. Kiitos!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s