Piispan hiippa kallellaan

omenat, kynnet, yhteisöllisyys 002Toimintaa tässä elämässä tarvitaan eikä sanahelinää!

*

Olen kerran nähnyt elävän piispan. Se oli joskus 1990-luvuvulla Vehmaalla. Piispa teki piispantarkastusta seurakunnassa ja käväisi myös seurakuntatalon läheisyydessä olevassa koulussa. Sain sanoa piispalle käsipäivää.

Piispa istui muina miehinä opettajanpöydän  ääressä ilman piispanhiippaa ja muita piispallisia varustuksia. Piispaksi hänet tunnisti ainoastaan siitä, että ikääntyneet naiset  lepertelivät, kaatelivat kahvia ja tarjosivat karjalanpiirakoita munavoilla sipaistuna piispalle, joka vaikutti hiukan vaivautuneelta mutta vilpittömältä nuorukaiselta. Ei siitä tolkkua ottanut. Mutta tolkkuihinsa tämä piispa kuitenkin muutaman vuoden kuluttua tuli ja istuu nyt eduskunnassa.

Tuosta tapaamisesta lähtien minua on kiinnostanut piispojen lumovoima. Suomalaiset  luterilaiset ihailevat jopa katolista piispa Henrikkiä. Ikääntyneet kansalaiset ovat kuvataulusta kansakoulussa oppineet, että Lalli-talonpoika löi kirveellä Köyliön järven jäällä piispa Henrikiltä pään poikki. Pisteet kuitenkin saa perinteisesti meiltä luterilaisilta vääräuskoinen Henrik-piispa.

Nyt taas nousi mieleeni tuo piispallinen lumovoima, kun luin Vakka-Suomen Sanomista juttua  piispa Kaarlo Kallialan Laitilaan tekemästä piispantarkastuksesta. Luin jutun moneen kertaan, mutta jäi  epäselväksi, mikä todellinen merkitys tällaisella piispantarkastuksella on. Tuli mieleen vanha sanonta, että paljon puhetta, vähän villoja.

Aivan sama  ompeluseuratunnelma kuvastui Laitilan tarkastuksesta kuin muinoin kokemastani Vehmaan tapauksesta. Jutun mukaan piispa yritti olla leikkisä  ja lausui kohteliaisuuksia. Ei kai piispa tosissaan usko, että kirkolliset piirit Laitilassa tai missään muuallakaan ovat suvaitsevaisia eikä ristiriitoja ole. Ei kai usko, että lukiokäynnillä oppilaat  sydämensä halusta esittävät kysymyksiään? Jos uskoo niin kannattaisi käydä vaikka marketissa ostamassa maitoa ilman piispanhiippaa. Piispa tarvitsi mukaansa myös kaksi apulaista.  Täytyy olla kyseessä vallan tärkeitä asioita siis.

Kaiken kukkuraksi aamun Turun Sanomissa oli Kaarlo Kallialan hyvinkin sekava kolumni. Se vain vahvisti käsitystä korkea-arvoisten piispojen uskomattomasta uskosta taivaita tavoittelevaan puheeseen ja todiste elävästä elämästä vieraantumiselle.. Samaa retoriikkaa, mitä papit ovat saarnoissaan vuosisatoja käyttäneet. Kielikuvatkin ontuvat molemmilla jaloilla:   “Menestynyt ihminen on sellainen, jonka sisintä siunaa välittämisen  tauti. — Kun hän ei tuijota napaansa, hän pystyy katsomaan muita silmiin.”  Korkeasti oppinut, kallispalkkainen mies  ja peräti piispa nyhrää tämmöistä fraseologiaa.

Sitä paitsi täytistäkö suomalaisten piispojen delegaatio tekee paavin vieraana? Piispat sortuvat jopa siihen, että suostuvat jättämään maan ainoan naispiispan kotiin, kun  Vatikaanin ajatusten Tiber, herra  paavi  ei salli naisten tulla tykönsä  edes piispanhiipassa ja sauva kädessä.

Mainokset

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, kirkko, luterilainen kirkko, mynämäki, sano suoraan, yhteiskunta Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

18 vastausta artikkeliin: Piispan hiippa kallellaan

  1. kirsti sanoo:

    Vierailu paavin luona on ekumeeninen traditio. Koska uskonnot eivät näytä poistuvan maailmasta lienee parempi, kun opettelevat elämään sovussa, jota tämäkin vierailu ehkä edesauttaa. Delegaatio koostuu kolmen kotimaisen kristillisen kuppikunnan johtajista. Luullakseni paavillisesta näkökulmasta ei ole kovin suurta eroa onko luterilainen piispa mies vai nainen, koska luterilainen pappeus ei ylipäätään ole pappeutta katolisessa katsannossa. Kalliala on tosiaan yleensä yllättävän sotkuinen ajattelija siihen nähden että häntä pidetään kovinkin nokkelana kynämiehenä. Mutta viimeisimmässä jutussaan oli mielestäni pointtia.

    • Miten tämmöinen paavin kumartaminen nyt yhteistä ymmärrystä edistää? Paavin pitäisi pysyä kaukana politiikasta ja meidä kukana paavista, on niin veriset jäljet jääneet historiaan. Koko ekumenia on tuuleen huutamista, sillä paremmin poliittiset puolueetkin pystyvät rakentamaan yhteistä hallitusta ja ajamaan maassa edes jonkunlaista järkimiehen poilitiikkaa kuin nänä uskonnolliste lahkot, seurat ja kirkkokunnat, piista ja papit. Nykyään on runsaasti muitakin uskontoja kuin tähän kristinuskoon perustavat. Niillekin pitäisi antaa tilaa. Paavi kalastelee nyt protestanttien suosiota, sillä Mekkaan päin kumartelevissa on varsiainen uhka. Lähi-idässä paavia kirmittää palestiinalaiset, juutalaisetkin ovat paaville otollisempia, sillä juutalaisilla on rahaa, johon paavi on perinteiseti luottanut.

      Kyllä ainakin tuntemani katolinen ihminen tosissaan puhuu, että paavin kansliasta on tullut ohjeet naispiispan poisjättämiseen. Ehkä se on muotoiltu niin paavillisen ovelasti, että paavia ei pystytä syyttämään naisten syrjinnästä!

      Kallialan kolumnin heikkous oli siinä, että sotkuisuuden lisäksi miehellä ei ollut mitään todella uutta näkökulmaa eikä edes moneen kertaan toistetun vanhan lämmitys onnistunut niin, että se tuntuisi uskottavalta. Tällaiset ”katsomisen armot” ja siitä koituva siunaus on tismalleen plus miinus nollaa nykyaikana, jolloin tuhannet ihmiset ovat todellisen avun tarpeessa niin ruuan kuin koko elämisen suhteen.

      Tämä on nyt tämmöinen uskonnottoman näkemys, ei minkään uskontokunnna pyhä totuus, joka tunnetusti on ja pysyy samana ja lujana kuin Junttalan tuvan seinässä siihen heitetty kikkara.

  2. Paulina sanoo:

    Minusta ekumenian kehitys on ollut ihan rohkaisevaakin, ainakin ortodoksien ja katolilaisten, ja sitten ortodoksien ja luterilaisten välillä. Paavi ja Konstantinopolin patriarkka ovat vaihtaneet aikojen kuluessa vääriin käsiin joutuneita kirkkotaideteoksia ym. ja pitäneet jopa yhteistä palvelusta. Ortodoksien ja luterilaisten välillä ainakin Suomessa ekumenia toimii: ortodoksit saavat käyttää paikoin luterilaisten seurakuntasaleja yms. liturgioihin. On tässä eteenpäin menty. En kuitenkaan usko kristikunnan ainakaan omana elinaikanani – jos koskaan – pääsevän yhteiseen ehtoollisen viettoon, eikä se ehkä ole tarkoituskaan. Pääasia on, että tunnetaan lämpimästi toisia kohtaan. :)

    • Ei oikein luottamusta herätä tällainen eriseuraisuus, luulisi, että kyse on jokseenkin samasta asiasta tässä kristinuskossakin. Naurattaa kummallinen riitelykin esim. siitä tehdäänkö ristinmerkki kahdella vai yhdellä sormella, josta ortodoksit ja katoliset ovat eri mieltä, ja luterilaiset eivät esim.hyväksy taas nöiden kahden kirkkokunnan kuvien kumartamista ja naureskelevat pyhäinjäännöksille. Eli pikkuasioiden pohtimista. Puhumattakaan lukuisista lahkoista, joihin kuuluvat vasta tiukkoja ovatkin. Luoja varjelkon vaikka näitä lestadiolaisiakin, ainakin lestadiolaisnaisia!

      Kristinuskoa leimaa vanhoillisuus ja paikoillaan pysyminen sekä suoranainen taikausko: yhä uskotaan siihenkn, että Jumala loi ihmisen ja eläimet ynnä koko luomakunnan. Mitä tulee tuohon yhteiseen ehtoollisen viettoon, niin ei varmasti tästä keskeisestä kysymysestä päästä ikinä yhteisymmärrykseen. Entäpä sitten uskossaan vahvojen suhtautuminen aborttiin, homoliittoihin ja vaikapa eutanasiaan? samaa tiukkapiposta raamatun selaamista ja sen lukemista ja ymmrtämistä sana sanalta semmoisenaan. Jopa luterilaiset ihastelevat Turussakin kopiona nöyteillä ollutta Torinon käärinliinaa.

      Positiivista on tosin se, että ihmiset ymmärtäät, ettei ole pakko kuulua mihinkään uskonolliseen yhteisöön. Ihmisellä on kuitenkin viehtymys uskoa kaikenlaisiin ihmeisiin ja henkimaailman asioihin, ennustajalla käynti on yleisempää kuin kirkossa käynti. Nyt alkavat olla suosiossa kaikenlaiset vanhat idän uskonnot. Virallinen kirkkomme kärsii ennen kaikkea siitä, että menettää kirkollisveroja ja talous on kuralla, kun ihmiset eroavat kirkosta.

  3. Paulina sanoo:

    Katsoitko muuten Kuninkaittemme jäljillä telkkariohjelman? Vielä se Yle Areenassakin näkyy. On oikein sarja. Mielenkiintoinen! Kertoo myös paljon kirkon ensivaiheista Suomessa. Katolilaisten ja luterilaisten välejä on Suomessa hiukan hiertänyt tuo reliikki-asia. Luterilaisillehan ei kai pyhäinjäännöksillä ole paljon merkitystä, mutta piispa Henrikin kallolla on.. kai ainakin jotain kulttuurihistoriallista. Katolilaiset kai haluaisivat kallonkin itselleen. Jotenkin on jännä ajatus, että alttarissa on aina reliikki, vaikka sitten vain luunpalanen, mutta silti.

    • En ole katsonut, pitääpä katsoa. Aika hauska tuo Henrikin kalloasiakin. Antaisivat kallon katolisille, eihän ehkä koko Henrikkiä ole edes ollut olemassa eikä luterilaiset oikein usko tuommoisiin pyhäinjäännöksiin ja luihin.

  4. Aili Nupponen sanoo:

    Ajattelen, että piispantarkastuksella on ehkä samantapainen merkitys kuin entisaikaan oli lukukinkereillä kyläläisille. Käytiin tutkimassa, osaavatko ihmiset lukea raamatun sanaa ja sanomaa. Piispa tarkastaa seurakunnan toiminnan siksi, että näkee onko seurakunnassa toimittu lakien ja asetusten mukaan. Onko sanoma ollut puhdasoppista jne.

    Seurakunnilla on varsin byrokraattinen hallinto, ja tuomiokapituli valvoo sitä. Luvatta ei tehdä paljon mitään.

    Paavia käydään kumartamassa siksi, että paavilla on arvovaltaa, ja ekumeniaa halutaan viedä eteenpäin. Myöskin ortodoksipiispat kumartavat paavia, ainakin sukulaiseni Ambro.
    Ikävää että naispiispan kumarrus ei paaville kelpaa; kumartajilla täytyy olla kivekset..;))

    • Byrokratiaa tuntuu tosiaan olevan paljon! Ja pikkuriitoja, kateutta ja pahanpuhumista. Paavi on kehityksen jarru, se pitäisi ihmisten tajuta eikä höpista mistään ekmeniasta, pirulle siinä luterilaiset antavat pikkusormensa. Kun paavinkirkosta on kerran päästy eroon, niin annetaa kunnia siitä Lutherille eikä nöyristellä paavin edessä.

  5. Turkulaine sanoo:

    Piispantarkastus Laitilassa sai paljon palstatilaa sekä Laitilan Sanomissa että Vakka-Suomen Sanomissa. Lehdissä kerrottiin piispantyarkastuksen merkityksestä ja sen perinetistä.. Seurakunnassa tieto piispan tulosta aiheuttaa paljon valmisteluja. Piispa kävi Laitilan Lukiossa oppilaiden tentittävänä. Kysyttiin joka hänen alkoholinkäytöstään. Syy tähän kysymykseen oli kai se kun hänm kävi Laitilan oluttehtaassa. Hän kertoi käyttävänsä sitä kohtuudella.Yleisön osastolla jo joku tiukkapipoinen moitti piispaa huonosta esimerkistä kun meni sinne panomoon. Hän kirjoitti nimimerkin suojassa kun ei uskaltanut paljastaa kuka oli. Piispantyarkastuksilla on vanha perinne. Jo keskiajalla katoliset piispat tekivät tarkastusmatkoja ja kanonisen lain mukaan heillä piti olla suojana vähintään 12 asemiestä. Tämä juontaa juurensa antiikin Roomasta, jossa senaattorilla piti olla turvanaan 12 asemiestä. Tästä syystä tuntuu aika epäluotettavalta se vanha legenda Lallista ja piispa Henrikistä. No, legendaa se onkin.
    Ja sitten sinne Roomaan. Jo perinteeksi on tullut tapa, että piispa Henrikin kuolinpäivänä 19.tammikuuta vietetään Roomassa juhla hänen muistolleen. Sinne matkustaa kolmen kirkkokuntamme piispat ja he käyvät myös paavin vastaanotolla.Tänä vuonna sinne matkustaa katolinen piispa Teemu Sippo, luterilainen arkkipiispa Kari Mäkinen ja ortodoksinen piispa Leo. Lisäksi seurueeseen kuuluu katolinen pappi Rafal Czernia, sekä kuorot Chorus Cathedralis Iuniorum ja Turun Tuomiokirkon nuorisokuoro. Piispa Mäkionen suorittaa messun ja piispa Sippo
    pitää saarnan. Mitä tulee Helsingin piispaan, niin Hymyilevän katolinen ystävä on tässä asiassa
    valitettavasti oikeassa. Nainen pappina ja vielä piispana on katolilaisille täysin mahdoton ajatus.
    Jos naispuolinen piispa olisi pitänyt messun kirkossa, joka on rakennettu vanhan roomalaisen Minerva-jumalattaren temppelin paikalle, niin siinäpä olisi ollut historian havinaa. Roomassa on
    ainakin 9 keskiaikaista Neitsyt Marialle omistettua kirkkoa, mutta tämä Santa Maria sopra Minerva on ainoa goottilainen kirkko ja sitä alettiin rakentamaan joskus 1250 kun pakanatemppeli purettiin. Kokonaan se valmistui vasta 1450 kun sen alttariin kätkettiin pyhän Catariina Sienalaisen maalliset jäännökset.
    Mierva oli antiikin Rooman viisauden, tieteiden ja taiteiden jumalatar, mutta myös sodankäynnin. Kreikkalaisilla Athena vastasi Minervaa.
    Jäämme odottamaan mitä media sitten aikanaa kertoo tästä juhlasta ja sen vietosta. Varmaan nähdään ryhmäkuva paavin vastaanotolta.

    • Kiitos mielenkiintoisista tiedoista. Kovin vanhat ja pölyiset perinteet ovat siis piispantarkastuksella. Ilmeisesti koko tarkastus on vain pelkkää mudollisuutta vailla todellista nykyaikaista tarkoitusta. Kahvia ainakin saa piispa ja papit ilmaiseksi ja tässä tapauksessa myös piispa sai ilmaiset oluet. Piispaa pidettiin siis kuin piispaa pappilassa vahoina aikoina.

      Samaa pölyistä perinnettä jatkaa tuo Rooman-vierailu. Kiva matka piispoille. Ja paavin sormet on siis pelissä meidän naispiispan hylkäämisessä vierailijajoukosta.

      Antiikin perintöäkin siis löytyy vielä kaikista saneerauksista huolimatta Roomasta.

  6. Turkulaine sanoo:

    Tein paljon painovirheitä, se johtuu siitä, että olen ollut silmälleikkauksessa, pahoittelen.
    Vielä pari sanaa niistä television historiaohjelmista. Suomen aikaisinta aikaa käsittelevässä osassa käsiteltiin vanhoja legendoja täysin ilman kritiikkiä. Niinkuiin ne olisivat ilman muuta totta.
    Erik Jevardinpojan ristiretkestä kerrottiin aivan samalla tavalla kuin legenda siitä kertoo. Miksi ei selostettu laisinkaan sitä mikä tilanne oli tuohon aikaan Ruotsissa, Erik olim kuninkaana nelisen vuotta ja koko tuon ajan hän joutui taistelemaan vallastaan sverkeriläisiä vastaan. Hän tuli kuninkaaksi kun hänen edeltäjänsä Sverker Vanha surmattiin. Ruotsin historia tuntee tämän tapauksenn nimellä ”julottemordet”. Erikillä ei ollut mitään mahdollisuutta tehdä tätä ristiretkeä eli se on kaunis legenda. Sanotaankin että valhe, emävalhe, legenda. Palkon sen ohjelman takia oli tosin tehty työtä. Olen joskus sanonut, että kristinusko tuli tänne suolan mukana. Siis saksalaisten suolakauppiaitten mukana etelästä. Ja toinen suunta oli idästä. Ortodoksisuus levisi jopa Ruotsiin asti. P.Birgitan kotikirkon Finstan paikalla oli sitä ennen ortodoksikirkko. Muistona siitä on Finstan kirkon pohjoisseinällä vielä tänä päivänä venäläinen ikoni.

  7. mm sanoo:

    Minua eläkeläistäkin alkoi taas tämä juttu hymyilyttää, kun se sopii varsin sopivasti Kotimaan verkkolehden vanhaan kolumniin ”Kielletään kaikki”, jota juuri kommentoin omassa blogissani,

    On varmaan hyvä, että piispatkin nykyisin ymmärretään (ja arvioidaan) tavallisilla kriteereillä. Eihän kukaan väitä, että he ihmisinä sinänsä olisivat jotain erityistä. Kirkollisina johtajina heitä arvioivat ja ehkä arvostavat ne, joille se asia on tärkeä. Muille he ovat vain osa sitä omituista kirkkoa, jonka muotojen jäykkyyttä kaikki eivät ymmärrä eivätkä hyväksy.

    Muistan itse nuorena, miten tohkeissani olin, kun piispa parissakin piispantarkastuksessa vieraili kotonamme (siinä naapurissa Naantalissa ja Lokalahdella). Myöhempinä vuosina Thaimaassa ollessamme pystyin olemaan tavallisesti ja tasa-arvoisesti yhtälailla piispan kuin slummin asukkaan seurassa. Se tuntui sisäisesti hyvältä. Piispathan eivät oikeasti yleensä pönötä, vaan esiintyvät niine hyvine ja huonoine puolineen, mitä juuri heissä henkilökohtaisesti on.

    • Ein tässä jutussani halua suinkaan, että piispantarkastukset kielleittäissiin, on niitä vieläkin tyhjempiä ja naurettavampia tilaisuuksia, on toki. Ihmettelen vain niiden merkitystä ja antia, joka sivustakatsojalle ei olenkaan avaudu. Onneksi kirkosta voi erota, ettei tarvitse niellä ihan mitä tahansa, mitä joku pöntöstä latelee tai piispantarkastuksella viisastelee.

  8. Sanatarkasti Lalli sanoi: ”S**t*n*n Ruokaruotsi! Söi kaikki makkarat!” ja sitten hän humautti. Se on ihan totta koska olen nähnyt siitä kuvankin.
    Ja olettaisin että kalloon.. yksinkertaista. Vaikka eihän sitä voi tietää varmasti.

  9. Onneksi Lalliakin on alettu arvostaa ja Köyliössä ovat varsin ylpeitä tästä rohkeasta miehestä, vaikka pää katkaiseminen kirveellä onkin rumaa ja vaikka ilmeisesti koko Henrikkiä ei ole edes ollut olemassa.

    • Paulina sanoo:

      Kyllä emeritusarkkipiispa Paarma ainakin Henrikkiin uskoo.. uskoo jopa, että kallo-reliikki on AITO! Siitä oli juuri siinä Kuninkaitten jäljillä ohjelmassa (toinen osa tulee muuten tänä iltana). Minusta murhatyö on aina kauhea.. :( Jotkut muinaissuomalaista uskoa harrastavat ihmiset nykyisin ovat alkaneet ”pestä kastetta pois” esim. Pyhäjärvessä (jossain Hämeessä) ja Lalliakin kiitetään.. :) Tavallaan sen ymmärtää, mutta murha on silti aina väärin.

      • Tottakai murha on aina murha ja kamala teko. Mutta katolinen kirkko se vasta murhannut onkin, polttanut roviolla tuhansia ihmisiä ja harrastanut miekkalähetystä; usko tai henki ppois. Tietysti nämä piispat uskovat vähän sitä sun tätä, ei se todista yhtään mitään.Ja sitöpaitsi mitä merkitystä sillä on, onko tuo kallo oikea vai väärä?

        Tuo muinaissuomalaista uskontoa harjoittava joukkio on yhtä kahelia porukkaa kuin yltiöuskovaiset kristityt. Tässä pesemisessä on nyt selvä osoitus siitä, että oli uskonto mikä tahansa, se sisältää piirteitä ja tapoja, joihin nykyihmisen kuuluisi suhtautua kriittisesti järkeään käyttäen, jos sellainen nyt vielä on jäljellä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s