Torttumies Runeberg ja narratiivinen journalismi

runebergintorttu 006Hyvinkasvatettu mynämäkeläismies arvostaa kotitekoista torttua eikä hotki.

*

Monikin nuori ihminen on ihmetellyt aina helmikuun alussa kauppoihin ilmestyviä leivoksina myytäviä  mutta pahalle maistuvia hillosilmällä koristeltuja pökäleitä. Moni on kuullut, että ne ovat kansallisrunoilijamme Runebergin torttuja. Ei koske nuori pökäleeseen edes pitkällä tikulla, ei hevin koske pökälemiehen runouteen, jota vielä kouluissa miniannoksina tuputetaan.

Rehellisyyden nimissä on sanottava, että harvapa edes eläkeiässä olevista kansalaisista innostuu mistään Vänrikki Stoolin tarinoista. Toisaalta Runebergin torttu maistuu hampaattomassakin suussa.

Omana aikanaan 1800-luvulla Runeberg oli sekä runoilija että jonkinsortin journalisti.  Koljonvirran taistelu vaan ei enää kiinnosta eikä sekään,  kun Sandels huoletta suurustaan syö tai miten Saarijärven Paavo tilallansa hallaisella kyntää ja kylvää vuodesta toiseen. Mutta ihme kyllä Runebergia muistetaankin nykyään melko vaatimattomasta lehtimiesurastaan.

Aamun TS:ssa lehdistöhistorian tutkija Jyrki Pietilä näkee Runebergin niin muodikkaan ilmiön kuin narratiivisen journalismin edelläkävijänä. Hieno nimi kätkee taakseen ns. tarinalliset jutut, jotka ovat osa tätä nykyään nousussa olevaa hidasta journalismia. Nykyäänhän lukijat ovat kriittisiä,  haluavat luettavakseen juttuja, joihin on  ihan oikeasti ja huolella paneuduttu.

Pietilä mainitsee hyvänä esimerkkinä Runebergin Helsingfors Morgonbladissa kirjoittamat Vanhan puutarhurin kirjeet. Tämä pieni kirjesarja sisältää  itse asiassa kannanottoja pietisti Lars Stänbäckin käsityksiin kaunokirjallisuudesta. Stänbäck oli nimittäin sitä mieltä, että kaunokirjallisuus on kristitylle haitallista turhuutta. Vanhan puutarhurin ottaminen  oman mielipiteensä asianajajaksi oli Runebergiltä ovela kerronnallinen temppu.

Naarratiivisen kerronnan edelläkävijöinä Pietilä mainitsee lisäksi  runoilija Frans Mikael Franzenin, joka kirjoitti 18-osaisen matkakertomuksen  Erään tukholmalaisen matkakuvaus Suomesta. Se ilmestyi   Åbo Tidningissa. Kertomuksessa yhdessä H.G.Porthanin kanssa tehty matka verhottiin erään tukholmalaisen matkaksi.

Kolmantena Pietilä mainitsee Zacharias Topeliuksen ja Leopoldin kirjeet. Nämä julkaisiin Helsingfors Tidningarissa usean vuoden aikana. Ne olivat ikään kuin kirjeitä  Gruusiassa sotivalle upseerille. Fiktiivisissä kirjeissä voitiin hyvin käsitellä yheiskunnallisia aiheita.

Artikkelinsa lopussa Pietilä kirjoittaa nykyajan sanomalehden mahdollisuuksista selvitä tässä julmassa kilpailussa sähköisten medioitten kanssa optimistisesti ja osuvasti: “Sanomalehti näyttää olevan hieman nytkähtämässä kohti kirjaa, isäänsä.”

Hyvää Runebergin päivää!

Mainokset

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, ihmiset, mynämäki, runoilijat, yhteiskunta Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Torttumies Runeberg ja narratiivinen journalismi

  1. Aili Nupponen sanoo:

    Tuskin nyt enää koulussa Runebergia pakkoluetetaan, meidän oli opeteltava ulkoa runoja Vänrikki Stoolin tarinoista, taidettiinpa eräällä luokalla opetella koko kirja. Sellaista oli entisaikaan kouluopetus, kuten hyvin tiedät. Tätä kautta Suomen 1808-09 sota tuli lapsille tuttavaksi…

    Mukavaa Runebergin päivää sinulle, Tuula!<3333

    • Kyllä minäkin muistan koulussa lukeneeni Vanrikki Stoolia. En sitse sitä pahemmin ole luettanut. eivät nykylaset edes ymmärrä sitä runomittaa jota niissä on käytetty.
      Mutta kyllähän Runeberg on aikoinaan ollut kovasti vaikuttamassa krijallisissa piireissä – tosin ruotsiksi.

  2. Zepa sanoo:

    Kiitos. R-tortusta ne ole välittänyt oikeastaan ikinä, tai sitten en ole vaan kohdannut hyviä. Muotokin on outo.. kaikki nami kapean pötkylän päässä ja loput on sitten vain sitä pötkylää. Miksi?

    • Siihen pitäisi kaiketikin lorauttaa arrakkipunssia, niin maku siinä pötkylän muussakin osassa tuntuisi. Outo pötkylä, sanon minäkin. Miksi pilata hyvä viina jollain kakkaralla? Ja onko muuten mitattu leivoksen prosenttimäärä, että voidaanko myydä alle 18-vuotiaille?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s