Ryysyläisromantiikkaa 1950-luvun Lontoosta

kätilö-sarja 010*

Hakekaa kätilö on TV1:n uusi  15-osainen englantilaissarja, josta nähtiin perjantaina ensimmäinen osa. Eikä nyt liikutakaan  kahden kerroksen väen siellä hienostokerroksessa  vaan liikutaan  Itä-Lontoon  sodan jälkeisellä työläisalueella. Eletään 50-lukua, aikaa jolloin syntyivät suuret ikäluokat niin Englannissa kuin  missä tahansa Euroopassa.  Niinpä lontoolaiskätilön työtä ja köyhän väen surkeutta innolla katselevat varmasti suomalaisistakin nyt jo eläkeiässä olevat suuriin ikäluokkiin kuuluvat naisihmiset. Sarja on saanut kotimaassaan valtaisan suosion.

Sarja on englantilaista laatutyötä. Lasten syntymä kiehtoo kyllä naisihmisiä olipa kulttuurimiljöö mikä tahansa. Kuitenkaan ei voi olla hiukan hymähtelemättä sarjan peribrittiläiselle perusvireelle, jossa köyhyys ja kurjuuskin on ikään kuin järjestelmään kuuluvaa, sen alimman kerroksen sukupolvelta toiseen periytyvää elämää, kiltti köyhä on nöyrä. Katsoja tunnistaa heti perusvireen, joka  heijastelee siirtomaavallan aikaista parempien piirien ja isäntäväen alentuvaa suhtautumista köyhyyteen ja työtätekeviin.  Köyhät nähdään  jotenkin hupaisina lapsilaumansa keskellä.

Kaikki kunnia kuitenkin kätilölle – ja kaikille kätilöille kaikkina aikoina. Hakekaa kätilö-sarjan kätilö joutui 50-luvulla työskentelemään olosuhteissa, joihin parempien perheen tyttärenä tuskin oli tottunut: kymmenlapsinen, jopa 24-lapsinen perhe asuu kahden huoneen kaupunkiasunnossa, syödään koko perhe suoraan samasta kattilasta, sisävessakin puuttuu.  Iloa toivat vain lapset – ja niiden tekeminen. Synnytykset tapahtuivat yleensä kotona ja lääkärien apuun turvauduttiin ani harvoin. Kätilö oli aarre.

Kaikesta kurjuudesta huolimatta sarjassa heijastuu lapsenomainen usko  elämään kaikista sairauksista ja köyhyydestä huolimatta.  Eikä se usko elämään ole pahitteeksi nykyajankaan katsojalle.  Jennifer Worthin muistelmat, johon filmi perustuu, on aitoa elämää ja tapahtumat aitoja kokemuksia  Itä-Lontoosta,  jossa kirjoittaja toimi kätilönä 50-luvulta aina vuoteen 1973. Kehitystä oloissa varmasti tapahtui tuona aikana paljonkin. Sehän sitten sarjan edistyessä nähdään.

Lapsen syntymä on aina ihme. Tulevaisuus on lapsissa. Toivotetaan kätilö tervetulleeksi. Toivotetaan kaikkea hyvää myös muille sarjassa synnyttäville, jotka eivät välttämättä vaatteilla ja meikeillä tai kampauksilla koreile. Itä-Lontoon työläisperheiden synnytyskoneet eivät pienistä valita. Hupaisaa on kuitenkin huomata, että kiltti lapsi ja kiltti vaimo ovat aina ihmeen söpöjä ja siistejä tässä ympäristössä, jossa vesijohdotkin puuttuvat.

Advertisements

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): ihmiset, mynämäki, televisio, yhteiskunta Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin: Ryysyläisromantiikkaa 1950-luvun Lontoosta

  1. Aili Nupponen sanoo:

    …ja ahkeria pyykinpesijöitä, vaikka vesi on kannettava ja hellalla lämmitettävä. Luulen, että ympäristö oli siihen aikaan paljon likaisempi ja sotkuisempi. Hienoa, että 25. lapsensa keskosena synnyttänyt äiti, osasi pelastaa pienmokaisensa elämälle. Ihme aviopari, joka ei osannut puhua samaa kieltä, mutta silti ymmärsivät hyvin toisiaan…

    • eikä juoppojakaan näkynyt saatika muita rikollisia. Hiukan epäilee, että niistä lapsista siellä köyhällistökorttelissa olisi niin kovasti iloittu. Mutta on hauska seurata tuleeko tästä sarjasta yhtä suosittu kuin Englannissa.

  2. Turkulaine sanoo:

    Hei Hymyilevä. Sinä teit sen taas, hieno analyysi, tällä kertaa brittisarjasta, joka kertoo kätilön työstä Lontoon East Endissä.Köyhyyttä ja kurjuutta vielä 1950-luvulla. Englanti ei ole koskaan ollut mikään sosiaalihuollon mallimaa. Kun teollistuminen alkoi, pantiin lapset hiilikaivoksiin, naiset kehräämöihin tekemään 12-tuntisia työpäiviä ja miehet valimoihin ja rautatehtaisiin. Tämä kätilösarja perustuu Jennifer Worthin kokemuksiin. Hän aloitti työnsä kätilönä aivan samalla tavalla kuin tämä sarjassa näyttelevä ja oli työssään aina vuoteen 1973 asti. On mielenkiintoista seurata minkälaista kehitystä tässä tapahtuu, osiahan on peräti 15. East Endin elämästä on muistaakseni Jack London kirjoittanut aikaisemmin. Hän kirjoitti viinan kirouksista. Nyt on esillä naiten kova kohtalo lapsitehtailijoina.

    • On myös kiva katsoa jaksaako sarja kehittyä eli löytyykö muutakin kuin näitä synnytyksiä, joihin kyllä kyllästyy jo muutaman osan jälkeen. Samantapainen sarja syntyisi varmaan Suomenkin tilanteesta sodan jälkeen. Englanti ei tosiaankaan ole ollut eikä ole sosiaalihuollon mallimaa.

  3. Karjalaispoika sanoo:

    Kyllä se sosiaalihuolto suomessakin on ihmeellistä jos elät soskulla niin lapsilisä lasketaan tuloihin ja vähennetään avustuksesta.Mutta rikkaille se maksetaan oli tulot kuinka korkeat tahansa.Tämä on suomen nykyaikaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s