Markiisi de Sade maukkaina annospaloina

elintaso 001Markiisi de Sade kuvasi romaaneissaan ihmisen pahan himoa: alistamista, heikkojen hyväksikäyttöä, tapamista omaksi iloksi. Hän näki suoraan nykyaikaan, jossa rikkaat rikastuu, heikot jätetään heitteille, ryöstetään, raiskataan ja tapetaan vahvemman oikeudella ja rahan himosta.

*

Takavuosien suosittu iskelmätähti, joka meni 1973 naimisiin arvostetun teatterimiehen kanssa, kertoi eräässä naistenlehtihaastattelussa, että   rakkaus avioliitossa vahvistuu yhteisistä hetkistä. Aina iltaisin hän miehensä kanssa  lukee parivuoteessaan esseitä. Jotenkin tuppasi naurattamaan. Aika kuivakasta seksielämää.

Kuka nyt esseitä vapaaehtoisesti lukisi, ei edes näytelläkseen intelligenttiä! Näin ajattelin nuoruuden hulluudessani.  Väärässä olen ollut tähän päivän saakka! Luin nimittäin ihan sattumalta ja ilman teon tekemisen tarkoitusta  esseen otsikolla Markiisi de Saden probleema. Tekijäksi oli merkitty joku Juri Nummelin. Netistä löytyy perustiedot: tietokirjailija,  nuoreksi mieheksi jo melkoisesti julkaissut.

Ennen Markiisi de Saden probleeman lukemista tiesin De Sadesta  sen verran, että mies kirjoineen on leimattu superluokan porsaaksi ja sadistiksi. Mitä siis saa nuorimies irti vanhasta elostelijasta? Saapa hyvinkin. Mielenkiintoinen tieto tulee vastaan jo alussa: De Saden Juliette-romaanissa mm. nuorelta mieheltä revitään sukuelimet irti ja tehdään kuumalla raudalla naisen vaginaa muistuttava reikä, jota yksi kirjan henkilöistä käyttää vaginan tapaan.  Eipä siis suotta sadisti-sana juonnu herra markiisin nimestä.

De Sadea on pidetty yhtenä käsittämättömimmistä kirjailijoista, ajatuksina tämmöisiä: yhden – tai kymmenen tai sadan – ihmisen tappaminen ei haittaa ketään ja jos se sattuu tuottamaan jollekulle iloa ja nautintoa, niin mikäs siinä. Enempiä perusteluja ei tarvita toisten ihmisten kiduttamiselle ja murhaamiselle. 1700-luvun ajatuksia on myös se, että ihminen on kone, jolla ei ole kuolematonta sielua. Esim. Sodoman 120 päivää kertoo siitä, miten aateliset kutsuivat linnaansa  sadoittain erilaisia ihmisiä vain voidakseen raiskata ja silpoa heitä. Kammottavinta vapaudenriistoa tapahtui luostareissa ja kovan luokan väkivaltaa ja alistamista  väärää rahaa valmistavassa tehtaassa. Tehtaan omistaja on upporikas perijä…

Tässä vaiheessa Nummelinin esseen lukija alkaa haistaa jotain nykyajalle tuttua. Nummelin kirjottaakin: “Jotkut ovatkin ehdottaneet, että de Sade itse asiassa ennusti kapitalismin nousun ja kuvasi tarkkaan sitä talouden ja vallan kytköstä, joka kapitalismia ruokkii.”  Siinäpä se! Lisättäköön tähän vielä  paskan syöminen. Irstailijat syövät sitä ja pakottavat uhrinsa syömään. Nummelin toteaa: “Aateliset syömässä omaa paskaansa on varmasti yksi kirjallisuushistorian hurjimpia visioita, jonka mielikuvat ovat eläneet pitkälle 1900-luvulle.”

Nummelin lainaa Pier Paulo Pasolinia, joka filmasi Sodoman 120 päivää. Pasolini oli sitä mieltä, että nykyinen kulutusfasismi on myös paskan kanssa läträämistä. de Saden kuvaama aatelisten  julmuus on vain pelikuva siitä julmuudesta, jota kapitalismi harrastaa. Seksuaalisuus markiisin kuvaamana on siis sitä, mitä Marx kutsuu ihmisen kaupallistamiseksi eli ihmisruumis alennetaan esineeksi. Nykyaikana kaikki alistetaan kuluttamiselle, joka kuitenkin on yhtä hyödytöntä kuin de Saden aatelisten harrastama sodomia tai paskansyöminen. Jo kerran ulos tullut syödään uudestaan ja sitten se paskannetaan uudestaan ulos: mikä voisi olla tarkempi kuva kuluttamisen moraalista? Nummelin toteaa.

Nummelin kirjoittaa esseistin rauhallisuudella, että markiisi de Sade ei ollut ihmisvihaaja. Jokaisen on markiisi de Sadea luettuaan pakko päättää: rakastaako vai vihatako ihmiskuntaa?

Päätän paskansyönnistä huolimatta rakastaa.

Advertisements

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, ihmiset, kirjallisuus, mynämäki, sano suoraan, Väkivalta, yhteiskunta Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

12 vastausta artikkeliin: Markiisi de Sade maukkaina annospaloina

  1. Hannele Juhala kirjoittaa Facebookin puolella: ”De Sade oli jo teini-iässä ihastukseni kohde. Harvoin kukaan kirjoitti niin estottomasti ja saarnaamatta ihmisten suurimmista mielihaluista. Modernit kirjallisuuden edustajat eivät yllä shokeerausyrityksissään lähellekään markiisia. Vääryyden ymmärtäminen ja hyväksyminen sekä kapinan puute tekevät lukukokemuksesta sävähdyttävän.”

  2. Aili Nupponen sanoo:

    Huh-huh, paskan syöntiä en ole nähnyt muiden harrastavan kuin sisareni, oli silloin iältään puolitoistavuotias. Myös opettajani lapsi 1953-55 oli syönyt omaa ulostustaan. Siis pikkulapset..:)
    Naurettavaa tiistaipäivää Tuula.:D

    • Joo, mutta ainakin sellaista paskapuhetta kuulee noilta poliitikoitakin joskus, aika useiunkin. Että jospa meille ihmisille sitä ihteään myös usein syötetään.
      Naurettavaa tiistaipäivää!

  3. Paulina sanoo:

    Minusta de Sade oli ihan yksinkertaisesti SAIRAS. En oikein osaa nähdä hänen teoksissaan mitään sen suurempaa yhteiskunnallista symboliikkaa, kunhan oli vain kieroutunut. En tietenkään tahdo sanoa, etteikö joku voisi siinä nähdäkin jotain analogioita, itse en vain kyennyt. Olen tosiaan itsekin tutustunut hänen teoksiinsa (se Sodoman päivät nyt ainakin), niin etten tuomitse tietämättä.. :) Minusta se oli vain raakuuksien koottu luettelo. -Nummeliinin täytyy kuitenkin tutustua, kiitos vinkistä. :)

    • Sairailtahan markiisin jutut tosiaan tuntuvat. Mutta täytyy muistaa, että totta toinen puoli: katolinen kirkko on vuosisatoja harjoittanut vastaavaa kidutusta ja sadismia. Esimerkiksi kaunis noita tutkittiin kardinaalien ja muiden kanukkien toimesta miehissä hyvin tarkasti; paholainenhan oli tietysti noitaan mennyt ja se saattoi mennä mistä reiästä tahansa.kaikki naisen aukot oli siis tutkittava perusteellisesti…ei edes halua kuvitellä millä konstein paholaista ajettiin ulos…Kidutsuvälineiden kehittelyssä katolinen kirkko oli kehityksen kärjessä.
      Eikä tässä nyt viitsi kuin viitata arbeitmachtfrei-leireihin toisen mailmansodan aikoihin keskellä Eurooppaa. Entäpä Etelä-Afrikan järkyttävä, meidän päiviimme asti jatkunut yököttävä rotusortoaika… voi voi onhan ympäri maailmaa slummeja, joita vallassaolijat pitävät tietoisesti yllä, sieltä saa ilmaista työvoimaa ja voi harjoittaa mitä raakuutta tahansa. Tämä ei tietysti oikeuta nauttimaan mistään raakuuksista, ei edes kirjoitetuista, mutta markiisin tekstin takaa voi nähdä, että ihminen raakuuksineen ja heikompien hyväksikäyttämisineen ei ole muuttunut miksikään: rahalla saa ja hevosella pääsee nykyäänkin.

  4. Zepa sanoo:

    Kas kas, eipä hassummin vedetty Nummelinilta. Olen jotain Sadeja lukenutkin varmaan takavuosina, mutta muistan kyllästyneeni aika nopsaan. Ei tullut mieleen katsella tekstin läpi muita maailmoja. My bad.

    • Ne on nuo esseistit sellaisia ajattelijoita, katsovat asioita monelta kantila ja löytelevät. Olen nähnyt esseistin jopa hymyilevän. Ja toisenkin esseistin olen nähnyt elävänä: mies sanoi että on monesti väärässäkin. Voisiko tuommoista lausuntoa kuulla joltain poliitikolta?

  5. Hirlii sanoo:

    Jaa, mutta tuon perusteella voisi kai sanoa että jotain ihmiskunta on sentään oppinut. Vaikka kovasti keskentekoinen luomus ihminen tietty on, saa aikaan paljon tuhoa ja pahaa mutta saa sentään hyvääkin.

    Väittävät, nämä viisaammat, että 1900-luku on ollut kaikkein tuhoavin ihmiskunnan historiassa. No, minä en ole kauheasti muuta nähnytkään, koska noin puolet elämästä on tullut elettyä sillä vuosituhannella ja vuosisadalla, mutta olen silti toiveikas. Saattaa hyvin olla, että ihminen ottaa opikseen. Siis kyllä.Kyllä ihmisiä kannattaa rakastaa.

  6. Julian Piquet sanoo:

    Olen viime aikoina uteliaana lukenut Markiisi de Saden teoksiin liittyviä filosofisia pohdintoja (yllättävän suosittu tutkimuksen kohde näyttää olevan). Niistä tulee hieman keinotekoinen vaikutelma, kun lähes kaikki tutkijat sivuuttavat sen seikan, että de Saden pääteosten keskeinen sisältö on groteski väkivaltaporno, jota ilmankin pystyisi kirjoittamaan yhteiskunnallista kritiikkiä. Sadismista Markiisi tunnetaan, eivätkä hänen teoksena olisi vuosisatoja olleet niin suosittuja, elleivät ihmiset nauttisi hänen väkivaltapornofantasioidensa lukemisesta – tähän seikkaan olen tasan yhden ylipistotutkijan nähnyt viittaavaan.

    Lisäksi olen pitkään miettinyt mutta en ole löytänyt täysin järkevää selitystä sille, miten Markiisi de Sadesta on tullut feministien ja yleensä nuorten älykkäiden naisten suosikki ympäri maailmaa. Erityisesti Juliette-teos on heidän keskuudessaan kovassa suosiossa. Yli tuhatsivuisessa Juliettessa de Sade pääsi toteuttamaan visionsa kokonaisvaltaisesti. Puuduttavien antihumanististen dialogien lomassa kuvaillaan orgioita, joiden yleisin kaava on, että ensin harrastetaan puuduttavan mekaanisesti ryhmäseksiä, minkä jälkeen orjia raiskataan, kidutetaan ja teloitetaan seksuaalisen nautinnon vuoksi mitä erilaisimmilla tavoilla. Juliette ja hänen ystävättärensä auttavat pyöveleitä kidutuksissa ja raiskauksissa tai suorittavat ne itse, käyttäen monesti apuna erilaisia välineitä. Hymyilevä eläkeläinen onkin maininnut Juri Nummelinin siteeraamaan esimerkin, joka on de Sadelle tyypillinen.

    Rajaton ja dominoiva naisten seksuaalisuus on kai asia, josta feministit pitävät suosikkiteoksessaan Juliettessa. Tosiasiassa de Sade pelkäsi hirvittävästi naisen seksuaalisuutta, mikä näkyy orgiakohtauksissa tiettyjen asioiden korostumisena. Vaikka väkivaltakuvauksia on kaikenlaisia ja uhreina on sekä miehiä ja poikia että tyttöjä ja naisia, korostuneen tyypillinen uhri on kuitenkin sidottu tai kahlittu nainen tai tyttö, jonka äärimmilleen levitetty vagina on vihollinen, jonka kimppuun hyökätään. Äärimmäisen kärsimyksen tuottaminen maksimoi sadistien nautinnon, kuin uhrien vaginoita poltetaan kynttilöillä, ruoskitaan, pistellään neuloilla, ja niin edelleen. Teinitytöiltä revitään usein häpykarvat irti.

    Ruotsissa julkaistiin joku vuosi sitten Gabrielle Wittkopin viimeinen (postuumi) teos (ei suomennettu), joka on Markiisi de Saden inspiroima. Wittkop ei edes yritä teeskennellä filosofisilla pohdinnoilla, vaan mässäilee tarkoituksella väkivaltapornolla. Teos sai loistavat arviot nuorilta älykkönaisilta naapurimaan lehdistössä. Joissakin arvioissa esille otettiin kuitenkin kysymys, joka de Saden kohdalla tavataan sivuuttaa: onko eettistä nauttia tällaisen tekstin lukemisesta?

    • Parempi on kuitenkin mässäillä siten, että lukee jostain väkivallasta kuin itse ryhtyy tekoihin. Sitä seksiä ja väkivaltaa nykyäänkin halutaan lukea, nähda ja kuulla. Joka tuutista sitä tulee. Sitä on aina ollu tarjolla: katolinen kirkko on esimerkiksi noitien kuulusteluissa käyttänyt samantyyppistä seksin ja väkivallan sotkua kuin noissa markiisin puuhissa. Papit ja kardinaalit siinä kieli pitkänä katselemassa, ympärillä runkkausen jumalallinen suhina.

      • Julian Piquet sanoo:

        Hymyilevän eläkeläisen vastauksen inspiroimana lähdin etsimään tietoa aiheesta – tarkistaakseni faktat. Totuus näyttää todellakin olevan tarua hirvittävämpää. Lukemissani inkvisition historiaan liittyvissä artikkeleissa tulee muun muassa esille, että noidiksi väitettyjä naisia riisuttiin tutkimuksissa alasti, heidän kaikki ihokarvansa ajeltiin pois, ja kehosta etsittiin merkkejä paholaisesta. Mikäli väitettyä noitaa tutkiva kirkonmies kiihottui tilanteesta, hän kidutti naisen rintoja ja vaginaa hohtimilla, pihdeillä ja tulikuumilla raudoilla. Jotkut säännöt sallivat, että inkvisition ”hartaat katolliset” saivat vierailla yksin naisvankien luona – seurauksia ei ole vaikea arvata. Alastomia naisia kidutettiin myös ”Judas Cradle” -nimellä tunnetulla välineellä, joka on terävä pyramidinmuotoinen istuin, jonka päälle nainen laskettiin istumaan ja nilkkoihin laitettiin panoja niin, että piikki työntyi runtelemaan kituvan uhrin vaginaa.

        HYmyilevä eleäkeläinen totesi: ”Parempi on kuitenkin mässäillä siten, että lukee jostain väkivallasta kuin itse ryhtyy tekoihin.” Tästä ovat varmasti kaikki samaa mieltä. En silti ole varma, onko tervettä nauttia aiemmin mainitsemieni de Sade’n ja Wittkop’n tekstien lukemisesta. Lueskelen tässä Juliette’n ensimmäisen osa raiskaus- ja kidutusorgiakohtauksia ja pohdin asiaa.

      • Hymyilevä eläkeläinen sanoo:

        Vaatii totisesti lujia hermoja lukea herra markiisin seikkailuista. Sitäkin kammottavampaa on huomata, että katolinen kirkko on käyttänyt noita kaikkia sadistisia keinoja oman oppinsa muka puhtaana pitämiseen. Mitä salaisuuksia ja kammottavuuksia Vatikaani kätkeekään!
        Ei voi kylliksi kiittää Lutheria! Oli kuinkä eripurainen ja vanhoillinen tämä luterilainen kirkko, niin ei sillä ole noin kammottavaa perintöä kuin katolisella kirkollla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s