Tietokirjailijankin tiedot ovat rajalliset

häävuori 014Tietoa ei nykyään enää isketä tähän malliin lasten kalloihin. – Tässä Mynämäessä näytellään (vuonna 2011) ihan leikillään millaiselta viime vuosidan alkupuolella opetus näytti ja tuntui.

*

“Tyhmyydelle minä olen vihainen kuin rakkikoira, mutta viisaus on harvoille annettu”. Tämän lausahti aikoinaan Nummisuutarin Esko. Jotain muistumaa tästä  on selvästikin tietokirjailijana palkitun Jani Kaaron HS:n maanantaisessa kolumnissa. Mies  sanoo viisaaksi mieheksi yhtä jos toista epäilyttävää lasten oppimisesta ja nykyisestä opetuksesta. Innoittajana se, mitä itse on nähnyt Afrikassa Kpelle-kansan kyläpahasessa. Tarkalleen sanottuna paikallisen sepän pajassa.

Kaikkia alkuperäiskansoja pitää arvostaa eikä suinkaan olla  muuttamassa elintapaa länsimaisten mallien mukaiseksi. Tässä suhteessahan on tehty pahoja virheitä ja tehdään yhäkin. Mutta  täysin sinisilmäinen tuskin kannattaa olla. Tähän sinisilmäisyyteen sortuu nyt tietokirjailija Jani Kaaro, joka  umpi-ihastuneena havainnoi erilaisuuden; vertaa sepän pajassa juoruilua ja lasten siellä norkoilua  suomalaiseen kouluopetukseen.

Mies päättelee tuota pikaa: ihan ollaan nyt Suomessa hakoteillä! Tietokirjailija antaa   piut paut nykyiselle suomalaiselle kouluopetukselle, opettaa sormi pystyssä. Mies on erityisen ihastunut sepän pajaan, jossa  ammattimies takoo ja samalla toimii ennustajana. Vanha perinnetapa elää,  Suomessa sen sijaan pakotetaan lapsia oppimaan lukemaan ja laskemaan, pänttäämään päähän kaikenlaist turhaa, päättelee tietokirjailija.

Ero meikäläiseen kouluun on tosiaankin suuri: meillähän koulussa  yritetään jakaa perustietoa, ei mitään mustaamagiaa tai vanhentuneita uskomuksi; tietokoneet ovat kovassa käytössä ja lapsilla on monia valinnanmahdollisuuksia. Sitä, että lapset eivät saa vapaasi notkua missä milloinkin tai hyppi seinille, ei meillä pidetä luovuutena vaan kurittomuutena. Oppiminen ei nykykoulussa suinkaan ole pelkkää päähän pänttäämistä, vaan monet asiat ja tiedot opitaan luovalla tavalla tietoa hakemalla ja käsittelemällä, tekemällä itse. Suomalaisessa koulussa lapset toden totta oppivat osallistumalla, ei notkumalla aikuisten jaloissa.

Ymmärrämme varsin hyvin, että koulujärjestelmämme tuskin soveltuu Kpelle-kansalle, mutta mitä erityisosaamista Kpelle-kansan lasten notkuilu sepän pajassa antaa? Tuskin antaa paljoakaan meikäläiselle koululle.

Eikö tietokirjailija ole havainnut edes sitä, että kyllä meikäläiset lapsetkin heti päästessään  pulleille taaperojaloilleen  ovat kiinnostuneita elämästä, mistäs sitten?  “Ei koulua vaan elämää varten” – sanontaa on hoettu koko koululaitoksemme olemassaolon ajan. Leikkikalut ovat tosin vuosien saatossa muuttuneet: käpylehmät ovat vaihtuneet tietokonepeleiksi ja  virikkeitä on joka nurkalla. Koulukin kehittyy jatkuvasti.

Miten tietokirjailija antaisi lapselle huippukoulutuksen, jos lapsi ei saisi alusta asti asiantuntevaa opetusta? Lapsi siis itse  etsisi kaiken tietämisen arvoisen? Siinähän jo alkeissa menisi koko ikä ja mikä pahinta myös terveys!  Tiedemiehen urasta haaveileva tuskin pääsisi huumekokeiluja pitemmälle.

Meillä on jopa  peruskoulussa työelämään tutustumisjaksot. Vallan toinen asia on oppisopimuskoulutus. Sitä tosiaankin pitäisi kehittää ja suosia, siinä nuori pääsee heti työhön käsiksi. Koulunkäynti on kyllä ihan oikeaa elämää, tosielämää kavereineen. Sitäpaitsi nykykouluun kyllästyneet vanhemmat voivat itse kustantaa lapselleen nykyisen oppivelvollisuuden sisältämän opetuksen esimerkiksi jossain erityiskoulussa tai kotiopetuksessa.

Mainokset

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, koulu, koululaitos, mynämäki, nuoret, opettajat, sano suoraan, yhteiskunta Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

10 vastausta artikkeliin: Tietokirjailijankin tiedot ovat rajalliset

  1. Karjalaispoika sanoo:

    Vaarallista on luottaa esim.netissä Wikipedian tietoihin.Paljon kirjoittavat potaskaa.Hiukan tuntuu
    että liikaa koulussa vielä myös opitaan KOULUA varten.Harvoin HYVÄ koululainen pärjää työelämässä.Monet erittäin pätevät teollisuusmiehet täällä Ruotsissa eivät koskaan ole suorittaneet loppututkintoa.Ollessaan harjoittelijana on heidän kyvyt huomattu ja värvätty vakitöihin ilman esim.Diplomi-insinöörin (Civilingenjör) tutkintoa.

    • On tietysti niitä, jotka ovat olleet hyviä koulussa mutta eivät pärjää työeklämässä; mutta jospa valittu ala onkin täysin väärä. Tuskin lastenhoitajana viihtyy se, joka on innostunut esim. kirjoittamisesta tai suunnttelusta. Tietokonealallakin on paljon ihmisiä, jotka ovat mahdottoman taitavia ja työelämässsä menestyviä, vaikka sitä loppututkintoa ei olekaan. Mutta peruskoulun suorittaminen kuuluu kyllä kaikille ja se on jo nykyisellään tehty sellaiseksi että sen pystyvöt kaikki suorittamaan. Ehkä siksi jotkut nopeasti oppivat pitävät sitä liiankin hidassoutuisena. Peuskoulun jälkeenhän alkaa sitten varsinainen koulutus ja ammatin etsiminen.
      Koulu on tosin paljon-paljon kehittynyt niistä meidän oppivelvoillisuusajoista!

  2. Aili Nupponen sanoo:

    Ennen sanottiin ettei kannettu vesi kaivossa pysy, mutta nykyään uskotaan että pysyy!
    Voihan sitä oppia takoa päähän, mutta minusta itseoppineet ovat niitä aidoimpia oppineita..:)))

    • Itseoppineita ne lapsetkin ovat. Totta on, että väkisin ei voi mitään kenenkään päähän takoa.Lapset tarvitsevat kuitenkin ohjausta siinä opiskelussaan ja nykyään opettaja ei olekaan sellainen kattakepillä lapsen päähän oppia takova. Eli lapsia oikeastaan hokutellaan oppimaan, eikä paljon tarvitse edes hokutella, kun ovat innoissaan.

  3. Karjalaispoika sanoo:

    Tosi on Hymyilevä,se on aikuiset jotka omilla ideoillaan ottavat pois lapsilta oppimisen halun.
    Yrittävät usein lapsen (nuoren)valitsemaan uran josta itse joskus haaveilivat.Ja mikä ei nuorta yhtään kiinnosta.

  4. Zepa sanoo:

    Ai mä kirjoitinkin kommentin jo etukäteen:
    http://kantapoyta.wordpress.com/2012/12/31/vailla-koululaitosta/

    (ps ei ollut tollasia minihameita viime vuosisadan alussa! :-D)

    • Koulu on perusteellisetsi muuttunut noista 50 – ja 60-lukujen ajoista.Kouluttomuus kuitenkin varmasti ilahduttaisi nykylapia ja nuoria. Mutta luulenpa, että hyvin pian useimmat haluaisivat takaisin sinne entiseen kouluun, jossa sentään oppi opettajan ohjauksessa aika vähällä työllä sen mitä pitikin. Ja oppi sen tiedon haukin, niin, että opiskelu sitten myöhemmässä vaiheessa käy ihan omin avuin.

  5. Karjalaispoika sanoo:

    Tosi eroottinen opettaja on kuvassa,ei sais näyttää ainakaan rippikoulupojille.

  6. Kyllä nykyajan pojat tuon kestää! Näkisitpä nykyajan koulutytöt keväällä pikkuisissa mekoissaan!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s