Nykyrunoa jäljittämässä

kirja 015Harry Salmenniemi, Texas, sakset, Otava, 2010
Runoteos
*
Harry Salmenniemi sai vuonna 2010 runoteoksellaan Texas, sakset aikaan melkoisen myrskyn runoilijakollegoiden punaviinilaseissa. Teos palkittiin  arvotetulla Kalevi Jäntin palkinnolla. Juuri sopiva teos siis nykyrunon jäljittäjälle.  Runokirja sisältää siis takuuvarmasti kokeellista runoa. Katsotaanpa ja hutkitaan näin jälkikäteen.
Texas, sakset edustaa  klassista avant-gardea, sanotaan palkintolautakunnan perusteluissa.   Klassinen – sanan avant-garden etuliitteenä viitannee siihen, että tyrmäävän radikaalista uudesta ilmaisusta ei ilmeisesti ole kyse. Avaan kirjan mielenkiinnolla.

Hätkähdän heti alussa:  selaan  ensimmäiset kuusi sivua, jotka eivät sisällä yhtään sanaa, ovat vitivalkoisia, näinkö avantgardista tämä onkin?  Sitten helpottuu: tulee sivun keskelle pienellä präntillä yksi sana, ´minä´. Hyvä alku. Sitten seuraavalla sivulla sanat ´kuin silmä´, seuraavalla sana ´silmä´. Eipä siis hätää, helppolukuinen ilmeisesti koko paksuhko opus! Tosin sivunumeroita ei ole. Ehkäpä  arvioiminen ei olekaan helppoa… Syöksyn siis tuntemattomaan.

Raadin mukaan teos kyseenalaistaa runoilmaisun rajat. Lähtökohtana on flarf-runous.  Totta, flarf-runoutta tämä on, sillä  runoja on koostettu selvästikin internetin uumenista sekä lehtien sivuilta poimituista yksittäisistä sanoista tai lauseista, jotka runoilija on yhdistänyt mielivaltaisesti. Näin syntyy aivan uusia ajatuksia, ihmettelyä, kysymyksiä. Lukijana epäilen olisiko tämä nyt kuitenkaan kovin runomaailman rajoja koettelevaa.  Vanha konsti! Jopa koulujen äidinkielen opetuksessa sitä on käytetty  vuosia tutustuttaessa nykyrunon rakentamiseen. Harry Salmenniemi tosin tekee yllättävätkin yhdistelmät harkiten jättäen houkuttelevia aukkoja lukijan  täydennettäväksi.

Teoksesta löytyy toki  runoilijan omaa ääntä, joka saa lukijan lämpenemään. Niinpä seikkailen sanojen maailmassa, merkityksien maailmassa, sanatulvassa. Kuuntelen  elävän nykymaailman äänisinfoniaa, liikenteen melua ja uutisvirtaa, katselen kuvia, mainoksia, luen ihmisen katkonaisia ajatuksia, koen informaatioähkyä. Uppoudun innolla niin medioista kaapattuihin paloihin kuin runoilijan omaan ääneen:

“300 mg – 600 mg ibuprofeiinia helpottaa oloa/ pääskynen ei henno jättää patsasta ja kuolee kylmyyteen/ kovassa pakkasessa patsaan lyijysydän halkeaa/tavallisen oloinen nuori kertoi internetissä vihaavansa ihmisiä.”

Teos antaa kokemattomallekin runojen lukijalle  elämyksen toisensa perään. Tosin välillä saattaa väsyä, mutta silloin  voi  huoletta torkahtaa. Sitten taas matkaan. Runoelma ei suinkaan ole kuolemanvakavaa yliälyllistä viisastelua tai tuskaa, huumori pilkahtelee päivänsäteenä  sanojen ja rivien välistä ja välityksellä.
Palkintoraati innostuu suitsuttamaan jopa näin: “Texas, sakset lähtee liikkeelle runoudesta ja päättyy runouteen, moderniin apokalypsiin, päättymättömän ajan virtaan.” Kauniisti sanottu viisailta miehiltä. Itse tyydyn vain ihastelemaan nuoren runoilijan ajatuksen lentoa ja mutkia, koen maailman sanoina, usein yhtenä sekasotkuna yhdessä runoilijan kanssa. Totean, että sanoilla on merkitystä, sanoja yhdistämällä saa kummallisia uusia merkityksiä.

vielä runoja 001

Mainokset

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, kirjallisuus, runoilijat, sano suoraan Avainsana(t): , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

8 vastausta artikkeliin: Nykyrunoa jäljittämässä

  1. Aili Nupponen sanoo:

    Kiitos Tuula, annoit näkymiä nykyrunouteen!
    Voi siis ottaa vaikka jonkin lääkkeen koostumuksen, kirjoittaa se johonkin järjestykseen, ja siinä on runo tai ehkä kokonainen runokirja..:) Yksinkertaista vai onko?

  2. aimarii sanoo:

    Saattaapi olla, että kerran runot lukasee ja se on siinä. Kovin paljon ei niistä jää. Oikeastaan voisi tökkiä kynällä jotain lehteä ja poimia aina sen sanan, johon kynän kärki osuu. Mene ja tiedä, miten riemastuttava runoteos syntyisi.

    • Varsin hyvä oidea runontekoon: annetaan satumalle mahdollisuus rakentaa runoa. Noinhan sitä flarf-runoa runoillaan. Jokainen tulkitsee sitten miten haluaa, Jotkut tykkää, jotkut ei. Onko tällaisessa runonteossa sitten jotain järkeä, se on toinen juttu. Mutta onkos runoissa nyt yleensä koskaan niin kovasti järkeä? Ehkä jotain muuta…

  3. Karjalaispoika sanoo:

    Näin ”vanhempana”havaitsee että tunne on tärkeämpää kuin järki,Ja runoissa on useimmiten tunnetta.

    • Ja tunteita meidän pitää vaalia, rakastaa elämää, nähdä hyvyyttä ja hyviä tekoja. Kyllä hyvyyttä löytyy kaikista ihmisistä. Ja antaa mahdollisimman monien kukkien kukkia.

  4. uudet vaatteet sanoo:

    Onhan tällä avantgardehienoudella jo olemassa flarfin ohella toinenkin, joskin vanhempi nimitys: bullshit.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s