Omin käsin ja omin päin tehtyä ITE-taidetta Vehmaan kirjastossa

taidenäyttely 005
Vehmaan kulttuuritoimenjohtaja Sirpa Ikala-Suomalainen ihastelee Vehmaan kirjastossa parhaillaan esillä olevaa Ite-näyttelyä.

*

Näyttely Vehmaan kirjastossa 15.5.-13.6.2013
Marja-Riitta Ovaska, punasavitöitä ja Tuula Nikala-Soiha, digikamerakuvia sanaselittein

*
Tässä näyttelyssä ei hienostella. Tekijöistä toinen työntää kätensä sumeilematta saveen ja mutoilee siitä vaikka Viinihautomon tai Konnan odottamassa janoista lintua. Toinen ostaa halvan digikameran ja kuvaa vaikka vanhan sälekaihtimen ja väittää sitä sitruunaperhosen siiveksi. Itsestää he kertovat näin:

MARJA-RIITTA OVASKA:

“Olen raumalainen toimittaja, en ihan niin vanha eläkeläistäti kuin ystäväni Tuula, mutta jonkinlaisessa eläkeputkessa kumminkin. Tutustuin Tuulaan jo 1980-luvulla Länsi-Suomen toimituksessa. Nauru raikui ja ideat singahtelivat, kun ruvettiin yhdessä miettimään. Syntyi kaikenlaista innovatiivista kuten pikanovellit lehden viikonloppusivuille. Älykkäimmät lukijat pitivät niistä. Näimme myös kuuluisan Seppo Heikinheimon Festivo-viikolla, tai ainakin Heikinheimon näköisen miehen, josta kirjoitimme lehteen. Täydestä meni ja kiitosta tuli!
Vuodesta 2009 olen ollut vapaa toimittaja. Olen harrastanut erityisesti kuvataiteita, maalannut ja värkännyt erilaisia teelmyksiä milloin mistäkin materiaalista. Nyt olen innostunut keramiikasta. Itse tehty taide, ITE-taide antaa tekijälleen propellin päähän.”

taidenäyttely 004
Akka kylpee.

Elämää ja poltettua oranssia -teokset:
Konna odottaa janoista lintua, Ehtyvät lähteet, Akka kylpee, Pesä, Pitsikulho, Viinihautomo, Rosoinen ruukku

TUULA NIKALA-SOIHA:

“Olen Mynämäellä asuva hymyilevä eläkeläinen. Olen toiminut useita vuosia Vehmaan yläasteella äidinkielen ja historian opettajana. Marja-Riittaan tutustuin 1980-luvulla lehtityössä Raumalla. Kirjoittelen vieläkin, nyt mieluiten runoa ja proosaa. Sitten ostin Anttilan alennusmyynnistä 99 euroa maksavan digitaalisen kameran – se vehje automaattisesti ja pikavauhtia näytti minulle maailmaa aivan uudesta näkövinkkelistä. Painat vain nappia ja naps: maailmahan onkin vasta metkan näköinen. Ei, mutta tämähän on taidetta!
Ehtaa itse tehtyä taidetta, ITE-taidetta kuten sanotaan; saan selkääni siivet ja pyllyyni pitkän pyrstön!”

kevät tulossa 063

Sitruunaperhonen yrittää lentoon.

Kuvakertomus nimeltä Menneen talven lumia: Reikä lumessa, Kaamoksen aika, Talvi, Puut kukkivat yllättäen japanilaisia tanka-runoja, Haloo: maata näkyvissä! Aprillia, syö silliä! Talvi sulkee porttinsa, Citius, altius, fortius, Kesäneidon taidesoitin. Sekä sanallista selitystä.

Mainokset

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, ihmiset, mynämäki, sano suoraan, taide, yhteiskunta Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

8 vastausta artikkeliin: Omin käsin ja omin päin tehtyä ITE-taidetta Vehmaan kirjastossa

  1. Aili Nupponen sanoo:

    Tuula, kiitos että toit tämän näyttelynne tänne nähtäväksemme!
    Mielenkiintoinen näkökulma tuo ’perhosen siipi’, uskon että muutkin..:)))

  2. Kyllä se ois hieno kokea kaikenlaista näin vanhempana.Nuorempana oli kaikenlaisia estoja.
    Minäkin laulaa loilotan kovalla äänellä Kirkossa nyt vanhana.Johtuu ehkä siitä että Opettaja ei kansakoulussa antanut olla mukana kuorossa ääneni ei kuulemma sopinut??Ikuinen komlexi siitä jäi.

  3. aimarii sanoo:

    On semmoinen näyttely, että taatusti tutustuisin, jos en olisi niin kaukana. Liian aina tulee tuo jos estämään.

  4. Turkulaine sanoo:

    Kun näin tuon lentoon lähtevät sitruunaperhosen siiven, niin minulle tuli ensin mieleen, että se on enkelin siipi. Olenko niin uskonnollinen, että näen enkeleitä sielläkin, missä niitä ei ole. Mutta taide on vapaa ja jokainen näkee sen omalla tavallaan. Sehän onkin rikkautta. Suuri lontoolainen taidemuseo on poistanut esineistöstään kaikki selittävät elementit. Jokainen saa nähdä ne omalla tavallaan. Ja jonkun täysin tuntemattomuuteen jääneen taiteilijan teos voi saada hyvinkin voimakkaita tunteita ja sitä voidaan rakastaa..

    • Vapaus nähdä ja ajatella on tosiaankni taiteessakin perusjuttuja. Ja mksipä ei siis kuka tahansa voisi kertoa muillekin miten jonkun asian on nähnyt ja antaa katsojan tulkita vanha säleverhokin omala tavallaa; nähdä siinä vaikka enkelin siiven!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s