Romantiikkaa

nihattulanmäki 036

Romantiikkaa

Kun Nihattulan vanhaisäntä käpyttelee päivittäisellä kävelylenkillään ja saapuu vanhan kivinavetan kohdalle, hän pysähtyy ja ottaa varmuudeksi nitron purkista kielen alle.  Navetan vintillä ei ole vuosiin käynyt kukaan eikä ole alapuolella olevassa navetassa ollut lehmiä. Ruoho rehottaa iloisesti vinttisillalla.

Vanhaisäntä muistaa kuivien heinien tuoksun, muistaa  pyöriskelyn heinissä, kun ulkona paukkui pakkanen. Ilman paitaa. Heinissä tuli hiki. Sydän tykytti. “Onneksi otin nyt nitron“, vanhaisäntä miettii.

Ukko  hymyilee maireasti.  Lipaisee kielellä huuliaan. Hyvin on maalissa rakennus pysynyt. Sitten miettii, että kukahan pitää rakennuksen maalissa, kun hänestä aika jättää. Muistaa samassa, että jälkikasvua on sentään sen verran, että yksi navetanvintti maalissa pysyy.

Rypyt siliävät ukon naamasta, suussa on jälleen 32 hammasta, nenässä kuivan heinän huumaava haju. Korvissa naisen naurua. Sydän tykyttää. Romantiikan ihmeellinen valo leikittelee vinttinsillan kaiteissa.

Mainokset

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, ihmiset, mynämäki, novellit, vanhukset Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin: Romantiikkaa

  1. Turkulaine sanoo:

    Keinu, jota tuulenvire hieman heiluttaa ja vanhan kivinavetan rapistunut ovi tuovat mieleen lapsuuden ja aikuisuuden vuodet.Vanhaisäntä muistelee niitä vuosia, jolloin hän jaksoi ja joutui tekemään työtä. Nyt on navetta tyhjä. Lehmät poissa ja navetan yläkerta tyhjä heinistä. Sen ovea ei ole avattu vuosiin ja tie on ruohon peitossa.Vanhaisäntä miettii sitä, miten nopeasti elämä on mennyt.. Nyt ovat myös voimat kadonneet. Ei jaksa eikä voi. Onneksi nuoret jatkavat työtä ja elämää.

  2. Niin ihania ovat muistot ja muistellessa tuntee aivan, miten nuortuu, miten elävästi kaikki tuleekaan mieleen tuoksuja, tunnelmia myöten.

  3. Turkulaine sanoo:

    Nihattulastahan se kuva oli, kuten keinukin. Nihattulan vanhaisäntä ajatteli ja muisteli menneitä ihan samalla tavalla kuin Jukolankin vanhaisäntä. Myös Jukolan vanhaissäntä on tehnyt ikänsä töitä, kunnes voimat ehtyivät ja nyt hänellä on aikaa muistella elämän iloja ja murheita. Ja odottaa kunnes lähdön hetki lyö.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s