Outo lintu, surrealisti Max Walter Svanberg

surrealisti Svanberg 032Gunni, sydämeni puutarhan ainut kasvi, 1977.

Max Walter Svanberg, Turun taidemuseo 15.9.2013 asti

*

Mies joka jaksaa päiväkaupalla inspiraation vallassa piirtää käsi vakaana kuvaa kahdesta toisiaan suutelevasta naisesta ja antaa sitten työlle nimen “Posliininaisia hauraasta kaupasta, joka on minun sydämeni”, tämmöinen mies ei voi olla sellainen tavanomainen miehenköriläs, joka ei puhu eikä pussaa. Eipä niin, mies on taiteilija, joka rakastaa meitä kaikkia naisia.

Tämä mies on parhaillaan Turun taidemuseossa esillä oleva ruotsalainen surrealisti Max Walter Svanberg. Viime vuosisadan alkupuolella syntynyt taiteilija, joka uskalsi puhua naisista ja kauneudesta, unista ja rakkaudesta. Uskalsi sanoa näin:

“Saavuttaakseen kauneuden äärimmäisen terävyyden täytyy olla kärsimykseen saakka tietoinen katoavaisuuden kauhistuttavasta läsnäolosta.”

Siinä puhuu mies, jonka taidetta aluksi pidettiin suorastaan etovana, töitä vähintäänkin omituisina ja ikään kuin parfymoituina. Ensimmäisenä häntä kuitenkin ylisti surrealismin isä, runoilija André Breton, joka ymmärsi, että taide on normeista vapaata, villiä mielikuvituksen lentoa. Sen vapaan mielikuvituksen lennon voi nykyajankin ihminen kokea Svanbergin kuvia katsellessa.

Näyttelyn esittelylehtinen tiivistää Svanbergin taiteen kahteen pitkää lauseeseen:
“ Svanbergin taiteen keskiössä on Nainen, taiteilijalle ikuisesti mystinen luontokappale, hybridi ja intohimojen kohde, jossa kauneus kohtaa kauhun. Floora ja fauna sulautuvat teoksissa fantastisiksi ja aistillisiksi puutarhoiksi, joiden asukkien edessä jää pohtimaan: lintu vai kala?”

Helpommalla ymmärtää mistä on kyse, kun katsoo Svanbergin uskomatonta ja siroa piirtimen jälkeä, joka tosiaan vangitsee. Hän vie katsojan oitis unen ja valveen rajalle, näyttää salattuja puutarhoja, antaa haistaa myös pahan kukkaa. Vain joku ylikehittynyt nykyajan feministi saattaa nyrpistää nenäänsä ihananpyöreille paljaille naisten rinnoille, koska todellisuus on hänen kokemuksiensa mukaan vallan toinen…

Groteski mielestäni Svanberg ei kuitenkaan ole.  Ehkä hän on  vain saanut tuntea myös mystisen naisen kotkankynnet ihollaan tai sielussaan. Mutta näin on ja on aina ollut, nainen kantaa mystisen naiseutensa halki vuosisatojen. Naisvartalot irtaantuvat Svanbergin töissä reaalimaailmasta ja  sulattavat itseensä mitä erilaisempia aineksia, muodostuu yhä uusia ja uusia  mielikuvia ja unia.

surrealisti Svanberg 021Näkyjen ilta, 1949.

Advertisements

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, ihmiset, mynämäki, taide, yhteiskunta Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin: Outo lintu, surrealisti Max Walter Svanberg

  1. Turkulaine sanoo:

    Max Walter Svanberg.. Ruotsin ja koko Pohjaismaiden tunnetuin surrealisti. Hänen taiteensa oli eroottisesti rohkeaa ja voimakasta surrealismia. Turku on Suomen surrealismin pääkaupunki. Turussa vaikutti Otto Mäkilä, ensimmäinen surrealisti. Muistan hänet, hän asui Turun Ruissalossa vanhassa huvilassa. Svanbergin taide voi joidenkin mielestä olla jopa petottavaa. Hän kuvaa naista, naisen eroottisuutta joka nostaa miehen seksuaalisia haluja, kenties myös miehen väkivaltaisia tunteita. Svanbergin näyttelyn teokset ovat lainassa Malmön taidemuseosta syksyyn saakka. Uskon ja toivon, että näyttely kiinnostaa myöskin helsinkiläisiä ja muita itäsuomalaisia.

    • Kyllä siinä aika arkanahkainen saa olla, että Svanbergin taiteesta pelästyy. Päinvastoin. Se eroottisuuskin on lämmintä, sellaista joka eroottisuudeksi mielletään, ei mitään pornografiaa, joka usein nykyaikana kaupataan eroottisuutena.

      Otto Mäkilä oli Svanbergin aikalaisia ja varmastikin saanut vaikutteta häneltä. Mäkilä tosiaankin oli Suomen ensimmäisiä surrealisteja.

  2. Aili Nupponen sanoo:

    Hienoja kuvia ja upea värimaailma noissa Svanbergin kuvissa!
    Eivät nämä kuvat ainakaan pelottavia ole, kaukana siitä; jotenkin unenomainen tuo viimeinen kuva.

    Kiitos Hymyilevä Tuula.♥

    • Sitäpä minäkin, että ei kuvat ole pelottavia. Jos joku niissä pelotavuutta näkee niin aikamoinen pelkuri on. Nykyaikana varsinkin olemme jo tottuneet monenmoiseen. Unenomaista ja kaunista.

  3. Hirlii sanoo:

    Ah, huomaa ettei Turkulaine tunne stadialaisuutta. Sur ja sur. Paljonhan siellä on junantuomia, niin idästä kuin lännestäkin. Himakaupunkini on myös surrealismin kehto vaan on sitä täälläkin, Turussa.

    Otto Mäkilä kuoli vuonna 1955. Hänen näyttelynsä oli hyvin vaikuttava. Ei millään tavalla väkivaltainen. Mutta sehän on aina katsojassa, se mitä näkee tai havaitsee ympärillään.

    Kiitos Hymyilevä, kuvien perusteella ei mitenkään pelottavia. Pikemminkin mystisen lämpimiä. Täytyy mennä kokemaan, siis katsomaan. Tämäkin.

    Ja hyvää kesää, iloista vaikuttaa olevan :) -hyvä niin.

    • Viime keväänä taisi olla se laaja Otto Mäkilän näyttely, vai olisiko ollut jo sitä edellisenä; se oli todellakin vaikuttava. Mystisen lämmin kuten tämä Svanbergkin. Tosin ajoittain Svanberg on niin pikkutarkka ja siistin huolellinen sen kynänsä kanssa, että alkaa kuin kaivata jotain inhimillistä virhettä tai lipsahdusta.
      Eikä voi olla ihastumatta niihin kauniisiin pyöresiin tisseihinkään. Seksuaalisuuskin on sellaista enemmän herkkää ja kilttiä.
      Hyvää kesää!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s