Taidepotaskaa vai helmiä sioille?

papinkulleja ja muita ihmeitä 048Taideteos vai roskalavan kahva? Kas siinä pulma.
*
Joskus taide on niin vaikeatajuista, ettei siitä saa ollenkaan tolkkua. Tämä tolkuton taide on kuitenkin mieltä virkistävää, koska sen äärellä ei voi olla nauramatta. Ja nauru pidentää ikää.

Tolkuttomuuden äärirajoilla olisi varmuudeksi liikuttava  hienovaraisesti ja mieluiten vakavana, ettei tule leimatuksi epäintelligentiksi tai suorastaan tyhmäksi. Vaikeaa on kuitenkin pidätellä nauruaan esimerkiksi lukiessa performanssiryhmä Arena Baubon  produktion ytimen selostusta.   HS:n Nyt- liitteessä 21.6.  performanssin parissa työskennellyt kiteytti esityksen sanoman, ja se  pääsi jo Suomen kuvalehden 19.7. Jyviin ja akanoihin:

Tutkimme, mitä tapahtuu, kun kehon ja vaginan liikkeet muovaavat intellektuellia  ajattelua.”

Siinäpä on tutkimista! Vaikeuksia on tietysti jo siinä, että löytää  esitykseen samoin  kuin katsomoon ihmisiä, joilla noita intellektuelleja ajatuksia päässä liikkuu. Mutta ehkä hätätilassa käy joku mikä tahansa ajatuksentynkä.

Lähemmin tarkastellen vaginan ja kehon liikkeitä voi soveltaa monenmoiseen. Esimerkiksi olutravintolassa voi hiukan nauttinutkin mies vaikuttaa intelligentiltä tokaistessaan pikkutunneilla vieressä istuvalle naiselle: “Jospa siirtyisimme asuntooni tutkimaan miten kehon ja vaginan liikkeet muovaavat intellektuellia ajatteluamme.” – Päämäärän saavuttaminen on taattu!

Puhekieltä voisi siistiä uudella ilmaisulla. Ennen toivotettiin: “Painu kettuun!” Nyt voisi hienovaraisesti  toivottaa ikävälle ihmiselle: “Korkea aika sinunkin alkaa tutkia, mitä kehon ja vaginan liikkeet vaikuttavat intellektuelliin ajatteluusi!”  Meneehän tyyppi hiljaiseksi.

Kadunkulmassa itseään kauppaava naisihminen voisi ystävällisesti tokaista mahdolliselle asiakkaalleen: “ Teen parhaillaan tutkimusta siitä, miten vartalon ja vaginan liikkeet  muovaavat intellektuellia ajattelua. Olisiko teillä hetki aikaa.”

Apuraha-anomuksessa Suomen Kulttuurirahastolle tohtorinväitöskirjan aihe kiteytyy muotoon: “Tutkimus siitä, miten kehon ja vaginan liikkeet muovaavat intellektuellia ajattelua. Tutkimus on osa laajaa kansainvälistä kartoitusta.”

Ennakkoluuloista huolimatta taide on siis käyttökelpoista elämän joka alueella.

Advertisements

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): mynämäki, sano suoraan, taide, yhteiskunta Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

8 vastausta artikkeliin: Taidepotaskaa vai helmiä sioille?

  1. Aili Nupponen sanoo:

    Kappas, löysitpä sie, Tuula, oivallisen aiheen jolle kulle tahi vaikka ihelles..:)))
    Tuas piteni ikä parila vuuvvela!☺☻ ☺

  2. Turkulaine sanoo:

    Jos Suomen Kulttuurirahastolle osoitetaan tohtorinväitöskirjan tekemistä varten anomuksen tutkimuksen tekemisestä siitä, miten kehon ja vaginan liikkeet muovaavat intellektua ajattelua ja siihen lisätään vielä, että tutkimus on osa kansainvälistä kartoitusta, niin varmasti apurahan saa..
    Kulttuurirahastossa ajatellaan, että sen täytyy olla järkevä koska emme ymmärrä siitä mitään. Ja jos hylkäämme sen, niin meitä luullaan tyhmiksi. Näin Suomessa toimitaan.

    • Oikein! Niin hullu aihetta ei kyllä olekaan, josta ei joku tekisi väitöskirjaa ja jolle myös sitten joku kulttuurilaitos myöntäisi apurahaa. Ihan tavallinen talonpoikaisajattelu olisi monessa asiassa paikallaa, eikä asiantuntijalksi aina hankittaisi jotain päänsä puhki lukenutta tohtoria.

  3. eMMä sanoo:

    Taidetaan olla taiteen juurilla, sitä ei ole vain sanottu ääneen :D

    • Juu, voihan olla myös, että tämmöinen maalaistollo ei ymmärrä. Mutta on kai sentaan oikeus hymyillä ja jopa nauraa ääneen.

      • eMMä sanoo:

        Nimenomaan kuuluukin nauraa. Taide otetaan ihan liian vakavasti, vaikka sitä ei ymmärtäisi kukaan.

        Apurahojen hakemisesta on mainio elokuvakin, jossa Kai Lehtinen on pääosassa. ’Rajoittava tekijä’

      • Juu, ja kannattaa lukea semmoinenkin kirja kuin Suuri performanssi. Sen on kirjoittanut Harri Manner, joka itsekin on taiteilija, mutta näkee silta – tai ehkä juuri siitä syystä – taide-elämän naurettavuudet ja tekotaiteellisuuden terävästi ja humoristisesti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s