Laajoen kesäteatterin himoittava herkku

laajoki 2013 027Leipurimestari Jyllenmaa (Juha Mäkitalo) tarjoaisi mielellään Raili-rouvalle (Maria Hannula) muutakin kuin vain lämmintä kättä. (Huom! Mikä tyylikäs 50-luvun juhlaleninki.)

*

Laajoen iloiset rouvat. Ohjaus ja käsikirjoitus: Pekka Saaristo, musiikki: Mika A. Merikaita. 23.7.2013. Viimeinen esitys 4.8.

Laajoen kesäteatterin käsiohjelmassa ohjaaja ja käsikirjoituksen näytelmään Laajoen iloiset rouvat tehnyt Pekka Saaristo sanoo: “Jos hassusti kävisi, ettei kertaakaan esityksen aikana naurata, pyydä minulta lipun hinta takasin.” Nyt ei ainakaan tiistaina käynyt ollenkaan hassusti, Saariston rahat säästyivät: koko täysi katsomo hyrisi naurusta koko esityksen ajan.

Kerrassaan onnistunut kesäteatteri-ilta kahveineen kaikkineen. Ihailla pitää niin näyttelijöitä kuin kaikkia niitä, jotka ovat leiponeet näytelmän herkulliseen kuntoon.
Laajoen iloisissa rouvissa oli sitä ihastuttavaa kevyttä lennokkuutta, jota kesäteattereista katsoja yleensä etsii. Ja tällä kertaa sitä sai runsain mitoin.

laajoki 2013 031Mitä, mitä, mitä…? Raili-rouva (Maria Hannula), Aili-rouva (Minna Vainio) ja Mandi-ompelijatar ovat äimän käkenä. Työnjohtaja Virta (Veli-Matti Markkanen) ja sahatyöläinen Nymanni ovat hetken hiljaa.

*

Voi sinua leipurimestari Jyllenmaa (Juha Mäkitalo)! Sinä suloisen pöhkö oman elämäsi seksisankari! Ja voi teitä miessukupuolen mustasukkaisia aviomiesten perusmalleja (Veli-Matti Markkanen ja Jorma Kuusela)! Ihaillen katselee  naisille tyypillistä älykästä naisenergiaa omaavia vaimoihmisiä  (Maria Hannula ja Minna Vainio) sekä antaa pisteitä leipuri-Martalle (Paula Aali), joka leipoisi mielellään muutakin kuin vain pullia. Kylän juorut ja uutiset hallitsevalle ompelijalle (Erja Markkanen) nauraa hyväntahtoisesti. Aplodit kuuluvat myös kärsivälliselle apumiehelle (Lauri Numminen) sekä  tietysti pihasoittajalle (Pekka Vuorio). Unohtamatta haitaria tai  moottoripyörää.

Onnistumisen perustana on nyt selvästi ammattitaito, ennen kaikkea ohjaajan kokemus ja osaaminen. Vanha konkari Matti Kassila sanoi joitakin aikoja sitten tv:n haastattelussa , että elokuvassa kaiken pohjana on kunnon käsikirjoitus. Se puoli oli kunnossa tässä Laajoen esityksessä! Pekka Saaristo oli tukea hakenut itse Shakespearelta asti, mutta varsin hyvin kääntänyt ja vääntänyt näytelmästä  kotoisen laajokelaisen version.

laajoki 2013 033Tässä vielä kaikki yhdess – paitsi että yksi on karkamassa katolle ja leipurimestari on intiimipuuhissa. (Huom! polkupyörä ja vanha salkku,  ja kohta kuuluu kummia ääniä.)

*
Ennen  kaikkea laajokelainen puhetapa sai ihmeitä aikaan. Nyt tosiaan oltiin kotoisesti 50-luvun  Laajoella, vakka vähän teennäisesti käytettiinkin kirjekikkaa ja naisten salajuonia. Kaikki meni töydestä katsojaan! Musiikki pelasi : mitä olisi kesäteatteri ilman laulua ja haitarinsoittoa! Ohjaaja oli saanut näyttelijöihin lämpimän rennon perusvireen. Ja katsoja jopa hämmästeli paitsi näyttelemisen iloa myös monen melkoista ammattitaitoa.  Ei voi kuin ihailla työnjohtajan (Veli-Matti Markkanen) muuntautumista valokuvaajaksi, tai naiskaksikon eläytymistä pulmaansa ratkoessaan. Siinäpä näyttelemisen riemua – voi puhua jo ammattitaidosta.

Näytelmässä ei seistä töpötetty vaan käytettiin koko näyttämön alaa, laulettiin , juostiin, ripustettiin pyykkiä, ajettiin polkupyörällä ja moottoripyörällä, kiivettiin katolle ja pestiin leipurimestarin jalat. Moniin pieniin yksityiskohtiinkin oli jaksettu paneutua. Ja tietysti hunajana kaikessa oli pieni ja pirteä seksillä leikittely. Mutta puheet eivät suinkaan menneet härskeiksi, katsomon mummutkin  innostuivat sen verran, että jotain muistoja syntyi.

Koko tiimille vilpittömät aplodit! Kaiken kaikkiaan esitys oli sitä mitä suomalaisessa aurinkoisessa kesäillassa kaipaa. Teatteri on Shakespearen ajoista lähtien  elänyt tai kuollut sen mukaan pystyykö se viihdyttämään ja pitämään silti peiliä katsojan edessä: tässähän nauratte ihmisen ikuisia heikkouksia – tässähän nauran naapurille mutta myös itselleni.

Advertisements

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, kritiikki, mynämäki, sano suoraan, taide Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Laajoen kesäteatterin himoittava herkku

  1. Aili Nupponen sanoo:

    Upea postaus Laajoen kesäteatterista!
    Ihanaa että sielläkin osataan tehdä hauskaa ja kiinnostavaa teatteria, jossa kansa viihtyy:))
    Leppoisaa viikon jatkoa sinulle, Tuula.♥

  2. Turkulaine sanoo:

    Täälläkin osataan. On todellakin ihanaa kuulla, että täälläkin osataan tehdä hauskaa ja ennenkaikkea hyvää kesäteatteria. Aivan yllättävää, Kenties monillekin henkilöille.

    • Yllättävästi Laajoella on kehitytty. hyvä että ohjaajat vaihtelevat, pelkkä tiimityö ilman ohjaaja on kyllä taantumksen tie. Kannattaisi pitää tuosta Pekka Saaristosta muutaman vuoden kiinni.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s