Pitsikaupungissa patsastelua ja lapskoussia. Nam!

rauma 2013 002

Rauman Taidemuseon edessä Maire  jo odotteli minua, istui siinä sievästi penkillä keltaisessa klubitakissaan, huulet maalissa. Ylpeänä ei kääntänyt päätään, kurkotti vain kaulaansa, oli kuin juuri olisi tuntemaisillaan tutun.  Maire oli tuotu houkutuslinnuksi Porista asti siihen istumaan. Joku  jäätelötötteröä nuoleksiva pojankoltiainen tietysti luuli sitä eläväksi ihmiseksi eikä halunnut  Mairen viereen istumaan valokuvattavaksi vaikka äiti houkutteli. Japanilaismies yritti nipistää Mairea keramiikkaposkesta.

rauma 2013 039

Onko museossa sisällä jotkut juhlat? Ihmisiä tulee ja menee, puhetta ja pulputusta. Jotkut ovat syventyneet ajatuksiinsa tai tutkiskelevat, ikään kuin haistelisivat ihmisiä tutkien niiden aitoutta. Joku harmaatukkainen myy tikettejä.  Melkoinen tugos ajoittain. Älkääpäs tönikö! samassa huoman, että jotkut seisoskelijoista ovatkin niitä patsaita eli Kerttu Horilan keramiikkaveistoksia, useimmat elävämpiä kuin silmät pullollaan näyttelyä ihmettelevät ihmiset.

rauma 2013 022

Katso nyt noitakin sirkuslaisia,  ihmettele Raakelia, Märttaa tai Herttaa.  Nehän puhuvat minulle, kertovat elähtäneet, ihanat naisolennot tarinaansa.  Kukapa ei haluaisi olla kaunis, puhua taiteellisesti, haluaisi olla hiukan parempi kuin muut, haluaisi peilata itseään peilistä, nähdä itsensä kauniina. Mutta mitäs tässä, vanha mikä vanha…  vanha on  kaikkine ryppyinen ja riipputisseineen silti aina yhden tarinan arvoinen. Täällähän on paljon kavereita!

rauma 2013 019

Peilaan yhdessä patsasystävieni kanssa itseäni peileistä. Menettelee: samanlaiset riippurinnat. – Iiiiik, joku säikähtää katsoessaan peilistä itseään, huuto jää riippumaan museon kattoon.

rauma 2013 012

– Äiti, miksi tuo täti on pesukoneen päällä? kysyy pojankoltiainen. Äiti siihen selittämään, että jos se tykkää pestä pyykkiä. Ja samassa pesukoneen päälle asetettu Mirri-rouva alkaa laulaa rakkauslaulua miehelleen Tyko Salliselle, joka tosin on jo kuollut. Laulaa sitten ylistyslaulua Kerttu Horilalle, joka on hyvän hyvyyttään lahjoittanut Mirri – rouvalle pesukoneen, ettei tarvitse jatkuvasti hävetä sitä taulua, jossa Tyko on ikuistanut  hänet pyykkäämässä käsin. Helpottaa kone kovasti…

rauma 2013 032

Naiset ovat vallanneet myös taidemuseon yläkerran, pukevat siellä itseään juhlakuntoon ja jopa rakastelevat ilman rihman kiertämää. Kerttu Horilan  100 työtä kertovat jokainen huumorilla sävytettyä vakavaa totuutta naisen elämästä. Siis elämää, runsasta elämää, perusnautintoja.  Kuten syöminen: leivoksiin ja nakkimakkaroihin voi nainen myös sonnustautua ja olla himoittava.

Pökertyneenä ja nälkäisenä  ahmin sitten lapskoussia, paikallista perinneruokaa, vastapäisessä kuppilassa.
– En syö, kiukutteli pojankoltiainen, tossa on jotain vetelää!

rauma 2013 021
*
Kerttu Horilan retrospektiivinen näyttely on avoinna Rauman taidemuseossa syyskuun puoliväliin saakka.

Advertisements

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, ihmiset, mynämäki, taide, yhteiskunta Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

8 vastausta artikkeliin: Pitsikaupungissa patsastelua ja lapskoussia. Nam!

  1. Aili Nupponen sanoo:

    Hauska ja katsomisen arvoinen näyttely, kiitos Tuula postauksesta!
    Voi vitsi että olen niin kaukana:)
    Hyvää heinäkuun loppua ja elokuun alkua sinulle!

    • Se Rauma on muuten ihmeellinen paikka: Vanha Rauma hurmaa ja nykytaiteilijat hurmaavat!
      Tämä Horilan Kerttu ei turhia hienostele ja pipeltele. Keramiikkaveistokset elävät ja kertovat naisena olemisen onnesta ja tuskasta. Ja maalauksissa on samaa voimaa! Siinä nainen, joka ei turhia ujostele mutta on samalla myös herkkä.

  2. Turkulaine sanoo:

    Kerttu Horilan ihmiskuvaukset tai oikeastaan kuvat ihmisistä panevat ajattelemaan, tuovat ajatuksia ja muistoja. Hänen ihmiskuvauksensa ovat enemmän kuin vain se kuva ihmisestä. Vanhan naisen kuvaan liittyy sekä hänen ruumiinsa että henkensä.Kaikki se, mitä hän ihmisenä on. Siksi nämä kuvat ovat niin hyviä, niin onnistuneita. Olisi suuri elämys päästä katsomaan näitä teoksia. Näyttely on tavattoman laaja, noin sata teosta.

  3. Turkulaine sanoo:

    Näissä teoksissa on mukana huumoria ja niissä on hyvyys. Valvoin yöllä ja ajattelin näitä kuvia ja silloin mieleeni tuli ajatus, että miten Horila olisi kuvannut pahuutta. Ehkä sitäkin on ollut joissakin teoksissa, en tiedä. Kenties pahuus voisi olla pappi, joka pitää ihmsiä vallassa tuomitessaan heidät ikuiseen helvetin tuleen, mutta samanaikaisesti on viettelemässä nuoria rippikoululaisia. Kenties tällä papilla voisi olla myös sarvet päässä, kuten Michelangelon Mooseksella.

  4. ritva junkkari sanoo:

    Aivan olen muistavinani että eräs sarvipäämieskin olisi jonkun naisen olkapään yli kurotellut–Kerttu Horilan vanhemmassa työssä–Ollut -70 luvulla oppilaana RAUMAN työväenOpistossa..jonkin aikaa–Silloin eivielä juuri ollenkaan Kertulla ihmishahmoja–Tykästynyt hänen töihinsä ja pyrkinyt kesäisin varsinkin–poikkeemaan IHANASSA miljöössä Vanhan Rauman upeassa puutalossa…mahtavine PUUTARHOINEEN–samalla tutkastellut uusimpia töitään–Savi on valtavan raskas materiaali–kysyy ihan fyysistäkin kuntoa–IHAILUNI HÄNELLE -TERVEITÄ työskentelyvuosia monia toivoen.rj.rauma

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s