Kavaluus

kukkia ja ötökkä 036

Syksyä on jo ilmassa. Sen tunnistaa jonkun joutomaan laidassa  tuulisella ilmalla , kun pelto-ohdakkeiden mykiöt ovat muuttuneet pehmeäksi,  valkoiseksi silkinhienoksi villaksi. Muuttuneet  angorakissanpoikasiksi ja juuri kuoriutuneiksi untuvikoiksi. Tuuli sieppaa vastasyntyneitä niskasta ja tanssittaa niitä isoina pilvinä.

Tuuli lennättää, tanssittaa milloin kissanpolkan milloin tiputanssin tahdissa. Tuosta kun keräisi kopan täyteen silkkilankaa, kutoisi kevyen kissapuseron.  Nappaat käteesi unelmasiivillään lentävän pähkyläjoukon, hamuat lisää, tuon ja tuon, tuon tuosta…

Laitat unelmapilvet tyynyn täytteeksi. Hymyillen uneksit lapsen unia.

Vaan aamulla, kun heräät, löytäisit poskestasi takiaisenpiikkejä. Sinä kavala pelto-ohdake, mokomakin Cirsium Arvense!

Mainokset

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, ihmiset, mynämäki, novellit, runoilijat Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin: Kavaluus

  1. Aili Nupponen sanoo:

    Ruusuisia unia ohdaketyynyllä:))

  2. Turkulaine sanoo:

    Kevät, kesä, syksy. Se on ihmisen elämä. Kevät on orastavan onnen aika, kesällä kaikki on kukassa. Ja sen jälkeen saapuu syksy, ohdakkeen mykiöt ovat muuttuneet valkoiseksi villaksi. Kumpa voisin täyttää leposijani tyynyn onnen pilvillä ja saada nukkua viattoman lapsen unta.

    • Ihminen tavoittelee elämänsä aikana monenmoista, joka sitten vanhempana nöyttäytyy tuulen tavoitteluna. Mutta yhtä jää kaipaamaan: viattoman lapsen unta. Vasta vanhana sen huomaa. Unta ja unelmia!

  3. Turkulaine sanoo:

    Niin kuin aika on joskus alkanut, niin se myös joskus päättyy. Aika on päättymässä ja se päättyy. Seison viimeisellä rannalla. Kaukana jossakin taivas ja meri yhtyvät. Jossakin siellä missä ei ole enää aikaa.. Sinne olen matkalla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s