Kannattaisiko Marimekon taiteilijoiden hankkia silmälasit?

moorhouse ja puut 002Omenat kyllä kieltämättä ovat isompia Moorhousen puussa.

*

Jo toinen plagiaattiepäily! Vasta toukokuussa Marimekko maksoi taiteilija Kristiina Isolan suunnittelemasta kuosista, joka oli kopio  ukrainalaistaiteilijan Maria Primatsenkon työstä, tämän kansantaiteilija perikunnalle rahallisen korvauksen. Nyt tulee  esille suunnittelija Teresa Moorhousen Isoisän puutarha -kuosi, joka yllättävällä tavalla muistuttaa brittiläisen  Pat Hutchinsin Rosie’s Walk -lastenkirjan kuvitusta.

Nyt  sitten onkin jo suuremmat rahat kyseessä kuin edellisessä köyhälle ukrainalaisperikunnalle maksetussa korvauksessa. Kirjan  toinen kustantaja on yhdysvaltalainen  suurkustantamo. Ja Yhdysvalloissa rahaa rakastetaan ja mielellään myös puidaan tekijänoikeuksia.

Ihmetyttää, että taitelija voi olla niin sokea, ettei itse hoksaa oman työnsä ja brittiläisen lastenkirjan kuvituksessa käytettyjen puiden yhtäläisyyttä.  Ehkä olisi kannattanut vaikka muuttaa puiden oksien lukumäärää tai vaihtaa päärynäpuun hedelmät vaikka punaposkisiksi omenoiksi, tuulikin olisi voinut puhaltaa vaikka idästä eikä lännestä kuten laitekirjan kuvituksessa.

Taiteilija Moorhouse väittää, ettei ole koskaan nähnyt kyseistä lastenkirjaa. Voi olla, mutta kirjaa on käytetty vuositolkulla mm. Cambridgen yliopistossa malliesimerkkinä kuvituksen opetuksessa. Kirja on lisäksi  tälläkin hetkellä  kotimaassaan kovasti  suosittu. Vaikka se on julkaistu jo vuonna 1968, sitä myydään edelleen.

Jos tavallinen ihminen, jolla ei ole taiteilijan koulutusta, katsoo Moorhousen puita ja vertaa niitä lastenkirjan puihin, hänestä puut kyllä ovat yhtä ja samaa sarjaa. Jopa oikea taiteilija on samaa mieltä: ainakin graafinen suunnitteilja, korutaiteilija Kata Heiskanen epäilee, että lastenkirja on ollut Moorhousen kaapissa. (HS 2.8.)

Marimekon kannattaisi myöntää kopiointi ja kiltisti maksaa. Maksoi mitä maksoi. Toinen juttu sitten on, pitäisikö taiteilijoilta vaatia jonkunlaista moraalista selkärankaa. Tämmöiset tapauksethan voi välttää, kun ilmoittaa, että esim. työn on   tehty jonkun toisen työn innoittamana.

Joskus 1960-luvulla oli myynnissä kangasta, jossa sen suunnittelija pani kankaan nimeksi Kunnianosoitus Jackson Pollockille,  tälle ekspressionistisen kuvakielen mestarille, joka vapautti ilmaisun aihesidonnaisuudesta 1900-luvun alkupuolella.. Ehkä Marimekon suunnittelijoidenkin kannattaisi vapautua aihesidonnaisuudesta ja tyytyä pollockmaiseen abstraktiin ilmaisuun, ettei tulisi vahingossa luotua omana toisen  päässä syntynyttä.

Advertisements

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, mynämäki, sano suoraan, yhteiskunta, Yrittäminen Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Kannattaisiko Marimekon taiteilijoiden hankkia silmälasit?

  1. Aili Nupponen sanoo:

    Jälleen ajankohtainen aihe, Marimekon kankaat!
    Minustakin on ihan selvä jäljitelmä. Teresa Moorhause lienee englantilainen taiteilija.
    Nolo juttu Marimekolle, korvaukset on ihan paikallaan!
    Leppoisaa viikonloppua sinulle, Tuula.♥

    • Todella nolo juttu! Ja kuinka ne taiteilijat kehtaa kieltää kaiken? En ymmärrä. Sitäpaitsi Marimekko kävi niistä unikoistaan oikeutta italialaista yhtiötä vastaan muutama vuosi sitten. Korvauksia tuli silloi Marimekolle.

  2. Turkulaine sanoo:

    Plagiointia ja valhetta valheen päälle. Tämä Teresa Moorhause väittää, ettei ole tätä lastenkirjaa nähnytkään. vaikka se on erittäin suosittu Englannissa. Ja hän kieltää kopioineensa mitään. Televisiossa Marimekon edustaja näytti kangaspakkaa, jossa oli jotain aaltoja ja puhui niistä. Näisä lastenkirjan kuvistä hän ei puhunut mitään. Mutta tämä kopiointi voi tulla Marimekolle kalliiksi. En voi olla mainitsemasta tässä yhteydessä myöskin Jorma Ollilasta kun aiheena on petos ja valhe. Hänellä on ollut 13 vuotta Luxemburgissa piilossa sijoitusyhtiöä ja hän väittää olevansa niin tietämätön näissä asioissa, että luuli tekevänsä ihan oikein. Se, jolla on paljon rahaa, haluaa sitä aina vaan enemmän. Se on kunnianhimoa, mutta nyt pitää erottaa sanat kunnia ja himo.

    • Kyllä maailma on mallillaan! Se Marimekkokin on kyllä yksi humpuukilaitos, samanlainen kuin mikä tahansa kauppapuoti. Ei näillä konstein maine säily korkeatasoisena liikkeenä. Kalliiksi kyllä tulee tämä viimeisin kopiointitapaus.

      Ja Ollila näytti nyt todellisen karvansa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s