Syksy on puusta pudonnut
ja vähän säikähtänyt.
Hullu ystäväni,
punaposkinen omena.
Koskaan et tiedä,
saatko suuntäyden makeaa
vai niin karvasta,
että silmiin nousee vedet.
Hullun lailla leivon omenapiirakoita:
hulvattomasti kanelia ja sokeria päälle!
 | Hymyilevä eläkeläine… artikkeliin Syntisen siveettömät alushousu… |
 | Kati84 artikkeliin Syntisen siveettömät alushousu… |
 | Matti artikkeliin Koivuniemen herra – hän… |
| Hymyilevä eläkeläine… artikkeliin Talvivaara-kirous |
 | Marjaana artikkeliin Talvivaara-kirous |
| Hymyilevä eläkeläine… artikkeliin Uskonnollista vihapuhetta ja v… |
| Hymyilevä eläkeläine… artikkeliin Uskonnollista vihapuhetta ja v… |
 | Terhomatti Hämeenkor… artikkeliin Uskonnollista vihapuhetta ja v… |
| Hymyilevä eläkeläine… artikkeliin Tiistaipakina: Kirkosta väki v… |
 | Stella artikkeliin Tiistaipakina: Kirkosta väki v… |
Käyttörunoutta parhaimmillaan, kiitos Tuula:)
♥
Joskus on mukava tuhtata jonkun ajatuksen parissa ja saattaa sen jonkinsorin runon muotoon. Samalla tulee ajateltua sitä pientä sanomaansa. Ja kun ei rupea liian fiiniksi, runo ei suututa lukijaa sillä, että jää kokonaan käsittämättömäksi.