Syksy on puusta pudonnut
ja vähän säikähtänyt.
Hullu ystäväni,
punaposkinen omena.
Koskaan et tiedä,
saatko suuntäyden makeaa
vai niin karvasta,
että silmiin nousee vedet.
Hullun lailla leivon omenapiirakoita:
hulvattomasti kanelia ja sokeria päälle!
Tykkää tästä:
Tykkää Lataa...
Aiheeseen liittyy
Tietoja Hymyilevä eläkeläinen
Nimeni on
Tuula Nikala-Soiha,
olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä
äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Käyttörunoutta parhaimmillaan, kiitos Tuula:)
♥
Joskus on mukava tuhtata jonkun ajatuksen parissa ja saattaa sen jonkinsorin runon muotoon. Samalla tulee ajateltua sitä pientä sanomaansa. Ja kun ei rupea liian fiiniksi, runo ei suututa lukijaa sillä, että jää kokonaan käsittämättömäksi.