Syksyistä pihlajanmarjaromantiikkaa

syksyä näkyvissä 024

Kettu katseli pihlajanmarjoja vesi kielellä.
“Happamia”, se harmitteli.
Ja lähti pois.

Tuli akka pajukorin kanssa, riipi marjat koriin.
“Pitää keittää sokerin kanssa monta tuntia
ja  kaataa jaloviinapullollinen sekaan.”
Muisti akka ja meni pois.

Kotona ukko löysi kaappiin kätketyn
jaloviinapullon.
Joi.
Tuli humalaan.
Läksytti akkaa.
Särki kirveellä keittiön pöydän, hikoili,  lauloi ruokottomia lauluja,
Isooontalooon Antti ja Rannanjärvi  ne jutteli kahareeen keskeeen…
Ei muistanut enempää.
Heitti pihlajanmarjat pois.

Naakka löysi punaposkiset
marjat tunkiolta.
Söi.
Sai mahansa täyteen.
Kakki kiitokseksi.
Ja lenti pois.

Mainokset

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläimet, ihmiset, mynämäki Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s