Kertomus ystävyydestä

hyönteisten tanssi 015

Tyhmä ystävystyi  illalla puutarhassa istuessaan talon seinällä liikkuvan ja rupattelevan varjon kanssa.  Mutta sitten tuli syksy ja syyssateet. Tyhmä odotti ja odotti, hytisi kylmästä ja kastui läpimäräksi, sai yskää ja nuhaa.

Viisas sattui kulkemaan ohi ja ihmetteli tyhmän tyhmyyttä . Lainasi tyhmälle sadetakin.
“ Istukoon nyt siinä sitten vaikka maailman tappiin”, viisas ajatteli ja jatkoi matkaansa hyräillen  tyytyväisenä vailla huolen häivää.

Ja tyhmä istui.
Lumen tullessa se alkoi muuttua karhuksi. Nukahti talvipesäänsä
“Ihmisen elämä on kuin varjo”, se muisti  ja murisi. Kuorsasi ja murisi.
Mur-muuur-mur-krooh-mur-mur…

Karhuparka.

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
This entry was posted in ihmissuhteet, novellit and tagged , , , . Bookmark the permalink.

2 vastausta artikkeliin: Kertomus ystävyydestä

  1. Aili Nupponen sanoo:

    Ilmankos Suomessa on paljon karhuja:D

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s