Syksyinen pelto, leikkuupuimurilla pantu matalaksi. Murheellista ruskean sävyä. Nainen pellonreunalla.
“ Voi ihmisen elämää”, nainen ajattelee runollisesti. Pellonojan mutavellissä lilluu rypistetty Marlboro-aski.
Nainen kaivaa takustaan kameran ja alkaa napsia pellosta kuvia. Mies ajaa polkupyörällä pellonreunan hiekkatietä, nousee pyöränsä satulasta tullessaan naisen kohdalle.
“Millanen kamera sulla on”, mies kysyy. “Mulla on tämmönen, ootas nyt…“ alkaa kaivaa takatelineellä olevaa reppuaan. Sininen puhelin putoaa hiekkaan. Nainen havainnoi repussa olevan litteän viinapullon: Leijona-viinaa, taatusti suomalaista
“Saaks olla?”
“Mitä sää kuvasit?”
“Peltoa.”
Mies kiertää korkin auki, ottaa huikat.
Nainen katsoo miestä kuin halpaa makkaraa.
“Pelto on kuin runo“, nainen äyskäisee.
Mies lähtee ajamaan pyörällään, tavoittelee tasapainoa pitkään. Löytää sitten vakauden, jatkaa polkemista vilkuilematta taakseen.
Nainen kääntää päätään ja tuijottaa miehen perään, nuolaisee huuliaan, vetäisee yhdellä henkäyksellä nenästä kurkistelevan räkämadon piiloon, jalka lipeää pehmeällä ojanpenkalla.
Nainen menettää tasapainonsa.
Hymyilevä eläkeläinen 
Tämä on ylistys maalle, ylistys pellolle. Viljelty maa on kulttuurin alku. Jo varmaan satoja tuhansia vuosia ihminen on syönyt erilaisia viljansiemneniä, mutta vasta sitten kun hän keksi maanviljelyn, agriculturan, alkoi kulttuurin kehitys. Spelttivehnää viljeltiin kenties jo 10.000 vuotta sitten. Viljan viljely muutti ihmisten elämän täysin. Minun mielestäni kauneinta suomalaisessa maisemassa on lainehtiva viljapelto syysauringon valossa. Nainen piti peltoa runollisena. Näin hän tunsi ja se on mielen rikkautta.
näinhän se on, pelto on minunkin mielestäni kaunis aina, keväällä, kesällä ja syksyllä – talvellakin.
Huomaa jutussa myös se, kuinka vaikea ihmsten on ymmärtää toisiaan.
Kiva tarina, Tuula:)
Kaikki eivät suinkaan tykkää pelloista eikä varsinkaan niiden viljelijöistä;/
♥
Ei me ilman peltoja tulla toimeen! Kulttuurin alku oli maanviljelyksessä.
Melkein kaikki tykkää pelloista,ja jokuset viljelijätkin seuraavat aikaansa mutta suuri osa viljelijöitä katselee meitä, heidän tuotteittensa ostajia pitkin nenänvartta, vaikka olemme kansallistentukien suuria maksajia.
Niinpä, ihmiset eivät aina ymmärrä toisiaan. Katselevat asioita vain omalta kannaltaan.
Huomaan sen, miten vaikeaa ihmisten on ymmärtää toisiaan. Ihmiset katsovat asioita eri näkökulmista vaikka pitäisi etsiä sitä, mikä yhdistää eikä tuoda esiin erottavia tekijöitä.
Justiinsanoin. Ja vaikka olisijoku yhdistäväkin tekjä kuten nyt vaikka kamera, ei silti synny oikeaa yhteyttä.
Itsekin omistan peltoa ja sitä viljellään,mutta kallista on ruoka ja maksaa myös suomalaisille veronmaksajille, kansallisen tuen maksu erittäin paljon.Ei ollut Ahosta ja Haavistosta aikoinaan neuvottelijoiksi vaan suomen veronmaksajille sysäsivät vastuun.Muut maat maksattavat EU:lla suurimman osan tuista Suomi omalla kansallaan.
Onneksi valokuvan otto pellosta on vielä ilmaista! Heh!