Tuuli tarttuu ojanpenkalla kasvaviin, siihen kuivuneisiin kaisloihin.
Kuiskauksia, viestejä vuosimiljoonien takaa,
meri on joskus ulottunut tänne saakka.
Hiljaista musiikkia, jota ihmiskorva säikähtää.
Kaislojen sonaatti kuuroille korville.
Tykkää tästä:
Tykkää Lataa...
Aiheeseen liittyy
Tietoja Hymyilevä eläkeläinen
Nimeni on
Tuula Nikala-Soiha,
olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä
äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Ihana kuva & runo, kiitos Tuula:)
♥
Se on tämmöistä haikeata tämä syksy. Että syysterveisiä sinne teille koko perheelle ja suvulle.
Täällä Turussa oli kirjamessut viime viikonvaihteessa. Paljon kansaa liikkeellä. Oikein väsyin. Ostin muutaman kirjan, sellaisia nuorten kirjoittajien teoksia. Mielenkiintoista, sanosin.
Olisipa minullakin rauha ja hiljaisuus. Saada kuunnelle luonnon omaa syyssonaattia hienon tuulenvireen pannessa heinikon väräjämään. Ääni vuosimiljoonien takaa. Hetki on lyhyt, kuten kaikki tässä elämässä. Pian tuivertaa syystuuli ja taivas antaa maan kastua. Voisin kuvitella, että jossakin siellä heinikon kätkössä, piilossa pienessä kolossa, kököttää jänis. Mitä se miettii, aavistaako se talven tulevan ja eloonjäämisen taiston alkavan.syksyn vaihtuessa talveksi.
Sunussa asuu oikea runoilija, hyvä turkulaine.