Joku on käyttänyt runsaasti aikaa,
polttanut tupakkaa, pyyhkinyt hikeä.
Puukkokin oli vähän tylsä. Tuliko sormeen haava?
Tuliko siitä paljon verta? Pitikö tehdä nenäliinasta oikein tuppo?
Mutta reikä tuli valmiiksi.
Mikä lienee reikä; ihmisen tekemä johonkin tarpeeseen.
Maailma täynnä reikiä.
Nyt ei kelpaa kuin poisheitettäväksi
ihmisen tekemä
reikä.
 | Hymyilevä eläkeläine… artikkeliin Syntisen siveettömät alushousu… |
 | Kati84 artikkeliin Syntisen siveettömät alushousu… |
 | Matti artikkeliin Koivuniemen herra – hän… |
| Hymyilevä eläkeläine… artikkeliin Talvivaara-kirous |
 | Marjaana artikkeliin Talvivaara-kirous |
| Hymyilevä eläkeläine… artikkeliin Uskonnollista vihapuhetta ja v… |
| Hymyilevä eläkeläine… artikkeliin Uskonnollista vihapuhetta ja v… |
 | Terhomatti Hämeenkor… artikkeliin Uskonnollista vihapuhetta ja v… |
| Hymyilevä eläkeläine… artikkeliin Tiistaipakina: Kirkosta väki v… |
 | Stella artikkeliin Tiistaipakina: Kirkosta väki v… |
Vanha linnunpönttö. Joskus se on ollut pienten linnunpoikasten koti ja turva. Nyt se ei kelpaa muuhun kuin pois heitettäväksi. Pöntön reiästä huomaa, että joku on sen työllä ja vaivalla tehnyt. Puukon jälkiäkin siinä näkyy. Joku on halunnut välittää pienten lintujenkin turvallisuudesta. Hänellä on ollut lämmin ja hellä sydän. Kumpa meillä toisillakin olisi samanlainen välittämisen halu. Halu välittää kaikista elollisista olennoista, niin lähinmäisistämme kuin pienistä linnunpojistakin.
Toden totta: kaikenlaista ihminen näpertää ja keksii. Sitten ykskaks hieno keksintö ei kelpaa muualle kuin poisheitettäväksi.
Puukolla on ollut töitä.
On tainut tulla veistellessä toinenkin ärräpää.