Riikka Wesamaan piirustuksia ja luonnoksia.
*
Mynämäessä on sentään muutakin kuin ikivanha kivikirkko, sen verran modernisoitu, että naakat eivät enää kaki ullakolle. Nyt viikonloppuna oli jopa mahdollisuus nähdä ihan pesunkestävää ja ajan hermolla olevaa taidetta. Kiitos tästä elämyksen antamisesta kuuluu täällä toimivalle Saaren kartanon taiteilijaresidenssille ja Wirmo-seuralle.
Wirmo-seuran kivimakasiinissa nähty ja kuultu näyttely oli elämys, joka herätti ajatuksia ja monenlaisia toiveita. Koneen Säätiön omistaman residenssin antamaa valoa pitäisi mynämäkeläisten osata ottaa kiitollisuudella vastaan, osata myös hyödyntää. Pieni Wirmo-seura tekee hienoa paikallista kulttuurityötä ja jo nyt yhteistyötä paljon suuremman, tunnetun ja tunnustetun tateilija.- ja tutkijaresidenssin kanssa.
Riikka Wesamaan installaatio.
*
Paikallinen seura ei tyydy siis pelkkään Mynämäen perinteen vaalimiseen. Seurassa on ymmärretty, että perinnettä syntyy jatkuvasti lisää jokaisesta eletystä päivästä. Taiteesta kiinnostuneita on kaikkialla, Mynämäessäkin. Taide muovaa ihmisen ajattelua ja nykytaide jopa enteilee tulevaa. Pieni makasiini on upea ympäristö modernillekin taiteelle, vanhat hirsiseinät mainio kontrasti ja alusta nykyteoksille.
Ihmetellä vain täytyy eikö Mynämäen kunnassa ole olenkaan taiteesta ja kulttuurista kiinnostunutta virkamiehistöä. Luulisi, että taidekin kuuluu sivistykseen, sen liepeille ainakin. Tämänkin näyttelyn avajaisissa olisi ollut kohteliasta kunnan taholta ja mukavaa vieraidenkin nähdä ainakin yksi Mynämäen kunnan kulttuurista edes hiukan innostunut virkamies. Paperia tuntuvat pyörittelevän.
Japanilaisen Ryusuke Kidon installatio suomalisesta maasta ja puusta.
*
Jo nyt Saaren kartanon residenssi on antanut paljonkin taiteesta kiinnostuneille kuntalaisille: loppukesän mainion eri puolille keskustaa sijoittuneen näyttelyn puupinoineen ja Arkadian valtion itsenäisyysjulistuksineen on ainakin muistissa. Tai Kylämatka-näytelmät tai asemanseudun syksyiset taidetapahtumat. Performansssi on vallan uusi ilmiö Mynämäen kulttuuritarjonnassa. Saaren kartanossa työskentelee monen alan taiteilijoita, jotka ovat olleet antamassa vinkkejä ja innostamassa.
Lokakuun piristysruiskeena toimineessa näyttelyssä kuultiin residenssissä työskentelevän runoilijan Esa Mäkijärven lukevan runojaan, nähtiin yhdysvaltalaisen tanssija-koreografin Julie Nathanielszin tanssivan säveltäjä Maija Hynnisen luonnonäänisävellyksen innoittamana. Kolme kuvataiteilijaa – Sanna Kauppinen, Riikka Wesamaa ja japanilainen Ryusuke Kido – pohdiskelivat valokuvainstallaatioissaan, piirroksissaan tai videoinstallaatioissaan taiteen mahdollisuuksia.
Yhdysvaltalainen Julie Nathanielsz keskittyy kuuntelemaan luonnon ääniä…
Hymyilevä eläkeläinen 
Hyvä että ainakin sinä, Tuula, kerrot näistä Mynämäen kulttuuritapahtumista:))
Leppoisaa sunnuntai-iltaa sinulle ja parrakkaalle miehellesi:D
♥.♥.♥
Täällä eivät ihmiset ole juuri toittuneet katselemaan muuta kuin harrastajien esityksiä kesäteatterissa. Kivoja tietty, mutta kun maailmassa on niin paljon muutakin. Ja sitä tuo mukanaan Mynämäkeen nyt Saaren kartanon residenssi, jossa ihan oikeat taiteilijat työskentelevät. En tässä ollenkaan vähättele harrasteljoita: kyllä kaikilla on toki lupa katsella maailmaa taiteilijan silmin.
Mun hyvä kamu oli viime kevänä tuolla residenssissä pari kuukautta. Laitteli kuvia välillä. Ei valittamista ympäristössä!
Hienoa! Olen ymmärtänyt, että kun sinne tulee valituksi, on tiedossa täysi ylöspito ja vielä taskurahakin. Olen minäkin käynyt siellä muutamassa tilaisuudessa: tosi hieno paikka, ei mitään moittimista.
Ensinnäkin suurkiitos Koneen Säätiölle siitä, että se ylläpitää Saaren kartanossa tätä taiteilijaresidenssiä. Minäkin olen käynyt siellä yhden kerran. Ja kiitos myös Mynämäessä vaikuttavalle Wirmo-seuralle, että se on järjestänyt sinne vanhaan kivimakasiiniin tämän näyttelyn.
Sitä en ihmettele laisinkaan, että avajaisissa ei ollut ketään kunnan edustajaa, kyseessähän oli taide eikä urheilu.
Kunnassamme on sellainenkin kuin kasvatus- ja sivistyslautakunta. Sitäpaitsi meillä on täällä noita asioita varten oikein palkaaa nauttiva virkamieskin eli kasvatus- ja sivistysjohtaja Laura Päiviö-Häkämies. Ei taida moni mynämäkeläinen tuntea, sillä tämä johtaja asuu Turussa, joten Mynämäki on jäänyt vähän vieraaksi eikä sen pikku tapahtumat ilmeisesti juurikaan kiinnosta.
Sivistystoimen johtajan nimestä voi hyvin päätellä, että tällainen pieni kivimakasiini on liian vaatimaton hänelle. Minulla on sellainen käsitys, että tämä kivimakasiini olisi ollut joskus kirkkoherra Antti Lizeliuksen ruokavarastona. Siellä hän säilytti viljaa ja perunoita jaettavaksi köyhille. Häntähän kutsuttiin perunapapiksi ja hän kehoitti saarnoissaan talonpoikia viljelemään perunoita. Lizelius on myös suomenkielen uudistaja. Kokousten pöytäkirjat kirjoitettiin suomeksi ja
c-kirjain poistettiin ja tilalle hän otti k-kirjaimen. Ja hän alkoi toimittamaan ensimmäistä suomenkielistä lehteä ”Suomenkieliset Tieto-Sanomat”.
Onneksi tuo kivimkasiini on nyt Wirmo-seuran käytössä. Siitä on muodostunut oikea pieni kulttuurikeskus. Harmi vain, ettei siellä ole lämmitysmahdollisuutta.
Sivistystoimenjohtajankin soisi joskus käväisevän makasiinissa ja tutustuvan muutenkin paikalliseen kulttuuriin.