Runonäkymiä monella kielellä Mynämäessä

runoilta 008Runoilija Virpi Alanen on muotoillut runoja vanhoista tietokirjateksteistä, syntyi löytörunoja.

*

Yksi ainoa sana täyttää yllättäen Mynämäen kirjaston sanomalehtilukusalin:

Yksi,
YKS-YKS…YKS-Kaks-YKSi…

Yksiyksiyksiyksiyksi pomppii seinästä seinää. Kuulijat kuuntelevat suu auki, sitten helähtää nauru. Naurukin pomppii.  Äänirunoilija Dirk Huelstrunk panee parastaan, mies muuttuu sanaksi YKSI. Yks-kaks…

Tässä sitä nykyrunoa, jota muka on vaikea ymmärtää. Tässä  nyt runo ja runoilija ovat yhtä, katsojat yks-kaks samaa perhettä runomiehen kanssa.

Sitten Virpi Alanen lukee runokirjastaan oikeastaan neuleohjeen. Hän lukee runoja jota nimittää löytörunoiksi, Semmoinen oli mm.  oivallinen  pätkä kirjasta  Kirja tytöille ja pojille vuodelta 1908.
Tuija Välipakka johdattelee kuulijat hetken kuluttua Sirkuksen maailmaan: tutkimme yhdessä ihmisen pelkoja. Lähenemme kuolemaakin.

Andy Willoughby hurmaa yleisön syvällä eläytymisellään vaikka kaikki ei kuulijalle avaudukaan kielimuurista johtuen. Vietnamilaissyntyisen Ben Porter Lewisin kohdalla käy samoin. Mutta yhdessä pojat hymyilevät illan päätteeksi valokuvassa eikä sanoja tarvita ollekaan. Jopa halataan. Näin se runo lähentää!

Kaikeksi onneksi J.K. Ihalainen kaupitteli hyvissä ajoin kuulijakunnalle  muistinmenetystahdistimia, joita me ostimme kilvan, nauroimme maailmalle ja otimme asiat hetken löysin rantein.

Kaiken kukkuraksi runoilijajoukon esipaimen, runoilija Esa Hirvonen  antaa runokirjansa Uralin nälkä meille ja erityisesti teille herrat päättäjät ja kylänmiehet keppiä ja porkkanaa:

Pankeille te annatte elvytystä ja terapiaa
Meille työnnätte kepin suuhun
Ja porkkanan perseeseen,
Ettei vain synny kannustusloukkuja
Jos niitä kumminkin pääsee syntymään
Te vaihdatte kepin ja porkkanan paikkaa.”

Tämmöistä  meillä oli Mynämäen kirjastossa viime  tiistaina Varsinas-Suomen runoviikon aikana . (Sitä runomatineaa sponsoroi mm. Koneen Säätiö, joka ylläpitää taitelijaresidenssiä  Saaren kartanossa tuossa Mietoisten puolella. Että ei tässä ihan tyhjän päällä olla kulttuurin suhteen)

runoilta 014”Tämmöisiä poikia meillä vaan on kanttoori”, sanovat runoilijat Ben Porter Lewis ja Andy Willoughby pelkällä hymyllään. Niin taitavia nykyrunoilijoita he ovat.

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
This entry was posted in eläkeläiset, ihmiset, kirjallisuus, mynämäki, runoilijat and tagged , , , , , . Bookmark the permalink.

4 vastausta artikkeliin: Runonäkymiä monella kielellä Mynämäessä

  1. Hirlii sanoo:

    No jopas oli hyvin sanailtu Esa Hirvoselta! Kiitos katsauksesta :)

  2. Hymyilevä eläkeläinen sanoo:

    Oli ihan pakko laittaa tuo pätkä tuohon, kun se osui silmään Hirvosen runokokoelmasta Uralin nälkä.
    Aamun lehdetä luin, että mies on saanut tämän vuoden Aboa-apurahan. Oikealle runoilijamiehelle meni. On paljon tehnyt työtä runouden tunnetuksi tekemisen eteen. Tästä Runoviikko-tapahtumasta mies on tullut tuttuksi Mynämäessäkin.

  3. Aili Nupponen sanoo:

    Nykyään näitä runoilijoita on pilvin pimein, mutta h a u s k a poika silti:))
    Hyvää ja terveellistä viikonloppua sinulle, Tuula!♥

    • Hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Runoilijoita ei ole koskaan liikaa! Hyvää viikonloppua!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s