Koulujen oppimistulokset laskevat kuin lehmänhäntä

omenoita ja muuta sälää 019Nykykoulussa oppilaille piirretään ruutuhyppelyn ruudutkin valmiiksi koulun pihaan.

*

Tänään on lapsen oikeuksien päivä. Kaikkialla maailmassa ei ole niin hyvin kuin Suomessa, jossa lapset kuuluvat syntymästään lähtien terveydenhoidon piiriin, lapset rokotetaan ja tarkkaillaan kasvua, neuvolapalvelut pelaavat. Kaikilla lapsilla on mahdollisuus koulunkäyntiin. Me suomalaiset jopa ylpeilemme fiksuista ja osaavista koululaisistamme.

Nyt tulee kuitenkin kylmää vettä niskaan: peruskoululaisten oppimistaidot ovat heikentyneet koko maassa viimeisten kymmenen vuoden aikana. Helsingin yliopiston koulutuksen arviointikeskus on tutkinut asiaa. Lasku on tutkimuksen mukaan huomattava.

Opetusministeri Krista Kiuru on jo hädissään tarjonnut koulun uudistamiseen “positiivisia oppimiskokemuksia”. Siis samoja kauniita fraaseja,  joita on tarjottu jo parikymmentä vuotta. Tässä positiivisessa virrassa uineista  opettajista on tullut lähinnä hauskuuttajia. Joku voisi puhua jopa sirkuspelleistä, jotka eivät enää ole turvallisia kasvattajia. Löperölle opettajalle äyskitään, kiroillaan ja haistatellaan.  Syy  oppimistulosten laskemiseen  lienee siis juuri tässä “positiivisten oppimiskokemusten” jakamisessa, jossa oppilaalta ei vaadita minkäänlaisia ponnisteluja ei edes normaalia käytöstä, puhumattakaan kohteliaisuudesta.

Oppilaille on annettu  vapauksia, mutta vapauksiin kuuluu myös vastuu. Kaikki oppiminen ei voi  olla kivaa pullamössöä, vaan oppiminen vaatii myös työntekoa. Ehkäpä oppilaat ovatkin kyllästyneet saamaan näitä “positiivisia oppimiskokemuksia”.  Ehkä he haluaisivatkin järjestystä ja  oikeudenmukaista kuria, työ tekoa ja arvostelua, joka todella mittaa oppilaan saavutuksia ja antaa sen mukaista palautetta, ei pelkkää päänsilitystä.  Hyörinä ja pyörinä ei ole mitään oppimista, kyllähän koulun tehtävä olisi opettaa myös sitkeyttä.

Koulun arvotkin tuntuvat olevan hukassa. Mitä vikaa on niissä vanhoissa arvoissa, esimerkkinä opettajan arvostamisessa? Missä on oppilaan oma vastuu oppimisestaan?  Työnteko ei tosiaankaan aina ole kevyttä kivaa. Ponnistelukin voi olla positiivien oppimiskokemus. Miten lapsi tai edes opettaja käsittää nykyisiä tavoitteita kuten esierkiksi “omien vahvuuksien löytämisen” tai  miten löytää “osaamisen rikkauden” ? Mitä vikaa on vanhanaikaisen rehellisyyden oppimisessa? Tai ahkeruudessa?

Nykyoppilaista on yksinkertaisesti tullut laiskoja. Viisaimmat ovat ymmärtäneet, että “positiiviset oppimiskokemukset” saa nykykoulussa parhaiten pelaamalla salaa jotain hauskaa kännykkäpeliä.

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
This entry was posted in ihmiset, koululaitos, mynämäki, nuoret, opettajat, sano suoraan, yhteiskunta and tagged , , , . Bookmark the permalink.

12 vastausta artikkeliin: Koulujen oppimistulokset laskevat kuin lehmänhäntä

  1. Turkulaine sanoo:

    Koulu on muuttunut ja oppilaiden käytös on myös muuttunut. Opettajia sinutellaan, ollaan luokassa lakki päässä ja puhutaan kännykkään. Ennen oppilaat keskustelivat ja liikkuivat välituntien aikana. Nyt oppilaat seisovat yksikseen ja mykkinä räpläten älypuhelimiaan. Halu oppia on kadonnut. Opettajat eivät uskalla sanoa oppilaille mitään vaativaa ja ohjaavaa. Oppilaat soittavat opettajille kotiin jopa sunnuntaisin ja kaikki tehdään niin kuin oppilas haluaa. Tällaista olen kuullut eli tämä on toisen käden tietoa, mutta olen varma siitä, että jos minulla olisi tilaisuus päästä kouluun sisälle katsomaan, niin hämmästyisin varmasti. Joskus sanottiin, että koululaiskuri tarvitsee koululaiskuria. Ei sentään kuria, vaan normaalia käytöstä, joka kunnioittaa kaikkia lähinmäisiään.

    • Hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Ehkäpä koulu heijastelee koko nykyistä yheiskuntaa, jossa myös ihan tavalliset käytöstavat ovat unohtuneet, kaikkea voi tehdä mutta kiinni ei saa jäädä ja jos jääkin selityksiä riittää. Rellisyyttä ei arvosteta ollenkaan.

  2. Aili Nupponen sanoo:

    Huh-huh, pahalta näyttää!!
    Opettaja joutuu olemaan kaikkien oppilaiden mieliksi eikä vaatimuksia ole;/

    • Hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Opettajalle sen sijaan asetetaan vaatimuksia: pitää antaa ”positiivisia oppimiskokemuksia”!

  3. Karjalaispoika sanoo:

    Millaiset johtajat sellainen kansa ja lapset+ POLIISIT.

  4. Turkulaine sanoo:

    Millaiset johtajat, sellainen kansa. Se on hyvä toteamus. Politikot ja ylin virkamieskunta ei ole uskottavia. Kaikki valehtelevat ja ajavat omaa etuaan. Koululaitoksessa on sentään paljon hyvääkin. Esimerkkinä voisin mainita Sipoon pienen ruotsinkielisen koulun, (Sibbo skola), jossa on vain 44 oppilasta ja opetus tapahtuu tietokoneiden avulla. Jokaisella oppilaalla on oma tabletti ja se on heilla pulpetilla.Opettajalla on tablettitietokone ja hän opettaa sen avulla. En tiedä miten se tapahtuu, mutta tulokset ovat kuulemma erittäin hyvät ja sen koulun oppimistulokset ovat parhaasta päästä. Tämäkin perustuu kuulemaani tietoon.

    • Hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      44 oppilaan kanssa tulee toimeen huonokin opettaja – ja tulokset ovat hyviä. Koulu tarvitsee eläviä opettajia enemmän kuin tietokoneita, joita kyllä nykyään on jo joka koulussa, Sitäpaitsi tuollaiseten syrjäkylien koulut ovat aina olleet rauhan tyyssijoja.

  5. Paulina sanoo:

    Kirjoitit täyttä asiaa! Luin vähän aikaa sitten parin nuoren luokanopettajan haastattelun. Tytöt kirkkain silmin sanoivat, että eivät laita lapsia opettelemaan asioita ulkoa, kun se ei ole lapsista kivaa. Tuli vähän epätoivoinen olo. MITEN on mahdollista opetella esimerkiksi kertotaulu ilman sitä kammottua ulkoa opettelemista? Miten on mahdollista opetella suomen sijamuodot? Tai saksan prepositiot ja englannin epäsäännölliset verbit. Voi Herra armahda tätä järjen köyhyyttä! Kuten sanoitkin, koulussa pitäisi nykyisin aina olla ”hauskaa” – ei haluta ymmärtää, että oppiminen on työtä sekin. Se ei voi _aina_ olla hauskaa.

    Jotkut vanhemmat myös tykkäävät kiristää lapsilleen parempia arvosanoja. Ovat tyytymättömiä, jos heidän lapsensa ei saa parasta numeroa kaikesta – syyttävät siitä opettajaa. Tässä tehdään komea karhunpalvelus lapselle, koska todellisesta osaamisen tasosta ei ole mitään tietoa.

    • Hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Juu, ja Kalevi kertoi, että jossain uutisjutussa oppilaat parannuksisi kouluun toivoivat isompaa skeittilautailualuetta. Eli nuoret sekoittavat työn ja huvin, parannausehdotuksia toivottiin tietysti lähinna opiskelun järjestelyihin, skeittaillen tuskin oppimistulokset paranevat.
      Vaikka tietysti se välituntialue kyllä pitäisi olla viihtyisä ja turvallinen.

  6. Karjalaispoika sanoo:

    Nuoret ovat tulevaisuus,melkein aina oikeassa.Kyllä minäkin jouduin opettelemaan ulkoa Kymmen käskyä selityksineen,aamulla 05,30 kun äiti lähti navettaan heräsin tankkaamaan niitä päähäni mutta laiskalle jäin toisinaan kun joku SANA unohtui.Pojanpoikani on 10 v ja ylivoimainen tiedoissa minuun verraten kun olin 10v.Ei tosin käskyjä osaa ulkoa mutta ei niistä minullekaan ole täällä maailmalla paljon hyötyä ollut.

    • Hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Tuossa olet oikeassa, että jotain järkeä siinä opiskelussa myös pitäisi olla. Sitä vanhaa koulua ei kannata ylettömästi ihailla mutta kovasti hakoteille ollaan nykykoulussakin menossa. Tosin esim. mainitsemassasi uskonnon opetuksessakin. Se on jollain lailla järkiintynyt, että eipä kai kukaan opettaja edes yritä pakottaa oppilaita pänttäämään päähänsä kymmentä käskyä niin, että osaavat ne ladella sanasta sanaan mitään ymmärtämättä. Taatusti tuommoinen 10-vuotias voi olla monessa suhteessa paljon viisaampi kuin me vanhat korput aikoinaan tuossa iässä. Pojanpoikasi on luontaisesti utelias, jota ominaisuutta jokainen opettaja varmasti toivoisi oppilaillaan olevan.
      Koulunkin on tietysti pysyttävä ajan hermolla, mutta samalla varottava, ettei koko opiskelu mene pelkäksi piirileikiksi eli on erotettava se, mikä on hauskaa puuhastelua ja mikä on tiedonhankintaan. Tyvestä noustaan vieläkin puuhun eikä kukaan ole seppä syntyessään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s