Nykyinen hienohelmainen joka puolelta päällekäyvä positiivisuus tekee ihmisen sairaaksi. Positiivisuuslöpinää vanha kansa kuvaisi sanomalla oitis: “On kuin hevonen vetteen paskantais”.
Viisaustieteilijä Pekka Himanen kuuluisassa raportissaan ehdottaa sinisilmäisen positiivisesti Suomen tulevaisuuden johtotähdeksi “ihmisarvoisen elämän” . Nykyisellään suomalaiset kärsivät Himasen mukaan “henkisestä kestävyysvajeesta”, ovat masentuneita ja kateellisia. Mitä hittoa? Kyllä ihmiset taatusti haluavat kestävää kehitystä, hyvinvointia ja ekologista elämää, eivät suinkaan halua jatkaa pirullisen kvartaalitalouden piinassa kitumista!
Himasen raporttiin kriittisesti suhtautuvat on oikopäätä nuijittu kateellisiksi ja ikäviksi ihmisiksi, happamiksi pessimisteiksi ja siis suomalaisen kulttuurin ja talouden jarrumiehiksi. Mutta ei ihmisiä toki saisi morkata kovin kevyin perustein. Pelkkä kateus eri riitä perusteluksi niiden tuomitsemiseen , jotka eivät hyväksy oikopäätä kaikkea järjettömyyttä kuten nyt vaikka näitä ylipääjohtajien kohtuuttomia palkkoja ja muita kulukorvauksia ja asuntoetuja, eivät paina villaisella väärinkäytöksiä. Sen sijaan on luonnollista, että ihminen morkkaa sellaisia, jotka käyttävät muita hyväkseen.
Nykytilanteessa on täysi syy olla hyvinkin vihainen ja hyvinkin kateellinen! Ei eriarvoisuus saisi kasvaa kasvamistaan.
Kateutta aiheuttaa epäoikeudenmukaisuus, ei niinkään se, että ansioitunut saa työstään palkkaa ansioittensa mukaan. Ja epäoikeudenmukaista on se, että mitättömillä ansioilla nostaa kohtuuttoman suuria palkkioita ja bonuksia. Ja epäoikeudenmukaisuutta on se, että samaan aikaan osa ihmisistä ollaan valmiita jättämään kokonaan oman onnensa nojaan.
Tuota kateudesta syyttelyä ihmettelee TS:n (22.11.) Mielipiteet-sivulla Helsingin yliopiston oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori Jukka Kekkonen kolumnissaan Kateus ei kelpaa selitykseksi. Jukka Kekkonen toteaa, että asiaperusteet jäävät usein taka-alalle valtaa koskevissa kysymyksissä. Miksi ihmiset, jotka suhtautuvat kriittisesti tuloerojen kasvuun ja poikkeuksellisen hyvin menestyneisiin kansalisiin, luokitellaan syvästi kateelliseksi? Omituinen argumentti.
Ja sitä paitsi kyllähän arvostelua esittävä henkilö voi olla vaikka kuinka kateellinen ja hänen kritiikkinsä voi silti olla täysin oikeaan osunutta.
Tuloerojen kasvu heijastuu monille yhteiskunnan aloille terveydenhoidosta sosiaalisiin ongelmiin. Miten muka kateus voisi olla esimerkiksi yritystoimintaa estävä tekijä? Kukkupuhetta! Yhteiskunnan epäkohdat halutaan ehkä peittää ja jopa säilyttää vähättelemällä arvostelijoita ja leimaamalla heidät akkamaisen kateellisiksi.
Kukkupuhetta!
Hymyilevä eläkeläinen 
Kateellinen ihminen voi tehdä itselleen vahinkoa olettaessaan että hän voi jollakin teolla vahingoittaa kadehtimaansa ihmistä. En toki väitä, etteikö joskus jokainen meistä voisi olla kateellinen, se on inhimillistä. Mutta väitän, että kadehtiminen on hyödytöntä, senkin energian voisi käyttää viisaammin.
Kyllä noissa palkoissa ja palkkioissa ja muissa eduissa pitäisi ehdottomasti käyttää selvää järkeä; ei kukaan tee niin hyvää työtä, että olisi ne suuret rahat ansainnut.
Tuosta yltiöpositiivisuudesta olen kanssasi samaa mieltä. Sairasta touhua, kun kaikkeen pitää suhtautua myötämielisesti. Se ei ole kohtuullista eikä oikein!
Sairaita ihmisiähän on maailmassa pilvin pimein. Kateuskin voi olla jopa sairaalloista, mutta sellainen soma kademieli ei ole pahitteeksi, se voi olla jopa kannustavana tekijänä: ”Kyllä minäkin pystyn samaan… näytän vielä!”
Syytä olisi ottaa jörki köäteen noissa pakkioissa ja luontaiseduissa. Ja jonkinlaista järjellistä ajattelua ja kohtuullsuutta voisi edellyttää myös kaikilta korkeassa asemassa olevilta. Oikeudenmukaisuutta.
Ei kaikkeen voi suhtautua nyökytellen ja hymy huulin. On olemassa myös tuomittavia asioita. Vastuuta pitäisi osata ottaa ja pitäisi osata kantaa sen tuomat vastoinkäymisetkin.
Varsin hyvin sanottu tää.
Joskus ärsyyntyy ja joskus innostuu. Sellainen haalea lässyttely on toisiaankin hevosen vetteen paskantamisen kaltaista: löts-löts-löts.
Hyvä kirjoitus,jos esim mainitsee (niinkuin minä kerran) että eräs tila sai Eu-tukea yhdessä vuodessa (2007) 180 000 euroa niin sain huomautuksen ”oletko kateellinen” kun ajattelee että monilla on eläke bruttona 12-13 000 euroa vuodessa.Ja tämän talon isäntä ja emäntä ovat myös hyväpalkkaisissa viroissa molemmat.Niin luulis ihmettelyä aiheuttavan pienituloisten keskuudessa, eikä siinä ole minusta mitään väärää.
Sitähän minäkin, että kyllä on ihmisten syytäkin ihmetellä esim. juuri nöitä tuloeoroja ja tuommoisia erilaisia tukia, joissa ei ole mitään kohtuutta. Itse asiassa kateuskin on ihan paikallaa nöissä tapauksissa. Minä ainakin rehellisesti kadehdin ökyrikkaan pankkimiehen eli Nallen saamia maatalouden EU-tukia, jotka ovat kuulemma Suomen suurimmat.
Röyhkeydellä ja ahneudella ei ole mitään rajoja.
Ei ollut kysymys Nallen EU-rahoista vuonna 2007 vaan erään tilan täällä Mynämäellä.
Nallella on suurimmat maataloustuet ja hän viljelee vain harrastukseksi. Ei se hullu ole joka pyyttä, tässä tapauksessa vaatii, vaan se joka antaa. Tässä systeemissä on paljon mätää. Mitä kateuteen tulee, niin se on ollut ihmisessä alusta alkaen. Raamatussa kerrotaan kun veljekset Abel ja Kain ruokoivat ja Abelin savu nousi ylös ja Kainin ei, niin Kain tappoi veljensä kateudesta.
Ja jumala salli tämän tapahtua ja myhäili kai itsekseen.
Mikä tahansa tunne-elämssä voi mennä sairauyden puolelle, jopa rakkaus. Kuinka moni ihminen onkaan tappanut itsensä tai rakastettunsa rakkauden pauloissa! Jumalakin uhrasi oman poikansa muka rakkaudesta ihmisiin. Outoa.
Hyvin lensi sanansäiläsi.Taas kerran.
Tilastokeskuksen mukaan (2011) alle 30.000 euroa vuodessa tienaavia on 67% suomalaisista. Käytännössä se tarkoittaa enimmillään noin 2500 euron tuloja kuukaudessa. Alle 15.000 euron vuosituloihin pääsee jo noin 800.000 suomalaista (köyhyysrajan alapuolelle).
Työn panos-tuotos suhde on paljon huonompi 300 000 vuosiansioilla kuin 30 000 euron vuosiansioilla. Hinta-laatu suhdekin saattaa olla paljon heikompi. Jos nyt vertaa vaikka kunta-alan työntekijöitä tähän Kevan Ailukseen. En minä voi käsittää, että hän olisi tehnyt jotain niin arvokasta, että siitä pitäisi maksaa niinkin suurta palkkaa. Työ hinnoitellaan väärin. Paljon arvokkaampaa ja merkittävämpää työtä tekevät opettajat, päiväkotien ja sairaaloiden henkilökunta, omaishoitajat, kirjastojen väki, palomiehet, postinkantajat, kirjailijat ja muu pienipalkkainen kulttuuriväki ja keitä kaikkia nyt onkaan ….
Tämä Kevan Ailus ei pidä itseään lainkaan ahneena (sanoi niin Arto Nyberg-ohjelmassa), vaikka hänen kuukausipalkkansa kaikkine etuisuuksineen on sama kuin koko vuoden tulot suurimmalla osalla suomalaisista. Ja hän tarvitsi vielä kaksinkertaiset lapsilisät! Nosti lapselleen samanaikaisesti Norjan ja Suomen lapsilisiä. Ne perittiin häneltä ilmeisesti osin takaisin, mutta sehän kertoo nimenomaan hänen moraalistaan. Hänen ahneudestaan, vaikka hän kuinka yrittäisi kääntää sitä pienituloisten kateudeksi ja räpsyttelisi silmiään tv-kameroiden edessä mukaviattomana.
Sitä tässä jää miettimään, että mikä mahdollistaa noin varakkaan ihmisen epärehellisen toiminnan? Mikä saa hänet toimimaan vilpillisesti? Köyhyydestä syntyvää rikollisuutta on paljon helpompi käsittää. Rikkaita, todella varakkaita ihmisiä, on ollut olemassa ja tulee olemaan, enemmän tässä minusta painaa suhde rahaan ja verottomiin etuuksiin. Joillekin rahasta vissiin tulee huume jota pitää saada aina vaan lisää ja lisää, niin ettei mikään annos enää riitä, ole kylliksi.
Kiitos asiallisesta tiedosta. Kyllä ihmisen täytyy olla tosiaankin vailla minkäänlaista suhteellisuudetajua ja ilman moraalia, jos voi tulla televisiokameroiden eteen näyttelemään rehellistä ihmistä noilla eduilla, tuolla palkalla ja selvällä tulojen salaamisella. Juuri tällaisia lieroja pitäisi saada kiinni ja potkia pellolle. Pitäisi nyt ainakin suunsa kiinni eikä syyttelisi meitä tavallisia ihmisiä kateellisiksi, enemmänkin me ollaan vihaisia . hyvin vihaisia tuommoisesta ahneudesta ja piittaamattomuudesta.
Katsoin juuri että Ailus sai 303 000 euroa kun lopetti homman.Kiva kultainen kädenpuristus.
Tässä kohtaa alkaa jo hiukan kateellisuus nostaa päätään kellä tahansa pienipakkaisella tai eläkeläisellä.
Vaan eikö kiinnostavampaa ole mitä liiallinen raha tekee ihmiselle? Köyhyydestä tiedetään paljon enemmän. Mutta yhtä vaurioittavaa voi olla jos rahaa on todella paljon. Liikaa. Ihmisen tajunnalle käsittämättömän paljon.
Aika monet haaveilevat voittavansa lotossa, Että saisi yks kaks monta miljoonaa. Sitä voi kuitenkin menettää järkensä valon jos saa äkkiä todella paljon rahaa. Niin on joillekin lottovoittajille käynyt. Ääripäissä, niin rikkaalla kuin todella köyhällä, on samankaltainen deprivaatiotila, mutta eri syistä: köyhällä puutteenalaisuudesta ja rikkaalla tarpeiden ylityydyksestä.
En minä ainakaan kykene hahmottamaan edes yhtä miljoonaa, saatikka sitten useampaa. Sehän on vain luku jossa on paljon nollia. 300 000 euroa on siinä rajoilla, että sen jotakuinkin hahmottaa. Sekin on todella paljon rahaa, kuka tahansa eläisi sillä summalla hyvää elämää vuosikaudet.
En usko, että Ailus poikkeaa tässä suhteessa mitenkään muista ihmisistä. Hänelle on käynyt kuten käy lapselle joka saa aivan kaiken mitä haluaa ja jolle äiti-isä ei kykene sanomaan Ei. Silloin ei enää mikään suojele sisäisiltä yllykkeiltä tai impulsseilta, ja sehän on vaarallinen sieluntila, ihan kenelle tahansa. Siinä sieluntilassa mikään ei ole enää riittävästi, ole merkityksellistä tai tuo tyydytystä, pysyvää ja syvempää elämäniloa. Se on sielullinen häiriötila.
Itse asiassa tällaisen liiallisen rahan omistamisen tekemästä tuhosta ovat merkit varsin hyvin nähävissä, ovat kautta historian olleet näkyvissä: sotia, riistoa, väärinnkäytöksiä, tunteettomuutta, raakuutta, ihmisten orjuuttamista jne. Nyt on todettu, että Suomessa tuloerot ovat humattavasti kasvaneet ja yhteiskunnassa on itsekyys lisääntynyt. Olemme menossa kohti kahtiajakaantunutta yhteiskuntaa, jossa köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat Ja väkivalta lisäätyy.