Othellon koko kaarti näytöksen jälkeen onnellisena!
*
Willian Shakespeare, Othello
Kotiteatterin nuoret teatteri Timantissa
Turussa 4.12. Kupittaankatu 2
Kannatti keskiviikkona etsiä kuin neulaa heinäsuovasta tuota Kotiteatterin nuorten teatterintekijöiden esiintymispaikkaa! Löytyihän se vihdoin, vaikka muutama pihavalokin olisi kyllä ollut avuksi eksyneelle. Vierailu oli vaivan arvoinen, katsoja lähti hyvillä mielin: voi tätä nuoruutta, voi tätä energiaa, voi tätä iloa näytellä – voi meitä kateellisia ihmisiä, voi sinua Shakespeare!
Kotiteatteri on nuorten teatterikoulu Turussa, ja tämä Shakespearen Othello kolmannen vuosikurssin lopputyö. Varsin haastava juttu aikuisille saati vasta peruskoulun päättäneille. Ohjaaja Jaakko Kuusi on tehnyt hyvää työtä lahjakkaiden oppilaidensa parissa. Othellossa näyttelee vain viisi nuorta: Veera Alanen, Eero-Heikki Puustinen, Mari Suomela, Oona Oikarinen ja Hilma Koskimies. Kuitenkin täysin riittävä määrä.
Nuoret ottavat näyttelemisen tosissaan. He haluavat myös oppia; mukana työssä on laulunopettajan Krista Kantolan lisäksi liikuntaa ja tanssia opettava Meiju Vuorela. Valosuunnittelun on tehnyt Irina Soinranta. Esityksen tuottajana on Valtteri Alanen. Ja Timantti teatterin tila on ihan oikea teatteritila, nyt Kotiteatterin käytössä.
Nuoret näyttelijät eläytyvät, liikkuvat ja puhuvat vapautuneestu. Esityksessä on vauhtia, tanssi riemastuttaa samoin laulu. Ihmetellä täytyy, että nuoret selvisivät hienosti Shakespearen usein monimutkaisistakin silosäkeistä. Joskus tosin puhe jäi melko ulkokohtaiseksi; ehkä rohkeampi repliikkien lyhentäminen olisi ollut paikallaan. Jotkut osat olisi ehkä voinut muuntaa ihan selkeälle puhekielelle tai sekoittaa mukaan nuorten käyttämää puhetapaa. Shakespearehan käytti moista puheen moninaisuutta. Mutta varsin metkaa on kuulla nuorten suusta vanhaa silosäettäkin.
Shakespeare olisi taatusti tyytyväinen nuorten raikkaaseen ja konstailemattomaan näyttelemiseen. Hauska oivallus on esimerkiksi Eero-Othellon meritaistelu pienillä leikkipurjelaivoilla. Samoin ihailin koko näytelmän ajan Eero Puustisen selkeää puhetta ja notkeaa liikuntaa, eläytymistä koko keholla, sormenpäitä myöten. Nuorimies on energiaa täynnä, pomppii vakka korkealle ilmaan ja suoltaa silosäettä kuin paraskin runonlausuja – tehkääpä perässä, vaan taitaa henki loppua – Eerolta ei.
Haasteellista on varmasti myös nuorten naisten samaistua miesten rooleihin, mutta tämä ei tuntunut nuoria pelottavan, rohkeasti vain mustasukkaisuuden, valheen ja kateuden pauloihin! Voi sinua kateudesta vihreä Jago! Varmasti monen nuoren himoitsema rooli. Tuo kateuden ja mustasukaisuuden tunne on tuttu jo nuorille! Selvästikin Shakespearen silosäkeen metaforat ja monesti mutkikkaatkin ajatuskuviot ovat saaneet otteen nuorista. Hienostelevan puhetavan ja käytöksen vastapainona tuntuu varmasti kotoiselta Shakespearen rehevä rahvaanomaisuus.
Antaa palaa! Su 8.12. klo19, ke 11.12. klo19, to12.12. klo14. pe 13.12. klo19
Hymyilevä eläkeläinen 
Onpa näillä nuorilla oikein rohkea opettaja, kun uskaltaa ottaa vanhan ja kunnioitetun runomuotoisen tekstin nuorten käyttöön:) Mutta lopputulos oli varmasti mielenkiintoinen ja katsomisen arvoinen!
Kiitos postauksesta, Tuula; sinulla on aina näitä kulttuuriaiheita, joita kovasti rakastan.♥
Shakespeare on niin moneen kertaan tulkittu ja jatkuvasti tulkitaan, että ei ole ollenkaan uskaliasta ottaa sitä käyttöön nuorienkin kanssa. Eihän kaikkea runopuhetta tarvitse edes näytelmästä käyttää. Shakespeare varmasti nauraisi ja taputtaisi innokkaasti, jos eläisi eikä varmasti kääntyile nytkään haudassaan.
Television Teemalta tulee tänäänkin yksi Shakespeare-tulkinta klo 21. On oikein kovan luokan ammattilaisten käsissä.
Kiitos Aila: tätä kulttuuria kannattaa aina seurata ja olla iloinen, jos nuoret innostuvat. Hyvän ohjaajan kynsissä näyttävät innostuvan vaikka Shakespearesta. Jotain peräti syvästi inhimillistä miehen näytelmisssä täystyy siis olla.