Outi Heiskanen, Matkaseurue
Wäinö Aaltosen museossa
Turussa 23.2.2014 asti
Otin kapista punaisen juhlamekon ja sukelsin siihen. Sen kellohelma levittäytyi somasti maan pinnalle atsalean kukan tavoin. Kiedoin hiuksiini hopealangoista kudotun liinan ja otin kainalooni rakkaimmat pehmoleluni. Tunsin kuinka tuuli tarttui hopeaiseen liinaani, kotimetsästä poimimani kielo levitti salaperästä ja väkevää tuoksua, ilma kantoi. Metsän eläimet katsoivat lentoani suu ammollaan, Linnut puissa tirskuivat.
Heleijaa maailma, täältä tullaan. Ja kyllä minua nauratti! Että maailma voikin olla avara ja ajatus vapaa!
Matkallani kohtaan myös tuntemattomia hirviöitä. Yksi kateudesta keltainen, toinen ilkeydestä sininen, kolmas muuten vain pahansisuinen. hampaat irvessä siinä vouhottaa. Hiukan rohkeutta nyt, ei se purematta niele.
Kun katson tuotakin tarkemmin, näen pelkän puupökkelön. Tuolle rumilukselle lamppu otsaan, johto pistorasiaan! Ja kun käännän katkaisijaa: jopa syttyy lamppu ja hirviö hirnahtaa, oivaltaa omaa omituista olemustaan. Hymyssä suin jatkan matkaani. Nurkan taakse ehdittyäni nauran ääneen. Harakatkin nauraa mukanani ihmisilkeyttä.
Asumuksekseni rakennan valkean teltan. Ilon teltan. Valo siilautuu kankaan läpi. Se lämmittää, rauhoittaa. Uni ja onni vuorottelevat vieraina. Matkustan maailman joka kolkalle teltta ainoana matkatavaranani.
Tiedän, että keskilattialla lepää tumma hahmo. Tunnistan siinä itseni, mutta varjohahmo ei pelota, ei sureta. Elämäkin on vain unta.
Joskus innostun vallan mahdottomasti ja luon taideteoksen vaikka vanhoista huonekaluista. Tuossa rakas tuolini, tuossa isän kirjoituspöytä. Mikä ihana muuttokuorma. Mikä määrä elämää ja elämyksiä! “Rennosti ystävät, rennosti“, haluaisin sanoa selkä kyyryssä installaatiota tutkaileville matkaseuralaisille.
“Rakastetun taiteilijan Outi Heiskasen uudet ja vanhat teokset välittävät myyttisiä tarinoita ja huumoria sekä intiimejä että herkkiä tunnelmia. Taiteilijan ehtymättömästä luovuuden lähteestä pulppuaa yhä uusia kuvallisia tarinoita, jotka asettuvat vuorovaikutukseen jo valmiiden kuvien kanssa.” – Näin kerrotaan Outi Heiskasen Matkaseurue-näyttelyn esitteessä.
Hymyilevä eläkeläinen 
Ilonteltassa on varmasti hauska asua:))
Suru ei tule silloin puseroon!☺☺☺
Tuommoinen siis pitäisi saada tuonne pihalle!
Outi Heiskasen näyttely Turussa on vuoden tapahtuma. Sitä tullaan katsomaan Helsingistä saakka. Ja tänään klo 15.oo alkavassa radio-ohjelmassa on Outi Heiskasen haastattelu, jossa hän kertoo tuosta näyttelystään.
Helsingin Ateneumissa on nyt myös mielenkiintoinen näyttely Rafael Wardin taiteesta. Helsinki vaan on harmillisen kaukana Turusta.
Outi Heiskanen alkaa olla kovasti tuttu meille mynämäkeläisillekin, mutta ennen kaikkea vehmaalaisille, sillä Vehmalla on se Heiskasen Oheistaidekoti. Siellä muuten on näin joulun alla joulumyyjäiset ja myynnissä monenmoisia paikallisten asukkaiden tekemiä lhjatavaroita.
On kyllä aikomus mennä Outi Heiskasen näyttelyyn, kivasti kirjoitit siitä. Rafael Wardin näyttely ois myös nähtävä ja sitten keväällä, maaliskuussa, tulee Ateneumiin kuvataitelija Tove Janssonin iso näyttely. Luin juuri hänen uuden elämänkertansa – hänestä kerrotaan vielä ehkä muitakin – joka oli näyttelyä kokoavan Tuula Karjalaisen kirjoittama. Hyvin kirjoitettu, keskittyi tähän kuvataidepuoleen ja teki taidehistorian eläväksi lukijalle. Suosittelen sitä, koska se on toisenlainen kuin ne jotka korostavat ”muumimaailmaa”.
Hyvää Joulunaikaa ja Onnekasta uutukaista vuotta nro 14 Hymyilevä :)
Hyvää Joulunaikaa!
Kiitos kommentista. Jos sinulla on aikaa käypä joskus siellä Vehmaalla olevassa Outi Heiskasen Oheistaidekodissa. Kesällä se on mukava retkikohde. Siellä järjestetään myös monenmoista taidetoimintaa. Vähän hankalan matkan päässähän se tosin on.
Täytyy pistää muistiin tuo Tove Janssonin näyttely ja hankintalistalle Tuula Karjalaisen kirjoittama elämänkesta.