Tarina eräästä uuden vuoden yöstä

joulukatu mynämäessä 043

Tavallisesti venetsialainen tutkimusmatkailija ja kauppias, herra ja ylhäisyys Marco Polo näin yöllä  pukeutuu kiinalaiseen silkkipyjamaansa ja polttaa suitsukkeita,  katselee tähtiä, näkee joskus tähdenlennon ennen nukahtamistaan. Nyt mies hymyilee talonsa parvekkeella uuden vuoden ilotulitukselle, kuuntelee maailman pauketta, haistelee ruudinhajua.
– Oivallinen tämä kiinalainen keksintö!
– Elämä on kuvitelmaa, aivoissa räjähteleviä ilotulitteita,  mies summaa omaa elonkaartaan, kaivelee muistiaan, etsii muistikuviaan.
– Silkkitie, hän muistaa, elämä oli joskus ollut kuin silkkiä vaan…

Matka Kobin autiomaan halki kesti neljä vuotta. Mies kesti sen.  Perille saavuttuaan hän tosin oli jo niin hullu, että lupasi Kublai-kaanille tuoda seuraavalla Kiinan-matkallaan öljyä Jerusalemista Jeesuksen Kristuksen pyhästä öljylampusta. Kotiin paluuseen  aikaa kului 31 vuotta.

Nykyisin yöllä mies usein kirjoittelee  tarinoita matkalla näkemistään norsuista, sarvikuonoista ja hännällisistä ihmisistä. Usein mies voitelee itsensä pyhällä öljyllä, istuu  hämärässä hiljaisuudessa, raatelee sieluaan ja paastoaan. Naiset rakastuvat jatkuvasti miehen tarinoihin, talon ihmeellisiin kiinalaisvaaseihin ja kylmään mutta makeaan jälkiruokaan, jota mies nimittää kiinalaiseen tapaan jäätelöksi. Miehen mielestä naiset ovat alkaneet muistuttaa kiusallisesti raatokärpäsiä pulleine sormineen. Niinpä hän hankki  kärpäslätkän ja pienen harjoittelun jälkeen oppi lätkimään naisia sormille.

– Kaikki on kuvitelmaa, aivoissa räjähteleviä ilotulitteita, miettii yksinäinen tutkimusmatkailija.  Kun ruudinhaju tunkeutuu hänen nenäänsä,  hän  aivastaa kolme kertaa, yksin venetsialaisella parvekkeellaan, rakettien räiskeessä, ruskeita ja lämpimiä kiinalaissilmiä muistellen.
Mies työntää käden taskuunsa ja alkaa hypistellä Kiinan keisarin lahjoittamia, kylmää valoa sädehtiviä verenpunaisia rubiineja ja sinisiä safiireja. Alkaa sitten heitellä niitä räjähtävien ilotulitteiden sekaan.

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
This entry was posted in eläkeläiset, ihmissuhteet, mynämäki and tagged , , , , . Bookmark the permalink.

10 vastausta artikkeliin: Tarina eräästä uuden vuoden yöstä

  1. lepis sanoo:

    Rubiinien räiskettä ja kamalaa käryä taasen koettiin. Kaunistahan tuo oli katsella, kaukaa. Kevääseen saakka pääsemme nauttimaan luonnossa pyörivistä rakettiroskista, jäänteistä kahden sekunnin ilosta. No, ehkäpä se sitten on tarpeellista.

    Valoisaa uutta vuotta!

    • Hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Täällä ainakin rupesipelkäämään kun raketi syöksähtelivät talojen pihoista! Ei mitään tolkkua ampujilla.

      Valoista ja onnellista uutta vuotta!

  2. Aili Nupponen sanoo:

    Raketeilta ei voi välttyä uudenvuoden yönä, vaikka asuisi miten metsässä (ainakaan meillä)!
    Iloa vuoteesi 2014, Tuula:))

    • Hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Ja voihan niiltä suojautua olemalla sisälllä ja katsomalla ilotulitiusta ikkunasta.
      Iloa sinnekin vuodeksi 2014!

  3. aimarii sanoo:

    Hiukan tuntuu hoopolta tuo ruudin hajuinen räiskintä, kun ajattelee sen hintaa. Jokuhan sen maksaa. Nuukaparkana ajattelen, että vähempikin riittäisi. Itse en nähnyt, enkä haistellut uudenvuoden raketteja, mutta ääni tunkeutui sisätiloihin kyllä.
    Hyvää vuotta 2014 sinulle.

    • Hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Selvää tuhlaustahan se on – ja varallistakin. Eläimetkin ovat ihan kauhuissaan.

      Oikein hyvää ja iloista uutta vuotta!

  4. rdegand sanoo:

    Luin hienoa tekstiäsi. Se oli hyvä alusta loppuun saakka. Minäkin olen opettaja, minäkin kirjoitan jonkun verran. Kirjoitin uudenvuoden vastaanottamiseen liittyvästä läheltäpiti-tilanteesta tarinan ja toisenkin.
    http://ritvarundgren.blogspot.fi/
    http://ritvarun38.puheenvuoro.uusisuomi.fi/157477-onko-oulu-pohjolan-villi-lansi

  5. Turkulaine sanoo:

    Voi Marco Polo, poloinen poika. Minkä teit kun toit niitä ilotulitteita sieltä Kiinasta tänne Eurooppaan. Ja nyt niitä paukutellaan Suomessakin kerran vuodessa ihan luvalla. Tulipaloja syttyy, ihmisiä vammautuu ja eläimet pelästyvät. Ja näitä sanotaan ilotulitteiksi. Onhan niitä mukava katsella yöllisellä taivaalla. Mutta kyllä Suomessa tapellaan, tapetaan ja tehdään kaikenlaista ilkivaltaa muutenkin. Ei siihen raketteja tarvita, ihan Virosta tuotu Taluviin tai Alkon koskenkorva riittää mainiosti juhlamielen saamiseen.
    Muuten, Shakespeare kirjoitti aikoinaan näytelmän ”Venetsian kauppias”. Ei tainnut olla tämä Marco Polo, joka myös oli kauppiaana Venetsiassa.. Kyllähän niitä Venetsiassa riittää.

    • Hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Mutta parempi se on, että ruutia käytetään ilotulitteisiin kuin sodankäyntiin!
      Viina on pahempi uuden vuoden juhlinnassa kuin pikkuinen määrä ruuta ilotulitteissa. Vaikka varovainenhan niiden kanssa täytyisi toki olla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s