Myös miehelle voi joskus antaa sänkyyn tai sohvalle kirjan viihdykkeeksi.
*
Työmies on palkkansa ansainnut. Tämä sama koskee myös kevyemmän työ tekijöitä kuten kirjailijoita.
Kirjailijan työ kuitenkin rasittaa monesti päässä olevia aivoja. Rupeapa itse kirjoittamaan: jo pelkkä yleisönosastokirjoituksen rustaaminen saa sinut luopumaan ajatuksesta kirjailijaksi ryhtymisestä. Katsot yrityksesi jälkeen uusin silmin sitä 35 euroa, joka on merkattu Hotakaisen Luonnon laki -kirjan takakanteen. On siinä mies 35 euroon saanut hikoilla toisenkin kerran! Ja pitänyt kaiken kukkuraksi olla vielä hauska!
Hotakaisen osuus tuosta 35 eurosta on itse asiassa vain murto-osa. Itsekkäänä kuluttajana kannan huolta kuitenkin vain omasta rahapussistani . Kannattaako minun uhrata 35 euroa yhteen kirjaan, jonka lukaisen parissa illassa? Jos se kuitenkin on pitkäveteinen tai muuten moderni? Riskisijoitus kuluttajan kannalta tämä kirjan ostaminen.
Mutta kulttuurista on mukisematta maksettava. Lasketaanpa: jos luen kirjaa pari tuntia illassa, oletan että se tulee luetuksi noin viikossa: 2 kertaa 7 on 14. Siis 35 jaetaan 14:llä se tekee hiukan yli 2 euroa tunnissa. Maksan siis kirjallisista iloista 2-3- euroa tunnilta. Halpaa! Hyvässä sängyssä tosin ei välttämättä kirjan lukeminen aina tule ollenkaan mieleen.
Vertailun vuoksi otetaan vaikka ooppera. Näyttää oopperalippu Turussa esitettävään Salapoliisioopperaan maksavan 48 euroa. Oletetaan että ooppera kestää pari tuntia. Kas: tuntihinnaksi tulee 24 euroa! Tyyristä verrattuna kirjan lukemiseen. Ja teatterissa sama juttu. Eikä edes pääse pois kunnialla kesken kaiken, jos rupeaa kyllästyttämään. Nukahtaa tietysti voi kuten kirjaa lukiessakin. Kirjan voi jopa aamulla poimia lattialta ja seuraavana iltana jatkaa.
Sitä paitsi kirja on hauska ja hyödyllinen kapistus vaikka sitä ei edes jaksaisi lukea loppuun asti. Itse olen ainakin imponeerattu venäläisten klassikoiden sarjasta hyllyssäni. Paitsi että se on vierailleni osoitus korkeakulttuurisesta maustani, opukset ovat mainioita katkenneen sohvanjalan korvikkeita. Kilven Alastalon salissa -opuksen panisin katkenneen jalan korvikkeeksi ihan piruuttani, mutta omistan vain nidotun laitoksen, joka tuskin kestää tyylikkään sohvani painoarvoa.
Hymyilevä eläkeläinen 
Sohvan jalan korvikkeeksi en ole kirjoja koskaan laittanut..;)
Enkä myöskään uuninsytykkeeksi.
Oikein leppoisaa viikonloppua sinulle ja mynämäkeläismiehelle! ♥♥
Kannattaa kokeilla tuota katkenneen sohvanjalan korvaamista kirjalla. Nimittäin noista venäläsisitä klassikoista löytyy varmasti aina soipivankorkuinen. Uunin sytykkeeksi sopii monikin viihderomaani. Kustantajatkin polttavat varastoon jääneet opukset ihan surutta.
Kuulun SKS:n postituslistalle, ja ostan nykyään enimmät kirjani sieltä ale-myynneistä. Kirjat ovat tutkimusluonteisia teoksia ja naurettavan halpoja. Nytkin sain juuri kahdeksan kirjan lähetyksen 42 eurolla. Kaunokirjallisuutta ostan hyvin harvoin, sillä pikkukaupungin kirjastosta pääsee useimmiten uutuuksien varauslistalla jopa ensimmäiseksi, kun tekee tilauksen ajoissa. En halua edes Hotakaista hyllyyni, sillä ne ovat täynnä. No, viimeksi ostin pojanpojan kirjoittaman elämäkerran Maria Jotunista alle kolmellakympillä.
Nuo allennusmyynnit ovat tosi hyviä, eihän hyvä kirja vanhene. Huono kirja kyllä: noissa Finlandia-plkituistakin – tai ainakin niissä ehdolla olleista -löytyy kyllä sitä-sun-tätä. Mutta julkaista mielestäni pitäää kyllä sitä sitä-sun-tätäkin, ties millaisia tekijöitä sieltä vielä kypsyy! Kiva tietty se Finlandia-palkittukin on lukea ihan tuoreeltaan. Yhden olen jo ostanut, mutta annoin sen synttärilahjaksi vanhalle ystävälleni.
Sellaista tietopuolista ostaessaan ei tunne ainakaan syyllisyyttä rahan haaskauksesta, koska ainakin ajattelee lukevansa sen tietopuolisen kirjan ja viisastuvansa.
Näissä SKS:n kirjoissa olivat tällä kertaa mm. tällaiset kuin Kansanhuumorin mieli Ja Vienankarjalainen perhelaitos 1600 – 1900 ja vaikkapa Vieraskielinen kirjallisuus Suomessa Ruotsin vallan aikana, joten arvaat, että kiinnostavaa ja hauskaakin on. Ja uutta tietoa ihminen kai aina halajaa.
Tämäntyyppinen kirjallisuus on vissiin lähinnä käsikirjastotyyppistä, josta voi noutaa helposti syvempää tietoa mitä Googlesta löytää. En minäkään noita kannesta kanteen lue, vaan asia kerrallaan, tai se kohta, mikä kiinnostaa.
Juuri tuommoisella sitä haluaisi täyttää kirjahyllynsä,koska jos meinaa jotain joskus kirjoittaa, niin lähteitä tarvitaan ja monesti ihan jonkun tietokirjan selailu antaa vihjeen ja innoittaa. Jopa kevyessä pakinassa tavitaan usein apuna jotain tietokirjaa.