Onko joulupukki pedofiili?
***
Luovan kirjoittamisen kurssilla oppii kaikenlaista. Itse olen oppinut, että pedofiili-sana on tuhma sana. Se pitää poistaa tekstistä, koska se on niin kauhea. Mutta eihän sana sinänsä ole kauhea; jos sen kääntää kreikasta, sana tarkoittaa lasten ystävää. Pedofiilit sen sijaan ovat kauhisteltavia rikollisia. Ohessa novellintynkä, josta kyseinen sana olisi ohjaajan mukaan pitänyt poistaa.
*
LAPSELLISEN HULLU RUNOILIJA
– Arvatkaa vain säikähdinkö, kun näin sen hullun pihassa, lastentarhanopettaja Annikki Kivi kertaili tarhan opettajien kahvipöydässä aamun kokemuksiaan, varisti liian sokerin pullan päältä lautaselle ja haukkasi.
– Että pitääkin olla monenlaisia namusetiä.
– Pedofiileja, korjaa joku.
– Hulluja vapaalla jalalla, täydentää toinen.
Hullu runoilija istui jo turvallisesti poliisien autossa ja vilkutti lapsille. Lapset olivat aidan takana riemuissaan, kaiken kivan lisäksi poliisiautokin vielä! Kivan sai aikaan tuo hullu runoilija, jolla oli iso parta ja siinä linnunsulka ja keltaisia leskenlehtiä. Nyt lapset tiesivät, että runoilijaksi kannattaa isona ruveta. Pääsee poliisiautoon tuota pikaa, jos kirjoittaa taikarunoja linnunsulalla. Mutta iso parta pitää olla.
Tämä pidätetty hullu runoilija, joka nauroi ja vilkutteli lapsille poliisiautossa oli noussut keväisenä aamuna mäkeä suu kevätnaurussa, pää runoja pullollaan ja jäänyt auringonpaisteessa katselemaan leikkiviä lapsia tarhan pihassa.
Heti lapset ihastuvat hullun miehen tuuheaan partaan ja alkavat kysellä. Hullu mies on niin hullu, että alkaa puhua lapsille.
– Miks sulla on linnun sulka ja kukkia parrassa? lapset kyselevät.
– Tällä sulalla voi taikoa ja kukat ovat parran koristeita. Nyt on kevät, ilmassa on taikuutta ja runoutta, ojanpientareet puhkeavat kukkaan, runoilija runoilee.
Lapset heti vaatimaan jotain taikatemppua ja hullu mies on niin hullu, että alkaa taikoa.
– Seisotte nyt kaikki siinä hiljaa silmät kiinni ja suu auki, niin minä taon teille namuset suoraan suuhun!
Ja silmänräpäyksessä lapset seisovat suu auki ja nenä taivasta kohti. Hullu mies rupeaa taikomaan:
– Tillin tallin tikka hakaa, puuta hakkaa, taika pakkaa namusia suoraan suuhun…
Samassa alkaa taivaalta kuulua isojen lintujen siipien läiskettä ja kuin torven tööttäyksiä. Taika menee sekaisin, kun lapset avaavat silmänsä ja jäävät tuijottamaan suu auki taivaalle.
– Nostokurkia, huutaa joukon viisain.
Kaikki heti toistamaan:
– Nostokurkia, nostokuria, nostokurkia, ja alkavat kaikki hyppiä, ovat kuin värikkäitä rantapalloja, pomp, pomp, pompitaan.
Kurjet lentävät pohjoista kohden ja niiden ääni kuuluu vielä, vaikka niitä ei enää näy. Hullu runoilija komentaa lapset uuteen taika-asentoon.
– Väärät taikasanat, tuli kurkia kun piti tulla karkkeja, nyt tulee oikeat, selittää hullu. Lapset seisovat suu auki, nenä kohti taivasta.
– Mummeli mömmeli röpsis römpsis sihisee suhisee namipala napsis huikun haikun rippeli pom… runoilija runoilee salaista runotaikakieltä.
– Miltäs maistuu? hullu runoilija kyselee pitkän loitsun jälkeen.
– Mulla on Mariannee…
– Mulla lakritsii..
– Mulla suklaata..
– Mulla piparminttuu..
Kun poliisiauto ajoi paikalle tuhatta ja sataa, ilmassa ei ollut enää taikaa, nostokurkien ääni oli vaiennut, karkit sulaneet suussa. Nyt poliisiauto oli lähtenyt, runoilija oli kömpinyt ulos autosta ja näkyi enää pienenä pisteenä kävellessään keväistä tietä eteenpäin, heilautti vielä kättään tienmutkassa.
Mutta silloin tällöin joku lapsista löytää tarhan pihalta linnun sulan.
Hymyilevä eläkeläinen 
Ennen puhuttiin aina namusedistä kunnes keksittiin loitsusana pedofiili…
Se kuulostaa paljon pahemmalta kuin namusetä, joka vain tarjoilee karkkeja lapsukaisille:(
Toki meitä on moneen lähtöön, kyllä asioista pitää puhua asioiden oikeilla nimillä!
Eihän tässä senään ihan alakoululaisia olla! Tietysti jonaikenen ihminen kokee sanat eri tavalla, mutta tuommiseen sensurointiin ei kannattaisi lähteä. Naurettavaahan sellainen on.
Jos puhutaan namusedistä, niin jossakin tapauksessa on paikallaan puhua myös namununnista. Heitäkin nimittäin on.
Eli sanat kertovat, mistä on kysymys. Ei sen kummempaa. Tuskin on edes olemassa kiellettyjä sanoja. Kirosanatkin ovat oikeita sanoja.
Olen luovan kirjoittajan ohjaajan kanssa samaa mieltä. Siksi, että sana ”pedofiili” ohjaa liikaa lukijaa, etenkin kun se läväytetään heti alkuun. Ei siksi, että se olisi erityisen kielletty sana. Jos jätät se sieltä pois, niin jännite säilyy loppuun asti, ikäänkuin vain vihjaa lukijalle mistä tässä tarinassa mahdollisesti on kyse. Ei kannata antaa lukijalle heti alkuun kaikkea, sellaista ainakaan josta kaikki tietävät jo mitä se on.
Toisaalta tarinastasi voisi tehdä myös sen tulkinnan, että hassu-runoilija-setä ei olisikaan pedofiili, vaan muuten vain outo ja kummallinen ja häntä vain epäillään lapsiinsekaantujaksi. Jos se on tarkoitus, niin silloin tuo alku on perusteltu. Se, että pedofiiili ja namusetä sanat mainitaan kertoo, että tässä nyt epäillään tätä henkilöä. Loppu jättää jännällä tavalla asian vähän auki.
Tarkoituksena oli nimenomaan kertoa kuinka hassuja ja itse asiassa lapsellsia runoilijat ovat. Heti alkuun annettu pedofiili-sana on annettu lukijalle syötksi ja tietysti se on omiaan ohjaamaan lukijan ajatuksia. Se siis toimii, hyvä! Näytetään kuinka yksinkertaisia ja epäileviä me aikuiset olemme (kuten nyt tämä luovan kirjoittajan ohjaajakin, jotka heti uskoi mitä aikuinen kertoi). Jutun edistyessä epäilyhän osoittautuu täysin vääräksi. Jos jutun on lukenut loppuun saakka, ymmärtää varmaankin myös sen, että jotkut lapset säilyttävät tuon ihanan luovan asenteen maailmaan eli heistäkin tulee runoilijoita: ”Silloin tällöin joku lapsi löytää pihasta linnun sulan”. Linnun sulallahan tämä hullu runoilijakin taikoi niin namusia kuin runoja.
Kyllä luovan kirjoittamisen ohjaajan pitäisi osata lukea juttu kokonaisuutena ja suorastaan ilahtua, että ensin annetaan lukijalle joku syötti, joka sitten osoittautuu vääräksi. Sama tässä tuli aannettua kritiikkiä myös näille päiväkerhoille, joissa luovuus on sitä kun kaikki 20 ryhmän lasta väsää lumiukon kolmesta erikokoisesta pallosta: Valimis! Vähän samoin ottein luovan kirjoittajan ohjaaja siis ohjaa kirjoittajia!
Eihän jutussa ole ollenkaan kyse mistään pedofiliasta, ainoastaan lasten luovuudesta, jonka luovuuden moni runoilija on säilyttänyt ja jonka moni itseään luovaksi luuleva on kaottanut. Vähän itse kullakin kyllä tässä on silloin tällöin se luovuuden sulka hukassa.
No, tarinassa viitataan pedofiliaan, mainitsemalla se asia. Hyvin ovelasti hämäät lukijaa. Onnistuneesti! Olin kuin olinkin oikeilla jäljillä, en ollut vain ihan varma, mutta kuljetat tarinan loppuunsa siten että tuli mieleen että kyse on epäilemisestä ja harhakäsityksistä, peloista. Niitä voisi ehkä olla enemmänkin tuossa alussa.
Eli: luovan kirjoittajan opettajasi on kyllä nyt väärässä.
Joo, sitä tarhatätien keskutelua voisi tosiaankin hiukan pidentää! Olen jotenkin kiinmtynyt tähän novellintynkään ja korjaapa sitä siis hiukan eli lavennan muutamalla lauseella tuota alkua!
Nehän voisivat olla reippaammin epäluuloisia, koko ajan tavallaan ”kyttäämässä” mahdollisia pedofiilejä. Näkisivät näitä merkkejä ihan kaikessa mahdollisessa ja mahdottomassa.
Hyvä idea, sellaista hiukan tekopyhää huolehtimista sokerimukkien ja kahvin lomassa .. laitan sen uuden alun tähän kommentiksi huomenna, kun on enemmän aikaa keskittyä.
Tässä jonkilainen uusinta:
Vaahteramäen lastentarhassa keskipäivän kahvipöydässä lastentarhan opettajatädeillä oli aina hauskaa. Aina oli myös pullaa, sellaista vanhanaikaista pitkoa, suklaapikkuleipiä tai sokerimunkkeja. Tänäkin keväisenä aamuna lapset leikkivät pihalla iloisesti kiljahdellen. Oli rattoisaa kahvin lomassa vilkaista silloin tällöin lasten touhuja ikkunasta. Puhe luisti.
– Mä löysin kivat kengät alennusmyynnistä, kattokaa, esitteli Raili löytöään.
– Vähän korkeat korot, huomautti Liisa.
– Mutta kiva väri tuo ruskesa, eikä niin hirveän arkakaan, tuumi Hellevi.
Naiset nauroivat iloisesti, hyppelivät asiasta toiseen. Aurinko paistoi ikkunasta sisään ja puissa näkyi jo hiirenkorvia. Pian alkaisivat kesälomat.
– Voi taivas, kattokaa, kiljaisi Raili, mikä toi ukko on?
– Tommonen partakin, ei se terve ole!
– Mä soitan poliisille… mikä lie pedofiili…
Hyvä. Nyt ollaan jossain konkreettisessa paikassa ja miltei tuntee pullantuoksun…Vaahteramäki (oivallinen paikka lapsen luovuudelle) …
Sulta tuli hyvää ohjausta, juuri sellaista kuin jollakin luovan kirjoittamisen kurssilla voisi parhaimmillaan olla. Jotenkin harmittaa. kun koko homma saattaa jäädä osallistujien kontolle ja kritiikki on sellaista mä-tykkään tästä ja tosta- mä-en- tykkää. Piruako kirjoittajaa liikuttaa, mistä kaverit tykkää tai on tykkäämättä, jos annettu kritiikki ei sisällä mitään perusteluja, vertailuja tms. esim ehdotuksia kehitterlyyn.
Tuolla novellintyngällä on muuten pitkä historia ja siksi se on kaikkine heikkouksineen jotenkin rakas mulle.
Kiitos neuvoista.