Moldavalainen mustapartainen kerjäläinen työntää pahvimukin nenäsi alle ja uikuttaa, puheesta tunnistat sanat “yksi euro“. Pudotat taskusta löytämäsi kahden euron kolikon pahvimukiin. Moldavalainen ilahtuu ja tuikkaa suukon pokellesi.
Tunnet itsesi suureksi hyväntekijäksi.
Joku soittaa tuhruisessa aamussa kitaraa. Kiiruhdat askeleitasi, kävelet soittajan ohi. Surumielinen sävel kiemurtelee perässäsi, kiertyy nilkkasi ympäri kuin liukas silkkilakana kesäyönä. Kuuntelet, kuulet, palaat takaisin, kumarrut ja asetat kaksieurosen kitarakoteloon. Sydämesi on myyty. Mies näkee sen yhdellä vilkaisulla. Soittaa nyt minulle, rahakkaalle kerjäläiselle.
Advertisements
Noinhan se menee…
Täällä maalla ei ole kerjäläisiä näkynyt! Ne viihtyvät siellä varakkaammilla paikkakunnilla…:)
Kyllä kurjuutta maailmassa riittää.
Kyllä Mynämäki on varakasta seutua,suurkaupungeissa köyhät ovat todella köyhiä.
Turussakin tapaa kadulla kerjäläisiä.