Naiset ovat kuin parvi valkeita lintuja aamutorilla. Kirkuen ne lentävät korkealle, nappaavat silakan, kun kalamyyjän silmä välttää. Lörpöttelevät. Nokkivat suuttuessaan silmät päästä, huhs-hus, varo niitä!
Ihana sekamelska!
Luulisi, että valkeat villilinnut lentävät päin kalliota kiihkoissaan.
Tuuli kantaa niitä. Ne kaikki löytävät oman pesänsä.
Niiden puolisot palvovat niitä, tuovat tuoretta kalaa.
(Kuvassa Pive Toivosen teos sarjasta Pyhän Yrjön saari. Näyttely Kulttuurikulmalassa Mynämäessä 31.5. asti)
Hymyilevä eläkeläinen 
Luin seuraavan runon eilen eräästä lehdestä ja se on mielestäni kaunis: Olen hattara pilven ja kukkanen maan olen lintunen sinisiipi. Mua kutsuu kerran enkelten maa, ah heihin mä varmaan liityn.
Harrastunnelmainen runo!
(Painapa tuolla blogikirjoituksen lopussa, siinä alla oleva Tykkää-kohtaa, katsotaan mitä tapahtuu…)