Marja-Riitta Ovaska, Rauman alueen puotipuksut 1913- 2013
Rauman liikeväen historiikki, 2013
Kun kirjoittamisen taidon ja tyylitajun omaavalle annetaan toimeksi koota ja kirjoittaa jonkun yhdistyksen historiikki, siitä ei tule suinkaan tavanomaista kuivaa asialuetteloa. Rauman puotipuksujen satavuotishistoriikki on juuri tuommoinen elävä, ilolla kirjoitettu, ilolla luettava. Puotipuksut-historiikin Marja- Riitta Ovaska on koonnut monista lähteistä, pöytäkirjoista ja muista kirjoitetuista lähteistä sekä eläviä ihmisiä haastattelemalla.
Tämän historiikin ulkonäköönkin on panostettu: elävyyttä antavat monet valokuvat, tekstin jakaminen sopiviin annospaloihin ja sisällön selkeä jäsentely. Kirjan graafinen ilme on lukemaan innostava. Erityisen mielenkiintoisia ovat henkilöhaastattelut. Puotipuksut-historiikki antaa selkeän kuvan liikealalla toimineiden íhmisten yhdistystoiminnasta ja alan kehityksestä.
Vuonna 1944 tuotevalikoima oli ajoittaine melko suppea.
*
Puotipuksut on mainio nimi historiikille. Sanaa käytettiin vakavalla naamalla vielä muutamia vuosikymmeniä sitten kauppa-apulaisista. Miehet tietysti olivat alkuaikoina enemmistönä kaupan alalla. Puhuttiin jopa puotiherrosta. Yhdistystoiminta oli aluksi pääasiallisesti harrastus- ja valistustoimintaa. Mukana oli niin kauppa-apulaisia kuin itse kauppiaitakin. Raumalla on vieläkin menneistä ajoista muistuttamassa Petäjäksen alueella kesänviettopaikka Puksula.
Historiikista selviää, että Rauman liikeapulaisten varsinainen järjestötoiminta kehittyi ja kasvoi vähitellen: juuret ulottuvat aina vuoteen 19013 ja Liikeapulaisyhdistyksestä päädyttiin vuonna1996 Liikealan Rauman Seudun osasto 201:een. Vuosien mittaan toiminta on kehittynyt selkeästi edunvalvontaa korostavaksi. Tirehtöörien kanssa väki on ollut suhteellisen sopuisissa väleissä.
Pienistä kaupoista ja paikallisesta neuvottelukulttuurista on edistytty kaupan suuryksiköihin ja valtakunnalliseen sopimiseen. Ammattiyhdistysliikkeen tehtäväkenttä on entisestään laajentunut .
Yksi kirjaan haastatelluista on vuonna 1923 syntynyt Kalle Mäkelä. Hänen muistonsa kaupan alalla työskentelystä ovat pääosin iloisia. 40-vuotisen työuran aikana sattui monen moista. Kalle muistaa, että varsin ankara oli pääsykoekin alalle: kun hän vuonna 1948 pyrki Rauman Rautaan myyjäksi, tenttasi työnjohtaja alan tuntemusta Kallelta kysymällä : “Tunnetkos Kalle neljän tuuman naulaa?” Kun Kalle nyökkäsi ja sanoi tuntevansa, paikka oli hänen.
Nuorien poikia usein narrattiin. Aprillipäivänä poikasia lähetettiin viilarasvan ostoon tai pyydettiin hakemaan arinahöylää, joka oikeasti oli muurauslasta.
– Ei tienkään häjyjä haluttu olla, kunhan opetettiin nuorille huumoria!
Hymyilevä eläkeläinen 
Tämän kirjan haluaisin lukea! Vanhoja muistoja kaupasta, mitä tapahtumia oli ja minkälainen tunnelma niissä oli. Jokaisella on varmaankin muistoja omista kauppareissuiistaan. Minulle tuli heti mieleen eräs tapaus maitokaupassa, jonne minut oli lähetetty ostamaan jotakin ja olin silloin vielä aika pieni. Menin kauppaan sisälle ja silloin myyjä sanoi tomerasti, että mikä unohtui oven ulkopuolelle. Minä hämmästyin ja unohdin kokonaan sen mitä minun piti ostaa. Kuulin sitten kotona, että minun olisi pitänyt sanoa päivää, se oli jäänyt oven ulkopuolelle.
Tuo opus on Rauman liikeapulaisten historiikki. Oikein onnistunut sellainen. Paljon on kirjoittaja saanut irti melko tylsästä aiheesta. Kuvat ovat myös paljon aikakautta valaisevia.
Tuula, nyt on hiukan tuo ajantaju sinulla heittänyt futuristiseen suuntaan kun on tullut yks
nolla liikaa tuohon lukuun 1913. Muutoin OK.
Aika kuluu näin eläkkeellä niin nopeasti… korjaanpa tuon virheen, nolla pois!
Ihmiset ovat innolla köyneet lukemassa tätä blogia, ovat siis kovasti kiinnostuneita kirjastasi!
Varmaan huumoria tästä aiheesta löytyy:))
Kivaa viikkoa, Tuula ♥
Ja löytyy tiukkaa asiaakin – nneksi soivina anaospaloina.