Mynämäen kirjastossa lastenkirjat ovat saaneet seurakseen oikean konetuliaseen. Hauska yhdistelmä!
*
Jopa oli 18.3. Mynämäen kirjastossa vanhoja ukkoja tungokseen saakka! Silmät killillään miehet katselivat kirjaston tiskille sommiteltua installaatiota. Vanha konetuliase oli saanut taustakseen kokoelman lastenkirjoja. Tämä hauska installaatio ei kuitenkaan ollut varsinainen pääasia, vaan se oli ns. asekätkentä.
Reilusti yli puoli vuosisataa vanhoja jatkosodan jälkeistä asekätkentää koskevia kuulustelupöytäkirjoja tutkinut yleisesikuntaupseeri Lauri Väättänen kertoili tästä toiminnasta näillä Mynämäen seuduin. Jotkut sataa ikävuotta lähentelevät ilmeisesti muistivatkin jotain tuosta hävityn sodan jälkeisestä operaatiosta, jossa valtion omistamia aseita yritettiin kätkeä tulevaa tarvetta vasten. Mynämäelläkin aseita kätkettiin maakuoppiin, latoihin ja asuinrakennuksiinkin.
Sitten tuli hätä käteen, kun operaatio paljastui vuonna 1945. Aseita ja ammuksia kuskattiin uusiin paikkoihin ja heiteltiin jopa Mynäjokeen. Kukaan kätkentään osallistunut ei oikein muistanut esimerkiksi aseiden määrää eikä oikein muutakaan. Kuulusteltavia löytyi paljon eri puolilta maata, mutta lyhyisiin vankeusrangaistuksiin tuomittiin vain 1488.
Esitelmöitsijän mukaan tämä oli isänmaallista toimintaa ja väitti, että kätkentään osallistujat toiminnallaan säikäyttivät jopa Stalinin.
Suomalaiset pystyivät kätkennästä huolimatta neuvottelemaan maahan rauhan.
Hymyilevä eläkeläinen 
Viel elää isäin henki. Vanhat ukot ovat kerääntyneet muistelemaan niitä aikoja kun kätkettiin aseita
mahdollisia tulevia tarpeita varten. Ja näytillä oli vanha Suomi-konepistooli lastenkirjojen vieressä.
Ihmettelen sitä, että vielä on tarve muistella asekätkentää. Eikö sen aika ole jo ohi. Toisaalta nämä vanhat parrat viihtyivät varmaankin hyvin yhteisten muistojen parissa. Mahtaako Mynäjoen pohjasta löytyä vanhoja pyssyjä. Kenties joku näistä ukoista voi tietää mihin on niitä heittänyt.
Saiko siellä edes kahvia vai istuttiinko kuivin suin?
Itse asiassa ei siellä kukaan mitään muistellut, vaan se Väättänen selosti mitä se oli kuulustelupöytäkirjoista saanut selville. Mielestäni jonnin joutavia juttuja. Tuskin yksikään kuulijoista on ollut sellaisessa touhussa edes mukana, sillä suurin osa näistä ukoista oli ehkä kymmenvuotiaita tuolloin. Yksi yhdeksänkymppinen tosin oli mukana.
Se esitelmöitsijä oli saanut tietää joltain ikivanhalta asekätkijältä, että sinne Mynäjokeen kyllä heiteltiin pyssyjen luoteja ja käsikranaatteja.
Kuivin suin istuimme.
Mutta kyllä nekin asiat ovat hyvä tuoda esille, myöskin niin sanotut ”käpykaartilaiset” ja heidän metsästäminen jatkosodan aikana, tietääkseni sitä touhuakin oli Mynämäen seudullakin.
Eikös jokunen näistä tapettukin?
Esitelmöitsijän tarinoita saa lukea kyllästymiseen asti Vakka-Suomen Sanomista.”Tottakai” Stalin pelkäsi suomalaisia ja varsinkin aseitten kätkijöitä.Eihän Suomi hävinnyt sotaakaan vaan saavutti
”torjuntavoiton”. Kyllä me ollaan hyviä.
Eipä tosiaan huomattu sitäkään, että olisiko muka heti sodan jälkeen ne rintamalla aseiden kanssa hosuneet miehet vapaaehtoisesti lähteneet rämpimään pitkin metsiä. Enpä usko, että niin typeriä paljon olisi löytynyt.
Tässä muutama vuosikymmen sitten oli asekätkentä esillä…
Silloin paljastettiin mm. sellainen juttu, että presidenttimme, Mauno Koivisto oli ollut asekätkentäjutussa mukana. Taisi olla 1980-luvulla esillä nämä asiat…
Noin sitä kunnon sosialistikin hairahtuu… Olikohan edes tosi juttu?
Kyllä oli, ihan tosi juttu. Koivisto oli jo tuolloin presidenttinä!
Sitä voi ymmärtää, jos ymmärtää sen ’ryssän’ pelon, se oli kammottava pelko!
Karjalasta evakkoon lähteneitä kyllä ymmärtää.
Ei Manu ollut tässä kätkennässä mukana se oli se kun Manu oli Törnin porukassa ja Törni jonkun kanssa kätki aseita jonnekin Joensuun lähelle siinä oli mukana Manun käyttämä pikakivääri on nyt sotamuseossa.
Oli miten oli, menneet on menneitä!