Menneisyyden varjoja

IMG_6116-001                                               Ihmisen

                                               ELÄMÄ

                                                rautakaide

                                                              ruostuu

                                                 VARJOT

                                                 tanssivat



Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
This entry was posted in novellit and tagged . Bookmark the permalink.

4 vastausta artikkeliin: Menneisyyden varjoja

  1. Aili Nupponen sanoo:

    Kun ihmisen elämä päätyy, varjot tanssivat yhä…

    • Joskus on hyvä pysähtyä. Katsella vaikka varjojen tanssia, kuunnella hiljaisuutta. Mieli rauhoittuu, ei ole kiire minnekään. Ojanpientareella kasvaa keltaisia kevätaurinkoja. – Hyviä kevätpäiviä!

  2. Turkulaine sanoo:

    Ihmisen elämää voi hyvin verrata vanhaan ja ruostuneeseen rautakaiteeseen. Käytössä kuluneeseen, nyt hylättyyn ja ruosteiseen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s