Tietoja Hymyilevä eläkeläinen
Nimeni on
Tuula Nikala-Soiha,
olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä
äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kun ihmisen elämä päätyy, varjot tanssivat yhä…
Joskus on hyvä pysähtyä. Katsella vaikka varjojen tanssia, kuunnella hiljaisuutta. Mieli rauhoittuu, ei ole kiire minnekään. Ojanpientareella kasvaa keltaisia kevätaurinkoja. – Hyviä kevätpäiviä!
Ihmisen elämää voi hyvin verrata vanhaan ja ruostuneeseen rautakaiteeseen. Käytössä kuluneeseen, nyt hylättyyn ja ruosteiseen.
Sitä ihminen löytelee kaikenlaista ja miettii kaikenlaista…