Nykyaikaisia huiveja ihan vain koristeeksi, ilman käyttöpakkoa.
*
Suomi oli ennen vanhaan uskomattoman suvaitsevainen maa: jokaisella naisihmisellä oli päässä ulos mennessä huvi ja kaikille sen päässä pito sallittiin. Vanhoilla akoilla huivi oli tiukasti solmittu leuan alta sisälläkin. Oli kirkkohuiveja ja jokapäiväisissä askareissa tarvittavia huiveja.
Huivi on kuulunut siveän ja työteliään naisen varusteisiin ikiajoista maaseudulla. Huivista tuli kaupunkilaisuuden myötä tehdastyöläisnaisen merkki. Paljaspäinen nainen oli jotenkin outo, liekö tervekään.
Nykyään naiset evät juuri huivia käytä. Hattukin on enempi vanhojen naisten vaatekappale ja hienostelun merkki. Paljain päin porhalletaan ja vasta pakkasen puraistessa vedetään päähän myssy. Itse asiassa turha vaatekappale koko huivi.
Nyt on kuitenkin noussut varsinainen älämölö musliminaisten huiveista. Nämä huivit ovat kuulemma osa musliminaisen persoonaa ja identitettiä. Sellainen on oikeauskoisen ehdottomasti pidettävä päässä niin ulkona kuin sisällä, niin työssä kuin vapaa-aikana. Musliminaiset väittävät, että huivin käyttö on naisen oma vapaa valinta. Seuraavassa lauseessa musliminainen kuitenkin sanoo, että koraani määrää huivin käytön.
Kauhea meteli on noussut siitä, että jotkut suomalaiset työnantajat eivät hyväksy huivin käyttöä työssä, ainakaan jos työhön liittyy määrätynlaisen työpuvun käyttö.
Musliminaiset ovat erityisen äkämystyneitä siitä, kun naispoliisi ei saa käyttää virkapukunsa kanssa huivia. Varmasti suomalainenkin naispoliisi pistäisi päähänsä hauskan kukkahatun mieluummin kuin poliisin virkapäähineen. Miksi yleensä poliisiksi haluaa musliminainen, jos ei sen vertaa jousta, että noudattaisi poliisin vaatetuksen kaikkia määräyksiä?
Onhan toki paljon ammatteja, joissa huivin voi sitaista päähänsä. Kannattaa hakeutua sellaiseen. Poliisin virkapukuun ei kuitenkaan kuulu huivia. Onnistuisikohan jossain muslimimaassa naisen kouluttautua poliisiksi edes huivillisena. Tuskin. Ei onnistu naisen ruveta edes taksikuskiksi toimi sitten huivi päässä tai ilman. Tulee kyllä stoppi naiseläjälle heti kun rattiin tarttuu! KOSKA KILLUTTIMET PUUTTUVAT!
Hymyilevä eläkeläinen 
Minä näin joskus aikoja sitten jostain muslimimaasta kuvia, jossa naisia koulutettiin sotilaiksi. Huivit tömäkästi päässä. :) En muista enää mikä maa oli kyseessä.
Minua ei huivitytöt haittaa suuremmin, itse asiassa jotkut ovat hyvin sievän ja naisellisen näköisiä, kun heitä Myllyssäkin näkee. Mutta sellainen hunnutus, joka peittää koko kasvot .. se on jo ongelma tunnistamisen ym. kannalta. Jotkuthan vaativat oikeutta olla hunnutettu myös passikuvissa.. se on hiukan paradoksaalista, koska se tekee koko passikuvan idean ihan tyhjäksi. Hunnun allahan voi olla kuka vain. Näitäkin ongelmia joudutaan miettimään, kun Suomi monikulttuuristuu.
Hauskan erilaisilla tavoilla Koraania tosiaan tulkitaan tässä huiviasiassa. Balkanilla ja Turkissa on musliminaisia, jotka eivät käytä, saudeilla taas naiset peitetään kokonaan, samoin Afganistanissa yhä monin paikoin. Tulkinnanvaraa siis siinäkin tuntuu olevan.
Oletko muuten lukenut Anja Snellmanin ”Parvekejumalat”? Joskus kirjaston Pirkon kanssa mietimme, että olisiko siitä kirjallisuuspiirin kirjaksi. Mielestäni se on erittäin hyvä, joskin surullinen.
Hyvin kirjoitettu. Jokainen tosiaan pitöäköön vaikka pottaa päässään kadulla kulkiessa, mutta joitakin omia tapoja on kuitenkin meidän saatava pitää kuten vaikka tämä virkapukuasia.
Ehdota seuraavan kerran luettavaksi tuota Snellmanin kirjaa!
Mielenkiintoinen ilmiö, noita huivia. Haluan sanoa että minulle se oli ylätys että leastadiolaiset Jellivaarassa vielä käytävät huivia.
Täällä etelässä huivi on musliminaisten ongelmallinen vaatekappale.
Ainakin 90-luvulla (esikois)lestadiolaiset käyttivät huivia seuroissaan myös Turussa. Heillä oli myös hiusten leikkaamiseen liittyviä jyrkkiä käsityksiä. Minulla oli 2 opiskelukaveria, jotka olivat esikoislestadiolaisia, heiltä kuulin. Toinen heistä leikkasi tukkansa, ja sai sapiskaa vanhemmilta naisilta. Kun kävin tutustumassa heidän seuroissaan, niin huomasinkin monella iäkkäämmällä naisella siististi laitetut nutturat. Ja naiset hameessa/mekossa seuroissa, tietysti, ei housuasuja.
Minusta Pauliina Rauhalan Taivaslaulu on aika hyvä romaani lestadiolaisuuden eduista ja haitoista. Olisikohan siitä muuten kirjallisuuspiirikirjaksi? ;) Kieli on kaunista, vangitsevaa, ja tarina sellainen, joka ei jätä kylmäksi.
Lestadiolaiset tuntuvat olevan kovasti tiukkoja niissä tavoissaan. Jotain pedofiliakin siellä on tullut ilmi, mutta eiväthän nämä uskonveljiään ja sisariaan paljasta, peittelevät vaikka mit rikoksia. Tulee mieleen nämä muslimit aina, kun puhutaan noista lestadiolaisista. Ei silti, olen tavannut jonkun suhtkoht järjissään olevan lestadiolaisenkin.
Se Pauliina Rauhalan kirja olisi mainio kirjallisuuspiirikirjaksi!
Kiitos,. kommentoista ja kirjavinkistä. Toivon löytävän kirjaa myös täällä Uumaja-seudun kirjastoista.
Pauliina, sinä voi olla kiinoistunut laurileevi.wordpress.com. Se kirjoittaa entisen esikoislaestadiolainen.
Myös Hymyilevälle eläkeläiselle, emme saa olla sokeita sille että lukiettuja piireissa tapahtuu paljon pahaa. Se on herätyskello kaikille koska se nuorukainen joka mielummin olisi biologina kuin pappeina vaikutta olleeneelta hyödyllinen ihminen.
Varnaisesta raittus-.sanoma oli Norlannisssa hyvin tarpeellinen.
Tää muslimien huivinkäytöstä noussut kalabaliikki ja ongelma vaikuttaa myös toiseen suuntaan: vaikka mielelläni käyttäisinkin huivia (takavuosina käytinkin varsinkin talvella), niin nyt ei enää kehtaa, jos ei halua että samaistetaan muslimeiksi kääntyneisiin suomalaisnaisiin.
(Jaa miksi ei halua? No kun en vaan halua. En halua edes, että mua ajatellaan naimisissa olevana, saati miehen perässä muslimiksi kääntyneenä. Hyik.)
Olen täysin samaa mieltä kanssasi, vaikka meitä nyt tietysti haukutaan rasisteiksi. Mutta kyllä työnantajalla on oikeus puuttua työntekijän pukeutumiseen eli voi kieltää sellaisen työpukuun kuulumattoman vaatetkappaleen käytön kuten musliminaisten huivi. Suomessa on Suomen tavat ja käytännöt, muslimimaissa muslimitavat.
Musta on ihan ok jos alunperinkin islamia tunnustaneet käyttää huivia _omasta_tahdostaan_. Mutta tää suomalaisnaisten huivipelleily vain siksi että on menty muslimiukon kanssa naimisiin, on niin noutänks. ”No voihan nekin käyttää huivia omasta tahdostaan”. Ai, käyttikö ne huivia ennen kuin löysivät sen ukon? Joo, sitähän minäkin.
Siihen suomalaisnaisten huivinkäyttöön selvästikin liittyy sellainen erikoisuuden tavoittelu. Lapsellista, peräti lapsellista!
Tietysti jotkut käännynnäismuslimit ihan aidosti kokevat, että se huivi on osa Jumalan (Allahin) määräämää elämäntapaa. Tällaiset ympäristön mielestä merkityksettömät/oudot tavat ovat yksi tapa julistaa kuulumista ummaan. Se on näkyvä merkki siitä, mihin uskotaan.
Monet kääntyneet ottavat uskon todella vakavasti, opiskelevat arabiaa voidakseen lukea Koraania alkukielellä jne. Joillakin voi myös olla tarve todistaa, että suomalaisesta naisesta voi tulla ihan yhtä hyvä ”muslima” kuin näistä uskoonsa syntyneistäkin.
Ero tosiaan on siinä, että suomalainen muslimiksi kääntynyt nainen voi _VALITA_ sen, laittaako huivin päähänsä ja mihin peittämisen asteeseen alkaa. Siskot muissa maissa eivät voi valita, vaan se päätetään heidän puolestaan. Huivin käyttö voi tuntua hienolta Suomessa, kun sen on itse valinnut. Mutta olisiko se sitä, jos se olisi ehdoton pakko, jonka rikkomisesta voi seurata ihan konkreettisia rangaistuksia? Länsimainen vapaus valita oma vaateparsi on ilmeisesti muuttunut niin itsestään selväksi, että se on tavallaan jo näkymätön asia.
Hienosti kirjoitettu Pauliina!
Onhan se aika nurinkurista, kun suvaitsevaisuuden nimissä mennään taakse päin.
Miten niin mennään taaksepäin? Eihän tässä ole mistään muusta kysymys kuin siitä, että määrättyjä sovittuja sääntöjä tulee noudattaa eli työnanataja määrää, millaista työasua käytetään ei minkään uskonnon jumalhahmo.
Eikös pitäisi olla suvaitsevainen jopa suomessa vaikka omasta mielestämme olemme maailman parhaita ja viisaita. kaikessa.Iso-Britanniassa on sotilaita, poliiseja bussikuskeja,parlementaarikkoja jotka kätttävät turbaania eikä se ole mikään ongelma.Entäs suomalaistytöt joilla on renkaita huulissa ja nenissä sopivatko he esim työpaikoille.
Kyllän työnanatjat jotenkin tolkullista pukeutumista vaativat. Ja ihan oikeutetusti. Vapaaaikanhan voi olla itse kukin vaikka säkki päässä.
Muistan kun 1980 luvun lopulla olin työnjohtajana eräässä kansainvälisessä firmassa meille tuli eräs erittäin pätevä suunnittelija töihin kuukauden parin päästä hän rupesi käyttämään korvarengasta,,,sanoi mulle että kun oli työhaastattelussa otti renkaan pois. Vähän sitä jotkut silloinkin naureskeli (vanhemmat) mutta nykyään se on melko tavallista että miehillä on rengas korvassa ja ovat aivan tavallisia heterohessuja.Melko tunnetuilla politiikoillakin on korvarenkaita siis miehillä.
Joo, nuo on semmoisia muoti-ilmiöitä ja niihin aina pikkuhiljaa totutaan.