Kesäaamun hiljaisuudessa haukahtaa hassu koira, jota voi luulla veistokseksi, vähän kömpelöksi tekeleeksi. Kun se heilauttaa häntäänsä ja haukahtaa taas, näetkin pihalla kaksi merihevosta, suurta ja korskuvaa. Ne ovat Jenni Tieahon luomia satuhevosia, yhtä eläviä kuin tuo leikkivä lihaa ja verta oleva koira.
*
Kuulet jo ulos asti hevosten kavioiden kapsetta ja hirnahduksia.
Nyt sisällä näet kuinka tuohihevoset riemuitsevat kesäaamusta, kuinka yksinäinen kevätyön varsa kurkottelee kohti valoa.
*
Hei, tämähän tekee ihmisen ihan villiksi.
Nyt on paras istuutua lepäämään, istua tähän sohvalle, jota peittää vanha naurettava seinävaate, on haisteltava valkoisten kukkien tuoksua. On purjehdittava ajassa taaksepäin, aina lapsuuteen saakka.
*
Hetkonen, mikäs kaakatus tuolta kuuluu? Oi ihme ja kumma: nauravia eläimiä!
Tuokin tuossa istuu vanhassa mummin kahvikupissa, kenties pyöräyttää sinne munankin. Siinäpä taiteilija Heljä Liukko-Sundströmin luomaa eläinmaailmaa, lapsuuden muistoja ja tunnelmia. Jotkut hiukan sopivasti pelottaviakin. Jännää palata hetkeksi lapsuuden kokemuksiin.
*
Mutta ilo irti ja luistelemaan ! Iloisten pupujen joukkoon.
Kaikki yhdessä, vauhtia ja elämää liukkaalla jäällä.
*
Tämän kaiken näki kolme vierasta Outi Heiskasen Oheistaidekodissa Vehmaalla 26.6.2014.
Hymyilevä eläkeläinen 
Hassunhauska näyttely tosiaan, kiitos Hymyilevä Tuula!
Leppoisaa ja hyvää viikonloppua, kiitos ihanista kirjoituksista myös;)
♥♥
Kiitos sinulle kommentista. En ymmärrä mutta en nyt pääse sinne blogiisi, täytyy tarkastella tilannetta tarkemmin, kun on aikaa enemmän. Hyvää viikonlppua. Poika muutti Helsinkiin Turusta ja nyt olen menossa sinne katsomaan, miten asuminen luonnistaa.