Onnen ja onnistumisen pipanoista

Onnenkantamoinen kaukaa!
Laajoen kesäteatterissa  11.7.
Teksti: Heikki Luoma
Ohjaus ja sovitus: Pekka Saaristo

IMG_7042Tytöt näyttelevät sydämensä pohjasta!

*

Mynämäen Laajoen kylässä on näytelty kesäisin jo 30 vuotta. Talvella on harjoiteltu. Varsinaisia voimanponnistuksia jokainen kesänäytelmä. Katsojia on riittänyt ja varmasti riittää nytkin, kun on huomattu, että ainekset pitää olla oikeat, jos ryhtyy herkullisen kesäkeiton tekoon.  Vanhaa viiniä voi varsin hyvin tarjoilla uusissa leileissä ja päähänhän se kihahtaa,  panee katsojien kielen laulamaan heti väliajalla.

Onnenkantamoinen on herttainen kuvaus pienen kylän elämästä 60-luvun lopulla. Jotain todellisuuspohjaakin lienee ollut näytelmän rakkaustarinalle. Ja missäpä pikkukylässä ei olisi ollut riiteleviä talollisia tai ikääntyvää talontyttö, missäpä ei olisi ollut juopottelevaa renkipoikaa  tai miehenkipeää vanhaapiikaa. Tuiki harvinaista ei ollut sekään, että ihmisillä oli sukulaisia Amerikassa, sinne oli menty kultaa vuolemaan jo 1800-luvun loppupuolelta,  jotkut jopa onnistuivat kahmimaan dollareita niin että pikkurahasta ei ollut puutetta. Ja kun suomalaiskylään  saapuu tuntematon herrasmies dollarinippu taskussaan, on koko kylä pian sekaisin. Ainakin naiset.

IMG_7021Isäntä ja hänen renkinsä.

*

Näytelmästä löytyy myös hienovarainen rakkaustarina. Pieni riipaiseva muistutus elämän julmuudesta ja siitä kuinka nuori tyttö usein vain haaveilee onnesta, haaveilee ritarista, joka pelastaa elämän yksitoikkoisuudelta. Voiko sellainen käydä sittenkin toteen?

Onnenkantamoinen on kuitenkin ennen kaikkea pesukestävä kesäteatterikomedia. Tottahan jokainen hymyilee huonosti suomea solkaavalle  mutta sydämelliselle Amerikan-serkulle.  Aina takuuvarma naurun herättäjä on kypsä vanhapiika tai riitaisat isäntämiehet. Renkipoika on ilman muuta jostain muualta ja on juoppo. Naurut ja jopa pienoisen säälintunteen herättää taskumatistaan naukkaileva edustaja Hynckelman.

IMG_7035Amerikan ihmemies ajaa taksilla ja maksaa dollareilla.

*

Päähenkilö Robert Hill eli Juha Mäkitalo on ulkoiselta olemukseltaan täydellinen, englannin sanoja puheensa sekaan suoltava Amerikan serkku. Tosin puhe kaipaisi vielä melkoista harjoitusta ollakseen  luontevaa, notkeaa ja siis positiivista naurua herättävää.
Lauri Numminen on uskottava  ja oivallinen Mäkelän isäntänä ja Hanne -Kaisa Mikola suloinen mutta topakka talon vanheneva Siviä-tytär. Veli-Matti Markkanen ja Heli Karppinen ovat  myös uskottavia talollisia, kerrassaan mainio pari. Samoin oivallinen suoritus on Jorma Kuuselalta muilta mailta markkinoita kylään eksyneen päivämiehen nahkoihin paneutuminen. Edustaja Hynckelman eli Ari Kangassalo tukeutuu aidosti ja luontevasti kyynärsauvoihin, miehelle nauraa sääliä tuntien.  Ja erityisellä lämmöllä katselee ja kuuntelee nuorten tyttöjen touhuilua ja mekastusta.  Pienessä roolissaan postipoikana Eero-Heikki Puustinen ihastuttaa  itserakkaana hurmurina.

IMG_7033Rakkautta, rakkautta!

*

Hyvin sujuu kesänäytteleminen kaikilta muiltakin. Mutta ehdoton valtti on ikivanha puunattu ja putsattu Mersu, jota ajaa sen omistan Tapio Ranta. Miehellä ei ole yhtään repliikkiä mutta Mersun omistajana mies saa jokaisen naisen sydämen sykkimään ja jokaisen miehen kateelliseksi.

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
This entry was posted in eläkeläiset, ihmissuhteet, mynämäki, sano suoraan, yhteiskunta and tagged , , , . Bookmark the permalink.

4 vastausta artikkeliin: Onnen ja onnistumisen pipanoista

  1. Turkulaine sanoo:

    On hyvä, että tällaista toimintaa harrastetaan maaseudulla. Se on todellista kulttuuria. Paikka on ihmisille tuttu. myös näyttelijät ja paikallinen murre luo yhtenäisyyden tunnetta. Ja näytelmän väliajalla tavataan tuttuja ihmisiä ja vaihdetaan kuulumisia. Tällainen toiminta pitää maaseudun elävänä. On hienoa, että löytyy vapaaehtoisia henkilöitä, jotka näyttelevät sekä omaksi että toisten iloksi. Ja olen varma siitä, että tämä kesäteatteri jatkaa ensi vuonnakin. Näytelmä vaan on joku toinen.

    • Kesäteatteritoiminta todellakin omalta osaltaan pitää maaseutupaikkakuntia elävinä ja luo sellaistä yhteisöllisyyttä. Teatteria tehtäessä on puhallettava yhteen hiileen. Onneksi Laajoella on ymmärretty huumorin merkitys. Tulevaisuuteenkin voisi joskus kurkistaa ja nykyaikakin antaisi varmasti aineksia monenmoiseen.

  2. Aili Nupponen sanoo:

    Hienoa että siellä Laajoella jaksetaan harrastaa teatteria, 30v. on hyvä saavutus..;))
    Ja näytelmä on kasvanut paikallisesta maaperästä näyttämölle asti, sekin on upea perinne kylässä!

    Oikein hyvää heinäkuuta sinulle, Tuula! ♥♥

  3. Kyllä kesäteatteri ihmisiä kiinnostaa ja naurattaa. Tuossa ensi-illassakin oli vieressäni istuva pariskunta tullut jostain Marttilasta saakka.

    Hyvää heinäkuuta sinnekin. En vieläkään oli keksinyt miten oikien saisin ne kommenttini siellä sinun blogissasi julki. Mutta mietin ja kokeilen taas.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s