Unohtumaton, hullu Kreeta

IMG_7014

Merja Tuominen-Gialitaki,
Koko kylän pidot
Kirjapaja 2014

Jokainen Kreetan-kävijä lämpenee lukiessaan Merja Tuominen-Gialitakin Koko kylän pidot -kirjaa! Erityisesti nyt kesällä auringon paahtaessa on kirjan parissa melkein kuin matkailisi Kreetalla. Parikymmentä vuotta saarella asuneena ja siellä avioituneena kirjoittaja on kokenut kreetalaisuuden hyvät ja huonot puolet. Kirjassaan hän panee päällimmäisiksi ne hyvät.

Matkaoppaana olo on  kartuttanut pienillä jokapäiväisen elämän sattumuksilla kreetalaisen luonteen tuntemusta,  opettanut  kielen ja avannut kreetalaisen keittiön salat, vienyt paikallisiin juhliin ja antanut tuntumaa todelliseen byrokratiaan. Samoja kokemuksia on monella lukijallakin ja kirjan ääressä muistuu mieleen omatkin kommellukset, joille voi nauraa.  Kreeta on Kreeta, kreetalaisessa yössä kuulee liiran  ja kaskaiden suruvoittoisen laulun, haistaa rakin ja viininlehtien tuoksun.

Merja Tuominen-Gialitakin kirja koostuu  pienistä kohtaamisista paikallisten asukkaiden kanssa, kasvamisesta ja kiintymisestä maan tapoihin ja tottumuksiin. Lukija on rutinoituneen matkaoppaan siipien suojassa. Omimmillaan kirjoittaja onkin näissä erilaisuuden kohtaamisen letkeissä kuvauksissa, ja esimerkiksi kannanotto kreetalaisten taksikuskien lakkoon tuntuu tätimäiseltä pikkuporvarin sormenheristykseltä. On tietenkin täysin ymmärrettävää, että kirjoittaja  on pitkään maassa eläneenä jäänyt hiukan haikailemaan nyt jo lähes menetettyä Kreetan  rauhaa, kaipaamaan mustapukuisia naisia pienten kylien kujilla tai karua maalaiselämää.

Mutta maailma muuttuu. Nykyaika tietokoneineen ja kännyköineen, EU ja raaka bisnesmaailma ovat tunkeutuneet  idylliselle Kreetallekin. Rannat ovat täynnä hotelleja, turisteja ja melua. Hiljaisuutta on vaikea löytää. Rantaleijonien uimahousukin ovat pienentyneet vuosi vuodelta.

Lukija jäi kaipaamaan pientä syvällisyyttä eli hiukan tunnelmia edes muutamista Kreetan kulttuurikohteista kuten  kuuluisista luostareista tai vaikkapa El Grecon kotikylästä Fodelesta, jossa on El Greco-museo sekä saaren nykyisestä runsaasta kulttuurielämästä.  Muutama kokemus lasten koulunkäynnistä olisi myös kiinnostavaa luettavaa. Mistään pelkästään  tuppukylästä ei ole kyse: Rethimnonissa ja Irakleonissa toimii  jopa yliopisto. Jokusen nykykirjailijankin olisi voinut mainita.  Ainoaksi kulttuurielämään viittaavaksi jää kirjailija Niko Kazantzakisin  mainitseminen ja   Zorbas-kirjan madame Hoirtensen esikuvan  mielenkiintoinen esittely.

Koko kylän pidot on kevyt tuulahdus Kreetan saarelta.  Kirjalle ja Kreetalle: Γεια μας !

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
This entry was posted in kirjat and tagged , , , , , . Bookmark the permalink.

7 vastausta artikkeliin: Unohtumaton, hullu Kreeta

  1. Aili Nupponen sanoo:

    Kiitos kirjaesittelystä, Tuula!
    Kreetalla en ole valitettavasti käynyt, mutta kuka tietää…
    Kaunista heinäkuun jatkoa sinulle;))

    • Onhan sitä lämmintä ollut tänä kesänä myös täällä Suomessa. Tosin ei sellaista pehmeää ja mustaa, lämmintä kesäyötä ole ollut eikä tule… Ehkä joskus elokuussa.

  2. Turkulaine sanoo:

    Tämä kirja antaa erittäin hyvän kuvauksen siitä Kreetasta, jota ei kenties enää ole. Maailma muuttuu ja varmaan se kreetalainen kylämaisemakion muuttunut. Kreettalaisten tapa elää on meille pohjoismaalaisille varmaankin hyvin outo. Aina kysellään minne olet menossa ja mistä olet tulossa. Ja rakia juodaan. Katsoin televisiosta draamasarjan ”Saari”. Se oli surullinen,. mutta varmaan hyvin totuudenmukainen kuvaus kreikkalaisista ihmisistä. Kun oli joskus juhlia niin silloin tansittiin ja juotiin rakia. Harvoin oli kuitenkin syytä iloon. Elämä oli surullista kuoleman odotusta.
    Tämän Kreeta-kirjan kirjoittaja oli monta vuotta naimisissa kreikkalaisen kanssa ja oli kotoisin
    tietääkseni Turusta.

    • Kyllä siellä Kreetalla tosiaankin pitäisi elää parikymmentä vuotta kuten Kreeta-kirjn kirjoittaja. Vasta sitten – jos sittenkään – pystyy ymmärtämään tuon upen ja paljon kokeneen saaren ihmisiä. Television Saari-draamasarja kertoi viime vuosisadan puolenvälin historiaa ja valotti sillosta elämää. Kreeta-kirja kertoo enemmänkin nykyajasta, mutta 20 vuoden aika on siksi pitkä, että sen kuluessa huomaa elämässä tapahtuneet muutokset. Mutta saaren lämpö ja asukkaiden sydämellisyys elää vieläkin. Raki muistuttaa kovasti suomalaista pontikkaa, joten sekin lähentää meitä pohjolan asukkaita ja tulisieluisia ja tunteellisia kreetalaisia.

  3. Turkulaine sanoo:

    Sinuhe kävi myös Kreetalla ja hänen kuvauksensa oli varmaan ajankohtainenn vielä parikymmentä vuotta sitten. Suosittelen sen lukemista.

  4. Turkulaine sanoo:

    Kyllä, Waltari pystyi todellakin luomaan mielikuvan antiikin Kreetasta. Ranskalaiset egyptogit tutkivat ”Sinuhe egyptiläisen” eivätkä löytäneet siitä ainuttakaan asiavirhettä. Suomalaiset matkaoppaat lukevat turisteille tätä kohtaa kirjasta, jossa Sinuhe kertoo tulostaan Kreetalle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s